Rikollinen kusettajakorjaamo. Nimiä en mainitse omani ja toisten turvallisuuden takia, mutta varokaa tarkkaan minne Turussa autonne viette. Kaverille kävi paha moka, kun ei paukkupakkasissa viitsitty ulkona tehdä pikkuremppaa, ja kiirettä oli muka niin paljon ettei tarkistanut pajan taustoja. Kyseessä ei todellakaan ole minkäänasteinen sitikka-korjaamo, niistä minulla on vain hyvää sanottavaa, kaverin autokin on ihan muunmerkkinen.
Tämän korjaamon päällikkö on todellinen painajaisyrittäjä, väkivaltainen ja valehteleva huijari. Haettaessa pikkuhuollon hinta pomppasi työmäärään nähden kalliinpuoleisesta, mutta kuitenkin kohtuullisesta luvatusta, jakohihnarempan tasolle ilman mitään aikaisempaa yhteydenottoa. Töitäkään ei oltu luvattua enemmän tehty, eli tässä ei edes valehdeltu esimerkiksi jenkojen antaneen periksi, vaan pajan sankareilta meni muka täysi työpäivä yhden tavallisen perusauton tulppien vaihtoon koska räikkä ei oikein mahtunut pyörimään koko kierrosta.
Auto oli mukavasti kiilattu seinän ja firman pakun väliin, ja tämä paikan johtaja laukoi tuntimäärään selitystä pyytäessäni ensin täyttä potaskaa, ja lopetti enemmät keskustelut mukavan leppoisasti toteamalla, että pajan pohjalaiset ovat varsin taitavia puukkomiehiä. Auton hän sanoi pitävänsä itse kunnes oli saanut pyytämänsä summan. Antoi silti vielä suolaisen viimeisen tarjouksen, kun lähdettiin. Tässä vaiheessa asiakkaat varmasti tavallisesti maksavat, mutta mistä sitä köyhä yhtäkkiä sellaisia rahoja kaivaa, joten pakko se oli poliisit kutsua. Jossain vaiheessa partio lähtikin matkaan, josta kerrottiin paikan päällikölle, jotta valmistuisi siirtämään pakunsa pois tieltä. Tyhmää, toki, mutta helposti höynäytettävänä en tässä vaiheessa vielä tajunnut minkä tason rikollinen oli kyseessä. Äijähän tästä tiedosta riemastui, ja lähti asiakkaan autolla karkuun. Partio olikin kohta paikalla, totesi tilanteen ja soitti tyypille, joka löi luurin korvaan. Mekaanikoista epäilyttävin sai seuraavaksi luvan soittaa, ja tällöin päällikkö malttoi jo vähän kettuilla poliisille, kunnes taas löi luurin korvaan.
Päällikköä odotellessa auto saatiin poliisin avustuksella vapaaksi, ja alkuperäisiä arvioita selvästi suurempi, mutta pyydettyyn summaan verrattuna kohtuullinen määrä rahaa maksettiin mekaanikon avustuksella. Odotimme kuitenkin vielä hetken sulkemisajan jälkeen, ja sieltähän työn sankari kaahasi pihaan. Tajusi vasta paikalla poliisit, ja juoksi sisään ja oli selin kuin ei olisi heitä nähnytkään. Äärimmäisen kärsivälliset ja kaikin puolin mallikkaat poliisimiehet kuitenkin ottivat tyypin puhutteluun, ja pitkän valhelitanian ja poliisipartioon kohdistuneiden huonosti verhoiltujen uhkausten jälkeen maksusta saatiin kuitti ja auton avaimetkin vihdoin löytyivät.
Tässä harmittaa lähinnä se, että korjaamon päällikkö pääsi kuin koira veräjästä, hänelle ei tullut muuta kuin vähän huonoa mainosta pihalla pitkään odotelleesta poliisipartiosta. Työn onneksi teki pajan nuori rehellisen tuntuinen asentaja joka jostain syystä oli päätynyt aivan väärään paikkaan, joten työn laatua en epäile ja se ettei tämä firman tukipilarina toimiva taparikollinen apureineen tule kadulla päälle on jo ylihinnan arvoista, mutta tämän firman toimintatapa on jotain aivan käsittämätöntä. Reippaan kusettamisen vielä jotenkin ymmärrän, eivät kaikki ole rehellisiä ja firmalla menee töiden vähyydestä ja velkojien soitoista päätellen huonosti, mutta tässä tapauksessa toiminta taitaa olla lähinnä syy, eikä seuraus. Asiakkaiden ja jopa virkavallan väkivallalla uhkailu on minusta kuitenkin aika poikkeuksellisen masentavaa liiketoimintaa.
