Punaviinipullolla ostettu katsastettu ja toimiva Xantia, en pystynyt vastustamaan

Tänään hain naapurikaupungista kotiin burgundinpunaisen neidin. Hyvin oli lähtenyt pihasta näppäiltyäni ensin häneen starttikoodin.

Eka kiihdytys ja kauhea meteli edestä

No, roiskeläppä se vaan oli irtoamassa. Ajaessa huomasin myös ilmastointinapin

mutten tohtinut sitä vielä kokeilla. Tuskin se nyt.. Tuttua tutumpi glykoli kyllä lehahti kabiinissa ja sisäfleklti pyöri omaa tasaista tahtiaan ihan riippumatta siitä mihin asentoon säätövivun koitti asetella. Laitoin sementtiä peliin ja hetken päästä olikin ilma taas hengitettävää. Jospa se siitä..
Kone toimi kuitenkin nätisti, ei savuta ja laatikkokin vaihtaa niinkuin pitää (olettaisin). Jarrut täristi mutta niin kai ne tekee jos kilsoja tulee vuodessa vain satakunta niinkuin söpö myyjätär kertoi. Rengastus alkaa olla tiensä päässä ja kyllähän nuo 14" rinkulat muutenkin näyttää vähän orvoilta autossa. Tahtoo

Radio huusi koodia ja kyllähän se koodin saatuaan huusikin

Välillä asema vaihtuu oikealle käännettäessä

mutta sanotaanhan että vaihtelu virkistää

Ensin oli kuitenkin aika kokeille tointuuko glykolinhaju pikkukonstilla. Siihen isoon konstiin en nimittäine aio ryhtyä. Ei tämä niin helmi ole. Muutama kukka helmassa ja takalokarissa vähän isompi.

Myös takaluukun maali on kärsinyt jotain ihmevahinkoja, en ole vastaavaa nähnyt..

Mutta oli kiva ja upea ajaa!