DS Pallas - pysyy ja paranoo

[Hessu]

OK, kiitoksia vinkistä. Katselen tuon MAP-anturin alipainesyötön kuntoon seuraavaksi. Ajotuntumat olivat kyllä oikein mukavat, ei minkäänlaista epämääräisyyden tuntua käynnissä ja veto ylämäissä on selvästi parempi. Vaikea arvata mikä osuus oli kaasuttimen putsauksella ja rempalla mutta hyvään suuntaan mennään. Kaasuläpän asentoanturi jäi hiukan eri kohtaan koska kytkin tarttuu nyt vähän turhankin hitaasti, mutta sitä saa onneksi säädettyä.



Piti käydä sunnuntaiajelulla Pyynikin näkötornilla munkkikahvilla. Viereen pyrki toinen klassikkoauto joka sattumoisin myös on 1955 esitelty iso sedani. Hienoja autoja molemmat, mutta korin suunnittelijat ovat liikkuneet kyllä hiukan eri linjoilla

[Hessu]

Syksyn ajelut sujuivat hyvin, mitään isompaa ei enää tullut aloitettua tällä kaudella.
Siellä se nyt sitten lepää alakuloisen näköisenä seuraavat puoli vuotta. Iso kyynel!

[Hessu]

Jaaha, nyt alkaa olla pikku hiljaa aika koota ajatuksia tämänkin auton suhteen, seisokkihan päättyy jo 7 viikon kuluttua! Kiikutin tässä juuri koneistamolle sylinterinkannen (kts. päivitys 27.08.2011). Ongelmana oli, että edes tarmokkalla venttiilien läppäyksellä ei saatu tiiveyttä aikaan eli taskulampun valo kajasteli venttiilin ja seetin välistä tietyistä kohdin. Samaten päätyi selvittämättömään, että minkä verran sitä välystä venttiilinohjurissa saa olla. Nyt siis hiotaan seetipinnat oikealla koneella ja tavittaessa k-linerit ohjureihin.

Tietääkö joku, että saako Citrotechiltä tms. ostetua LHS-yhteensopivaa hydepumpun ja ohjausvaihteen tiivistesarjaa?

[Hessu]

Kevät ei sitten tullutkaan ihan niin aikaisin kuin olisi toivonut. Sain puhuttua kuukauden lisäaikaa talvisäilöpaikkaan, ja tänään oli sitten määrä hakea auto pois. Olin varustautunut mm. renkaanpaikkauspullolla, starttipilotilla yms. mutta onneksi vain jälkimmäistä tarvittiin. Akun kenkä kiinni, sahaamista, käynnityssuihketta ja lisää sahaamista, ja eikös sitten jo lähtenytkin käyntiin! Autossa oli sakea pölykerros päällä, mutta paikalla oli käytössä vesiletku jonka avulla päästiin isommista lioista eroon.

Auto toimi oitis todella hyvin, ja kotiin palattua oli juuri sopivasti aikaa pienelle kevätpuleeraukselle. Maalipinnassa oli vuosien varrella kertynyttä pikeä, pihkaa ja muuta tököttiä niin että pinta muistutti santapaperia. Kiiltokaan ei ollut erityisen korkea, eli yleisilme oli hiukan anteeksipyytävän harmaa. Auto on maalattu ilmeisesti jolloinkin 90-luvun alussa metalliharmaaksi ilman erillistä kirkaslakkaa. Olin aseistautunut Meguiarsin tuotepaketilla, jossa oli pesushampoo, puhdistussavea, hiova kliineri ja carnaubavaha. Claybarin kanssa sai tosiaan tehdä töitä, että nokareet irtosivat pinnasta. Joissain kohtaa oli yleistä hienojakoista karheutta, ikään kuin maalisumua joka lähti myös. Hioma-ainetta hinkutettiin pintaan Makitan pyörivällä kiillotuskoneella ja täytyy sanoa että oli ehkä kiitollisin myllytyskohde mitä olen toistaiseksi tehnyt! Laikka oli tumman harmaana irtoavasta pintakerroksesta, ikävän näköiset naarmut ja jopa LHS:n jättämät tummanpuhuvat pisarajäljet lähtivät lähes näkymättömiin. Vielä vahaus päälle, niin kylläpä on todellinen loistoauto! Jonain sopivana hetkenä pitäisi vielä nuo rosteripuskurit, listat, kapselit ja kromit jynssätä niin kärsii käydä jo ihmistenkin ilmoilla auton kanssa

[Hessu]

Ensimmäinen isompi remontti tänä vuonna, eli räjäytin kojelaudan alaosan palasiksi ja paneuduin lämmityslaitteen ja ilmanohjausjärjestelmän saloihin. Ongelmana on ollut, että lasille ei saa puhallusta millään, ja pidemmillä matkoilla lämppäristä huokuu kuumaa ilmaa vaikka pyynti olisi ihan kylmällä. Selkeä vika löytyikin, kun toisen ilmaläpän vaijeri oli irti. Nyt pitäisi niiden olla kunnossa, mutta vesiventtiilille en vielä keksinyt mitään konstia. Eihän sitä edes näe ilman endoskooppia... Puhaltimen kotelo oli myös irti, ja hoksasin että kuljettajan puoleisessa raitisilmakanavassa oli lisälämppärin kenno joka tosin oli kytkemättä. Antaa nyt olla noin, eipä tällä talvella ajeta. Puhaltimen moottorin purin, puhdistin, viilasin hiilet ja hioin kollektorin. Uusilla rasvoilla kasaan sekä siipipyörän siipien suoristelua. Pitää nyt niputtaa näillä parannuksilla ja katsoa mitä sanoo.

Sylinterinkansi on ollut koneistamolla ja kuukausitolkulla, eilen olin sinne taas yhteyksissä ja toivoin kainosti että ensi viikolla kansi olisi valmis. Pitää vain ennen sitä löytää jostain uudet pakoventtiilin ohjurin kumit (halkaisija 9mm) Onko tietoa?

[Hessu]

D-miittiä kohti kuljetaan ja autokin on menossa taas nippuun päin. Löysin alkuperäisen pahvisen ilmanottotorven sisäilman puhaltimeen. Se ei ollut lyttyyn puristettu, pilalle pehmentynyt ja suullakin oli se kärpäsverkko ja vahvikerengas. Ilman suuntausläpät liikkuvat nyt hyvin, vesiventtiilistä ei tietoa mutta katsotaan kun taas ajamaan pääsee. Heitin viime viikolla uudet pakoventtiilin kumit koneistamolle, mutta taitaa nyt jäädä sylinterinkannen vaihto myöhemmäksi.

[Juuso]

Pakko kommentoida: nyt on auto löytänyt kotiin!

[Hessu]

Hiljaiseloa... D-miitissä tuli käytyä jo kesäkuussa ja jokunen kerta senkin jälkeen pienempi reissu heitettyä autolla. Toimii niin kertakaikkisen hyvin ettei akuuttia tarvetta mihinkään remppoihin ole Kunnostettu sylinterinkansi kotiutettiin heinäkuussa, katsotaan jos tulevalla kaudella ennättäisi sen asentaa. Oikeasti autohan pitäisi olla jo talvisäilössä tähän aikaan vuodesta, mutta sattuipa kohdalle merkittävä edustustehtävä, eli hääautona toimiminen joulukuun puolivälissä! Olkoon siihen asti kotipihan katoksessa. Kai sitä voisi työmatkankin tällä heittää jos sattuisi kohdalle nätti sateeton päivä.

Mutta mutta asiaan: Monilta rompetoreilta tuttu vanhojen autoradioiden myyjä on pitänyt tiiviisti yhteyttä kesästä asti. Tavoitteena on ollut löytää tähän autoon epookiltaan sopiva Blaupunktin radio, ja mikä tärkeämpää niin merkkikohtainen sovitelevy kojelautaan. Suurin piirtein tämän näköinen. Tänään sitten vihdoin tehtiin kaupat. Blaupunkt Frankfurt vuodelta 1966 eli saman ikäinen kuin auto, varustettuna erillisellä pääteasteella. Teleme:n huoltama vuoden takuulla ja orkkis valumetallinen adapterilevy DS:n kojelautaan saman sävyisellä vaalealla vasaralakalla. Siisti kuin sika pienenä, eikä maksanutkaan kuin ihan helvetisti Asennamme tämän kun joudamme, kelpaapa sitten taas kruisata.

[turtle]

Hienolta näyttää raadio. Oma DS Pallas myös vielä ulkona pressun alla. Viikon päästä pääsee omaan talliin ja sitä ennen kyllä vielä ajelen, jos säät vain sallii.

[Hessu]

Päätin eilen, että voisi olla hyvä pitkästä aikaa vähän ajaa öljyjä lämpimäksi. Siispä illalla akku lataukseen ja nesteiden tarkistus. Aamulla lähti hyvin käyntiin ja ajelin lasten kanssa vajaa 5 km päiväkodin pihaan. Tulin hetken päästä takaisin autolle, virrat päälle ja starttausta. Paitsi että starttauksen yritys ei aiheuttanut muuta kuin kojelaudan valot himmenevät sammuksiin. Virta siis aivan loppu, vaikka hetkeä aikaisemmin oli lähtenyt hyvin.
Mitäpä siinä muuta kuin keräsin kamat, lukitsin ovet ja hiippailin bussipysäkille. Kotoa väärän merkkinen ykkösauto alle ja lievästi myöhässä töihin. Pitänee käydä akkukaupoilla...

[Hessu]

En ole vielä vienyt autoa talvisäilöön, koska oli ajettavana yksi edustuskeikka tässä joulun alla. Akku tuli vaihdettua jo aikasemmin ja pienellä esilämmityksellä auto suostui käynnistymään pakkasesta. Sain lainaksi D-mallin vanteilla olevat nastarenkaat, joten eteneminen lumen ja jään päällä onnistui kohtalaisen mukavasti ja turvallisesti.



Alkavalla viikolla voisikin sitten päästää auton ansaittuun talvilepoon ja suunnitella tulevan kauden metkuja!

[Hessu]

Auto saatettu talvilepoon Matra-Simcan, Transitin ja Golfin kaveriksi. Maantiellä menee talvikelissä niin hienosti kuin vain voi. Mitä nyt vilpoisa pakkaa tulemaan tuon perusmallin lämmityslaitteen kanssa ja jarrutuksia ei kannata jättää viime tinkaan. Rakentelu- ja säilytystilat paranevat tässä kevättä kohti joten joskohan sitä saisi toteutettua muutaman parannusprojektin ensi kauden aikana!

[Hessu]

Siivoilin tässä aikani kuluksi vähän tallia, ja esiin tuli viime kesänä hankkimani alkuperäinen Jaeger kello DS:n kojelautaan. Se myytiin epäkuntoisena, ja virtojen kytkeminen saikin aikaan vain jotain hyvin heikkoa ja epämääräistä rapsahtelua kellon sisällä. Aukihan tuo piti ottaa, ja pienellä kärsivällisyydellä koneisto suostui tulemaan ulos. Kyseessä on transistoroidun impulssimoottorin käyttämä mekaaninen kello. Kaikkien akselien laakerit olivat ilmeisesti sen verran pikeentyneet ettei heiluri jaksanut kunnolla liikkua. Tein sitten niin kuin kelloseppäkoulussa varmaankin opetetaan, eli spreijasin koko koneiston yltä päältä CRC Quickleenilla, puhalsin kuivaksi ja täppäilin rautalangan pätkällä ohutta öljyä kaikkiin laakereihin. Alkoi heti käymään nätisti Tätä kirjoitettaessa kello on labravirtalähteen perässä käymässä, arvasin että kellolle voisi auton seistessä tulla 11,7 volttia. Tarkkaillaan käyntivirhettä ja rukataan tarvittaessa ennen niputtamista, tässä oli käynnille oikein säätökin mekaanisten kellojen tapaan.

[Hessu]

Kellon kestotesti päättyi eilen. Rukkasin käyntiä aina muutaman päivän välein tallissa käydessäni ja virhe asettui tuonne luokkaan alle minuutti / vrk. Tuon korjaaminen vaatisi säätölaitteelta niin pientä liikettä ettei sitä silmällä kunnolla erota joten kelvatkoon. Siispä kello kasaan ja kevättä odottamaan.

Kävin viemässä pitkän Saabin kattoverhoilun uusittavaksi eräälle tamperelaiselle autoverhoilijalle joka harrastaa myös sitikoita. Juteltiin siinä alustavasti, mitä toimenpiteitä DS:n roikkuvan kattoverhoilun korjaus vaatisi. Sikaflexillä liimattu katto pitäisi kuulemma irrottaa. Saa nähdä milloin pystyisi venymään sen suuruusluokan projektiin...

[Pete H]

Jep, senpä vuoksi se jäi minultakin tekemättä. Joku viisas on sen katon sillä aineella kiinni laittanut.

[Hessu]

Jaahas, uusi ajokausi on avattu tällä päivämäärällä. Syynä luonnollisesti huominen Lahden reissu. Talvehtiminen oli sujunut hyvin, ei hiirenpaskoja (kiitos naapurin kissan) eikä homeita sisällä (kiitos kuivuripallon). Akun kenkä vain kiinni ja tovi sahaamista ja ei muuta kuin liikkeelle. Kotimatkalla auto toimi virheettömästi, mutta mieleen palautui muutama pikku fiksi joka pitäisi nyt vihdoin tänä kesänä saada aikaiseksi.

Lahden näyttelyreissulle tulee kyytiin jokunen vannoutunut amerikanautofani, saa nähdä millainen "arvostelu" autosta saadaan. Puolimoottori ja vetää väärästä päästä

Ai niin, mitäs vikaa se sellainen tietää, että jarrutuksessa tempaisee lievästi kuskin puolelle varsinkin kaupunkinopeuksissa? Auton suuntaa pitää siis hiukan kompensoida rattia kääntämällä. Tuntuisi että olisi nivelistössä ennemmin kuin jarrubalanssissa, mutta toisaalta keskipakoissäädin on ainakin jossain vaiheessa tihuttanut hydeöljyä oikeanpuoleisen etujarrun tienoille.

[IsoD]

Hienoa että ajokausi alkoi! Kerrohan mitä jenkkimiehet tuumasivat kyydistä

Yleisestihän D-malleissa ei pitäisi jarrutus vaikuttaa mitenkään ajosuuntaan johuten 0-pisteohjauksesta ja ohjaustehostimen toteutustavasta ??
Olisiko nyt (ja varmaan on) jollain viisaammalla jotain ideaa mistä voisi lähteä tuota pulman ratkaisua etsimään? Itselläni oli edellisessä semmoinen juttu että maantien pitkistä heitoista alastullessa suunta muuttui juuri noin...

Itsellä projekti saattaa hyvinkin mennä pitkälle kesään (vuodesta en tiedä) ennen kuin pääsee kunnolla ajelemaan...

[Hessu]

Juu, Lahdessa tuli käytyä menestyksekkäästi, auto ei esittänyt mitään oikkuja. Siinä körötellessä kypsyi sitten päätös, että nyt on venttiilikoneiston helinöitä kuunnneltu ja käynnistyspölläytyksiä katseltu tarpeeksi kauan. Aloin siis eilen asentaa remontoitua sylinterinkantta, joka valmistui viime kesänä. Tai itse asiassa meneillään on vielä purkuvaihe. Imu- ja pakosarjat sekä kaikki tilpehööri on koneen ympäriltä purettu, että nyt saisi ottaa kannen pultit auki ja nostaa pois (kaiketi). Työtä on jo sen verran tehty että samassa ajassa olisi johonkin välikoppaeskortin "kenttiläiseen" vaihtanut kannen ainakin pariin kertaan. No, jos nämä eivät olisi niin hienoja ja teknisiä vempeleitä niin kaiken maailman rahvas se näillä sitten ajelisi

[Hessu]

Kansi on vihdoin irti. Mitään fataalia ei paljastunut, kaikki venttiililautaset ovat saman väriset ja sylintereissä erottuu vielä hoonausjäljet. Tieto siitä, että moottorin alakerta on rempattu, vaikuttaisi tuolla perusteella siis hyvinkin pitävän paikkansa. Kansipahvin liekkirenkaissa oli jo sylinterien välisellä alueella lievää rusotusta havaittavissa, ehkä joku bensalenkkari olisi saanut tuosta tilanteen kehittymään epäsuotuisasti lähivuosina. Eipä kai muuta kuin tiivistepinnan laappiminen puhtaaksi ja rempattu kansi tilalle. Tosin:

Kantta irroittaessa meni yksi keskipakoissäätimen ja vaihteenvalitsimen välinen hydrauliputki poikki. Pääseeköhän tällä nyt sittenkään Ranskalaiseen Visiittiin?

[Pete H]

Tsemppiä Hessu! Kyllä sillä pääsee, kun vain teet hommia. Hienoa tuo sinun sitoutuminen tuohon kappaleeseen on kyllä

[Hessu]

Projekti laahaa pahasti kun on meneillään muutto ja uuden (noh, rakennusvuosi noin 1900) talon kunnostus. Ranskalaisessa visiitissä tuli käytyä 205 pösöllä, joka sitten kyllä päätyikin heti Klassikot.lehteen

Asiaan: Katkenneen hydrauliputken korjaamista varten on sorvattu jatkomuhvi ja hankittu hopeajuotetta. Lämppärin vesiventtiili on herkistelty ja vaihdettu sinne uusi o-rengas. Hassua ääntä pitänyt starttimoottori on putsattu, "heittobendix" tarkistettu, päittäisvälys shimmattu ja hiilet vaihdettu vähemmän kuluneisiin. Uusi kansi on asennettu tänään koneen päälle kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, oheislaitteiden pulttaaminen paikoilleen jatkuu vielä hetken.
Odotan kyllä, että millaisella käyntiäänellä, savutuksen määrällä ja tehovasteella moottori reagoi tähän pikku toimenpiteeseen joka on venähtänyt luvattoman pitkäksi.

[Hessu]

Tänään tehty täysi työpäivä 7:30h kansiasian edistämiseksi. Ollakseen suora nelonen ja työntötankokone, niin harvinaisen kiitettävästi tuo työllistää. Mitähän se olisi ollut jos Lefèbvren ja kumppanien suunnitelmat 6-pyttyisestä bokserista olisivat käyneet toteen Katkennut hydeputki on nyt juotettu jatkosmuhvin kera kuntoon ja muutama eteen osunut orastava sähköongelma korjattu. Isompi tenkkapoo tuli sitten siitä, että voiteluöljyn lohkosta kanteen siirtävän putken banjopultti korkkasi eikä suostunut enää kiristymään erinäisistä pikku fikseistä huolimatta. Kyseisen pultin paikka sijaitsee vieläpä melko "mukavassa" paikassa konehuoneen sopukoissa. Korjauskeinoa etsiskellään. Jos nyt jotain hyvää hakemalla haetaan, niin luulen keksineeni miksi kaksoisjoutokäyntiventtiili ei ole toiminut, eli moottorin kierrosluku ei muutu jarrua painettaessa. Saas nähdä kun kaikki on nipussa... Toivotan D-miittiin osallistuville mukavaa viikonvaihdetta, itseltä jää tänä vuonna väliin.

[IsoD]

Ota Picasso alle ja tule silti, ehkäpä sieltä löytyy parhaat vinkit ja joku tarvekalu tai varaosa?
Ainakin vertaistukea roppakaupalla

[Hessu]

Vihdoin viimein ajossa jälleen! Kannesta korkannut M7x1 kierre korjautui Tammer-Dieselistä löytyneellä kierteenkorjaussarjalla. Vanha kupariprikka ei sittenkään alkanut pitää öljyä useista kiristelyistä huolimatta, mutta miljoonalaatikon perukoilta löytyneet massatiivisterenkaat olivat kooltaan sopivat ja inhottava öljyn tihkutus lakkasi. Yhdestä hydrauliputkesta piti vieläkin ottaa pätkä, että hydeöljyn mehuaminen lakkasi. Hopealla juottaminen paikalla olevaan putkeen konepellin alla alkaa mennä jo rutiinilla. Palovakuutus, mikä se on?

Pulttailin lokasiivet ja muut osat häthätää paikoilleen ja suuntasin katsastukseen. Ajoaikahan oli mennyt jo viime kuun vaihteessa umpeen. Katsastajaksi osui tuttu mies, joka ei suotta ruvennut vikoja hakemaan vaan tyytyi ihmettelemään auton persoonallisia hallintalaitteita ja rakenneratkaisuja. Leima tuli ilman huomautuksia.

Sain auton ajettua muuton kourista 50km uuteen osoitteeseen, matka sujui hyvin. Perille tultua osoittautui, että moottoriöljyä kuitenkin puskee ulos tuosta tutusta paikasta. Ajattelin, että massatiivisteet vaativat "jälkikiristyksen" mutta niinpä siellä taas banjon pultti pyöri tyhjää. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttää...

[aaltopelti_fun]

Vanha kupariprikka ei sittenkään alkanut pitää öljyä useista kiristelyistä huolimatta, mutta miljoonalaatikon perukoilta löytyneet massatiivisterenkaat olivat kooltaan sopivat ja inhottava öljyn tihkutus lakkasi.

Vinkkinä muuten isävainaan (vanhan liiton putkimies) ohje. Vanhat kupariprikat saa elvytettyä kun "löijaa" ne eli lämmittää ne liekillä melkein hehkuviksi ja antaa jäähtyä rauhassa. Siitä kupari pehmenee ja alkaa taas pitää