Matkaa jatkui kymmenkunta kilometriä ja koko tämän ajan kuljettajarouva meikkasi. Korkeasta ajoneuvosta näki takaikkunan läpi hyvin, miten vedettiin ripsarit, poskipunat, huulipunat ja muut. Välillä jotain putosi lattialle ja pikaisella syöksyllä poimittiin ylös, tosin auto heilahti taas laidasta laitaan.
Mää luulin, että autossa meikkaava nainen oli aamuruuhkan seisonta-aikojen urbaanilegenda, mutta nyt tämäkin on nähty.
Kaupunkiin saavuttaessa vaihdoin kaistaa ja ajoin rinnakkaiselle kaistalle. Onnittelin rouvaa henkiinjäännistä näyttämällä iloista naamaa ja peukkua.