Huomaan, että on tarpeen selittää tarkemmin. Jos tipahdat kärryiltä tätä lukiessasi, älä huoli, niin tipahtavat useimmat professoritkin.
Olen tutustunut varsin tarkasti siihen, miten elämä näyttää toimivan. Solun sisäiset mekanismit ja erityisesti DNA:n ja RNA:n suoritus (execution) solun sisällä ovat mielenkiintoisia teemoja. On kriittisesti tarkasteltuna aivan selvää, että ne ovat itsemuuntuvia softanpätkiä joita rinnakkaissuoritetaan massiivisessa mittakaavassa prosessori- ja muistityypeillä joita emme voi kunnolla käsittää, ainakaan vielä. Aivan viime vuosina on selvinnyt lisää tästä aiheesta, erityisesti epigenetiikan osalta. Kaikki ei ole niinkuin on vuosikymmeniä luultu, ja niinkuin olemme saaneet yliopistossa 2000-luvulla kuulla. Ilmeisesti solun koodiblokit itsessään voidaan käsittää eläviksi, viestiviksi, kilpaileviksi olennoiksi.
Joka tapauksessa aivan selvää alkaa olla, että "klassinen" darwinistinen evoluutiomalli ei ole luonut nykyisiä eliöitä. Liikaa aukkoja, liian vähän todellista materiaalia, liikaa selittämättömiä "hyppyjä" kehityksessä. Edes osittain satunnainen mutaatiomalli johtaa käppyröihin joista jokainen matemaatikko näkee, että solun todennäköisyys toimia "oikein" tai järkevästi riittävän monien satunnaisten mutaatioiden jälkeen on liian pieni, että monisoluinen olio voisi siitä hyötyä. Lisäksi aivan viime aikana tehty havainto, että DNA:n ja RNA:n koodinpätkiä voidaan suorittaa
molempiin suuntiin lukien, eli edestä taakse ja takaa eteenpäin, tekee käytännössä kaikki mutaatiot vahingollisiksi (eli tuhoavat sen koodinpätkän mahdollisuuden toimia tehokkaasti). Jos taas mutaatio ei ole lainkaan satunnaista, kaikki perinteiset evoluutiomallit menevät aivan uusiksi. Kun sen käsittää, alkavat evoluutiomiesten ja haudankaivajien loputtomat eliökehityspuurakenteet ja tuhannet kekseliäät lajinimitykset vaikuttaa siltä mitä ne ovatkin - lasten sadulta.
-----------------------------
Minulla lienee karkeasti satakunta myönnettyä patenttia ja olen vastuussa joistain keksinnöistä, joita monet teistäkin käyttävät päivittäin. Olen kirjoittanut koodia 9-vuotiaasta alkaen, se onkin niitä harvoja asioita joista enää nautin näillä kilometreillä. Uskallan sanoa ymmärtäväni eläinsolun toiminnasta nimenomaan koodisuoritusmielessä enemmän kuin monikaan Suomessa. Nimittäin biologeilta puuttuu syvällisempi koodaus- ja matematiikkaymmärrys, ja koodareilta puuttuu käsitys epädeterminatiivisesta rinnakkainsuorituksesta ja pehmeästä raudasta. Minä käsitän jotain kaikista näistä teemoista.
Summaan:
Minusta näyttää intuitiivisesti selvältä, että solun DNA-koodi on alunperin
suunniteltu, eli koodattu. Kenen toimesta, en osaa sanoa. Miksi, vielä vähemmän. Miten? Tämä saattaa joskus selvitä tarkemminkin, ja tähän viittaan puhuessani leikkimielisesti jumalan työkaluista.
Entäs jos DNA on todella vuosimiljoonien kuluessa putkahtanut maailmaan satunnaisesti, tämän päivän evoluutiokäsityksen mutaatiomallin mukaisesti? Mikäli näin olisi, siinä tapauksessa nimenomaan veden kohinaparametrit pitää olla aivan ainutlaatuiset, sanoisinko suorastaan että veden tulisi olla älyllinen olento mikäli alkuperäistä DNA:ta ei suunniteltu käsin (ks.yllä satunnainen mutaatio ja sen todennäköisyys tuottaa toimivia ratkaisuja).
Minusta näyttää tällä hetkelle todennäköisemmältä, ja intuitiivisesti oikeammalta, että DNA on koodattu.
Tässä kanssakoodarin varsin hyvä yhteenveto DNA:n rakenteesta, uskon että monet teistä ymmärtävät tätä tekstiä:
http://ds9a.nl/amazing-dna/
Miehellä on elämässään yksi suuri valinta; harrastaako huonoja naisia vai huonoja autoja.