...jatkub:
Tee serval kõigutades on aeg mõelda, mis tegelikult ostsin. Paistab et mingi üllatused võib veel olla tulemas... Aga noh, mis siin ikka, suurde sitikatega on alati niimodi!Voihan olla, että äskeinen tankkaus varsin hämäräperäisen näköiseltä huoltoasemalta on pannut autolta mahan sekaisin? Minulla on sekin paha tapa että ajelen yleensä tankin melkein tyhjäksi laiskuuttani, ja sitten onkin otettava se huoltoasema joka tulee matkan varrella vastaan ensimmäisenä, varmuuden vuoksi. Niin että vettäkö tankissa? Venäläistä työkonetiisseliä, filtteri heti tukossa? No eipä hätää, Diagbox jylläämään. Rupeaa sopivasti satelemaan vettä ja Via Baltica vieressäni kuhisee liikennettä joka roiskuttaa rapaa sitikan kyljen päälle. Tunnelma on oikea, tällaista se pitää ison sitikan hakeminen ollakin!
Merkillistä kyllä, Diagbox ei näytä 3.0 HDI:n aivosta (Boschin EDC17-sarjaahan se on) mitään mullistavaa. Samoja intermittent faulteja kaasuläpän asennon epäyhteensopivuudesta sensoritietoon nähden, ei muuta! Myöskin vedentunnistussensori näyttää olevan kunnossa. Toisaalta vaihdelaatikon aivo väittää saaneensa toisinaan väärää pyörintänopeustietoa moottorin eculta - väyläjuttuja, väyläjuttuja... ennen sanottiin käpy karboraattorissa, nykyään kai sitten että kyynel CAN-liittimessä...
Hmm. Pidetäänpä taidepaussi ja annetaan C6:sen hieman levähtää - onhan tässä jo ajeltu yli 400 kilometriä tänään, Riga lähestyy. Asentelen odottaessa audion ja bluetoothin asetuksia RT5:sesta, sekä laitan myllyn imuttamaan ensimmäistä CD:tä kovalevylle. Kyseessä on toinen liettualainen cd jonka ostin, maassa kuin maassa tulee suosia paikallisia artisteja ja mitenkäs se paremmin sujuisi kuin sijoittamalla heidän musiikkiinsa rahaa. RT5 rupeaa prosessoimaan CD:tä MP3:ksi ja minä palaan ajatuksiini. Auto on vielä lämmin, ja laminoidut sivulasit pitävät vieressä jyrisevän Via Baltican melun poissa...
Näinkin vanhan ja toisaalta havillisen miehen osallistuminen opiskelijabileisiin, varsinkin hoitsujen järjestämään, on epäilyttävää monella tapaa. Puolin ja toisin, voisiko sanoa. Huonot juomat (ei Chateau Lateur 1974), laadutonta musiikkia (ei Missing Heart) laaduttomista muovipönttö-kaiuttimista (ei Dali Megaline), keskustelut joissa vastapuolen tietotaso tulee kiusallisen selväksi (ei kansainvälisellä keksijätasolla) - jälleen puolin ja toisin.
Pippaloissa päätin rehdisti ruveta tekemään empiiristä vertailua nyt esillä olevan Liettualaisen ja muistinvaraisen Eestiläisen hoitsuvartalotyypin välillä. Tuli selväksi, että Liettualainen tyyppi on selkeästi muhkearyntäisempi noin keskimäärin. Push-uppeja ja muita tunkkivaatteita eivät tuntuneet liettuan tytöt tarvivan - toisaalta vyötäröt ovat hyvinkin kapeita, arvelen haarukassa 51-56 senttimetriä. Ei ole kaukana etteivät ohuimmasta vyötäröstä yltäisi kämmeneni ympäri peukalot yhdessä! Kehveli, joko tässä vanhakin nuortuisi... Periaate "I Go Commando" voisi kohta kantaa hedelmää. Toivottavasti ei kuitenkaan satoa...
...Jaah, mutta nyt RT5 ilmoittaa CD:n olevan imuroitu sisään, nyt alkaisin "Compression". Nykyajan digiaudio, juu, aina vaan kompressoitua, huonompaa ja huonompaa, paremmalla ja paremmalla elektroniikalla. Paradoksi on tämä. Ainoa selitys on se, että ihmisille noin keskimäärin kelpaa yhä laaduttomampi sonta - ja nykyään lähes kaikki tuotteet tehdään keskivertoihmistä miellyttäväksi. Joka tapauksessa, on aika kokeilla C6:sta käyntiin!
Lähteehän se, aivan yskimättä! Tuttu dieselin rallattelu alkaa, mikään varoitusvalo ei jää palamaan.
Mitä se äskeinen temppuilu oli? C6 halusi kertoa uudelle omistajalleen, että "muista, en ole miespuolinen auto"? Navigaattorin naisäänikin en sen verran ranskalainen, että ei tiedä ajaisiko tahallaan vääriin niin saisi sen hermostumaan...
Matka jatkuu kohti Tallinnaa nyt jo melko ruuhkaisella Via Balticalla. Aijaijai, ei ole C6:ssa tutkalla toimivaa vakinopeussäädintä kuten SL-mersussa, joudun koko ajan korjailemaan nopeutta kaasulla. Riian kohdalla on sitten ne tutut kiemurat, liikennevaloa ja pikkukylää toisensa perään. Sitikan kunniaksi on sanottava, että nopeudenmuutokset ja pysähdykset/kiihdytykset paikaltaan eivät ärsytä yhtään - tämä on hyvän matka-auton merkki. Ainoa rikka rokassa on se diisselin ääni alle 50 km/h nopeuksissa, mutta siihenkin jotenkin tottuu matkan edistyessä.
Kello lähentelee kymmentä illalla kun ylitän Latvian ja Eestin rajan, suunnaten varsin hyväkuntoista asvalttitietä kohti Häädemeeste-kylää. Tie on huomattavan tyhjä nyt, muuta jäivät Latviaan... saan ajella melkein yksinään. Rupean kokeilemaan mikä on miellyttävin matkanopeus hyväkuntoisella asvalttitiellä tälle kissalle. Väli 135-160 on kaikkein mukavin, asetankin vakkarin 155:teen ja annan TGV:n mennä menojaan. Todella, C6 on sitä parempi mitä parempi ja suorempi tie on, mutkat ja kuopat eivät sovi tälle autolle. Se on merkillistä, kun miettii Citroenin perinteitä SM:stä ja CX:stä...
Sivuutan kuin huomaamatta Pärnun ja sujahdan siitä lähes tyhjällä tiellä Tallinnaan alle tunnissa. Kotipihaan kääntyessäni hätkähdän - tässäkö tämä seikkailu olikin? Pääsin kotiin, vielä ilman hinausautoa? Ilman sakkoja ja/tai putkaa? Ilman ilmiselvää tippuria? Kyllä!
Saunaan, naukku Calvadosta ja vaimon kylkeen nukkumaan. Aamun koittaessa päätän mennä parkkipaikalle tarkistamaan oliko tämä kaikki unta, citroen-miehen hallusinointia? Ilmeisesti ei, Cabrio-GT:n kyljessä lötköttää laiska kissa:
Miehellä on elämässään yksi suuri valinta; harrastaako huonoja naisia vai huonoja autoja.