Meni tässä hetki tätä ketjua kahlatessa.
rmattila kirjoitti:Kun tuon virhekäsityksen laajuutta miettii, näyttää todennäköiseltä, että kyseessä on lakiin jäänyt huolimattomuusvirhe eikä mikään hallitusti syntynyt kokonaisuus. Nyt kun asiasta tarpeeksi meuhkataan, muuttavat pykäliä niin että museoautolle on pakko ottaa museoauton liikennevakuutus. Eikä kukaan hyödy mitään mutta loppuuhan naapurilta ajot.
Olen aivan varma, että
rmattilan tilanneanalyysi on oikea. Lainsäätäjä ei taatusti ole tarkoittanut, että museoajoneuvo etuuksineen muuttuisi käyttöajoneuvoksi vain normaalin vakuutuksen maksamalla.
Syntyy mielenkiintoinen moraliteetti. Kun löytää laista porsaanreiän, onko oikein käyttää sitä hyväkseen? Jos laki sallii silkan typeryyden, esim. kesärenkailla ajamisen läpi tuiskun ja tuulen tai suo mahdollisuuden välttää ajoneuvovero ja jättää joka toinen katsastus väliin, on siis aivan hyväksyttävää tehdä niin? Vain koska laki sen sallii?
Ketjua lukiessani tuli mieleen, että meidän punaisesta talvi-DS:stämme tulisi täysverinen museoauto vain verhoilut vaihtamalla, (ja sellainen setti löytyisikin suoraan tallin vintiltä), mutta eipä anna etiikka perään. Museoajoneuvoasetus on minulle henkilökohtaisin osa suomalaista lainsäädäntöä ja edelleen harvinainen poikkeus meikäläisessä byrokratiassa: isäni kirjoitti lakiesityksen lähes yksinään ja neuvotteli sitä koskevan "herrasmiessopimuksen" Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton kanssa Liikenneministeriön yli-insinöörinä ollessaan. Kun lakiesitys hänen itsensäkin suureksi ihmeeksi meni Eduskunnassa läpi, isä alkoi kutsua sitä omaksi lapsekseen.
Museoajoneuvoasetus (sittemmin -laki) on siis minun pikkusiskoni, joten en voi häntä käyttää hyväkseni tekemällä Punikki-DS:stä normaalivakuutettua museoajoneuvoa!