504:sta alkoi minulla ranskalaisten autojen toistaiseksi päättymätön putki vuonna 1984. Sitä seurasi 2X505, 604, 405, 2X309, 205 GTI, 607 ja 305, joista 604 ja 305 ovat edelleen tallissa. 504 oli tosi karsea lahoamaan, mutta muuten mukava. Viisnollanelosen uskomattoman hieno ajettavuus koukutti minut Volvo 144:sen jälkeen välittömästi ranskalaisiin autoihin. Citroënit tulivat kuvaan mukaan vasta 2006, mutta sen jälkeen niitä on kertynyt kohtuullinen kokoelma. Tuskin avio-onneni on pelkästään autosta kiinni, mutta silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni, sai ensimmäisen autokyydin minulta juuri viisnollanelosella.
Isäukolla oli aikanaan 505 Pösö, ei pahaa sanottavaa. Ajeli autolla varmaan 200tkm. Klubikortteja oli autotallin seinällä puolenkymmentä kappaletta. Lopuksi vaihdettiin kone 2.3:sta 2.5:een, niin loppui se pahvin vaihto. Oli aikanaan varmasti paras kyytisimpiä autoja ja rautajousisista ykkönen.
Yhden 505:n aikoinaan uutena ostin ja antoi kyllä hienon kyydin, kuten retro.tuner tuossa edellä kertoo. Mutta - etupyörien tasapainotus oli ongelma. Kokeilin erimerkkisillä renkailla. Tasapainotettiin erikseen pyörät ja auton alla. Jopa maahantuoja jossain vaiheessa antoi uudet jarrulevytkin. Mutta ihan viimeisen päälle sitä ei koskaan saatu. Hetken kyllä, mutta sitten se nulputus ja vipotus taas alkoi.
Seuraavaksi sitten tulikin BX. Ja sillä tiellä olen. Oli kaamea kivireki Peugeotin jälkeen. Mutta se onkin sitten toinen juttu. Ja kivirekimäisyys oli helppo poistaa, kunhan tietoa ja harrastusta asiaan kertyi.
Tavallinen terve järki ei ole erityisen tavallista.