Kotiin tulon jälkeen ehditty askarrella mm. seuraavaa: moottorin vesiletkut
painittiin vedenpitäviksi ja kone käynnistyi ja kävi ihan nätisti, kunnes se saavutti normilämpötilan
ja alkoi ontua kolmella ja sammui sitten lähtemättä käyntiin ennen kuin oli jäähtynyt kunnolla.
Puola, oli ensimmäinen ajatus, ei ollut, tyristoripurkki, ei ollut, tulpat johtoineen, ei ollut
eikä virranjakajan hall-anturi. Empiirinen tutkimus johti jakajan kannen hipelöimiseen
koneen ryskiessä kolmella. No tällit tuli sormille ja samassa kone kuoli taas totaalisesti.
Aivan nyyheetin näköisessä kannessa huomaamaton ( maksoin näistä laseista lähes 3€)
hiushalkeema. Vaihdoin varaosajakajan mukana tulleen kannen ja murheet oli tiessään.
Seuraava kohde oli hydrauliikka. Leija nousi hyvin leijailukorkeuteen mutta pumppu
hakkasi koko ajan ja jousitus kuin mersussa helmikuisena yönä Naruskan mittauspisteellä.
Keula piharampeille vaikka hallissa ollaankin. Hydepallot irtosivat suht pienellä kiroamisella
ja saivat päihinsä venttiilit ja painetta perään. Kuvassa vuorossa jarrupallon täyttö, kuten
haukankatseisimmat jo havaitsivatkin:
Keulasta tuli lähes hyvä ja pumppukin rauhoittui kummasti. Peräpää tuntuu liikkuvan
hiukka kankean oloisesti. Saattaa olla kynkkien laakeroinnit vuorossa. Pallot täytyy joka
tapauksessa raapaista pois kera sylintereiden ja voipi olla putkitöitä tiedossa enempi tai
vähempi. Eteen uusin pari pahimmannäköistä putkea pallojen kanssa pelaillessa.
Punikki on nyt siirretty kotitallin tuntumaan ennakoiden varaosatarpeita perärempan
yhteydessä. Mutta siitä lisää tuonnempana.
?
