zX-files kirjoitti:Entäs biologisesti hajoavat liukkarit?
...
Joissain on varmaan täsmennetty mihin noita lasketaan, mutta loputon suo olisi sielläkin edessä määrittää, kun osa niistä on aerobisesti häviäviä, mutta ei anaerobisesti pohjavedestä, entäs sitten vaikka alkoholit liuottimena, sekoittuu hyvin veteen, mutta suuret määrät lopettaa jätevedenpuhdistamon toiminnan...
Eli kannattaa siis tutkia tarkemmin mitä liuotinta käyttääkin, nykyään aika usein vaikka netistä löytää käyttöturvallisuustiedotteita, esimerkkinä:
http://www.transmeri.fi/static/ktt/Plan ... inpesu.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;
- Biologinen hajoavuus, Hiilivetyseos: Helposti biologisesti hajoava.
- Kemiallinen hajoavuus, Hiilivetyseos: Ei hydrolysoidu vedessä. Haihtuvat hiilivedyt ovat ilmakemiallisesti hajoavia.
Mutta silti:
Liikkuvuus maaperässä, Hiilivetyseos: Haihtuu hitaasti maan ja veden pinnalta. Voi läpäistä maaperän ja kulkeutua pohjaveden pinnalle.
Anaerobisissa olosuhteissa hajoaminen on erittäin hidasta.
Ei saa päästää ympäristöön. Käytettävä öljynerotuskaivoa.
Ja sitten mainostekstinikkarit: Kaveri osti "Bio" teräketjuöljyä, kun se on varmaan kivaa ja sopivaa uintiavannonkin sahaamiseen järveen, utta Bio-sana tarkoittikin että se on puhdistettua kierrätettyä auton jäteöljyä
Muistelisin törmänneeni johonkin direktiiviin joka määritteli autopesuaineiden ominaisuuksia, taisi olla kaupallisissa pesuloissa (vai koskikohan kaikkia)?