Puhelimeen vastaamisesta (työpaikan etsintä)

[C4_robotti]

Lähtötilanne 1: Paikka auki ja lisätietoja voi kysellä numerosta x. Viikon verran joka päivä useamman kerran yritin soittaa vaan ei vastata. Menee odottelun jälkeen vastaajaan.

Lähtötilanne 2: Sama kuin edellä mutta kellonaika määritetty x-x. Ei taaskaan vastata. Menee suoraan vastaajaan.

Ymmärrän että soittoja avoimiin paikkoihin tulee reilusti mutta kyllä muutaman kymmenen soiton jälkeen luulisi jo onnistuvankin Vastaavia kokemuksia?

[XM-Hannu]

Lähtötilanne 1: Paikka auki ja lisätietoja voi kysellä numerosta x.

Jos et puhelimella tavoita, niin mitä jos menisit paikanpäälle käymään? Eli ohittaisit jonon, ja olisit ensimmäinen työhaastattelussa .

[C4_robotti]

Olen mennyt haastatteluihin jopa samaan aikaan kuin työnantaja on vasta tehnyt ilmoitusta mol-sivuille ja olen lähettänyt hakupaperit vasta myöhemmin

[rundvik]

Viranomaiset suomessa ainakin rakastavat sähköpostia enemmin kuin puhelinta.Toista se oli ennen.

[Huikko]

Kenelläkään ei ole enää perusetikettiä tai käytöstapoja. Näennäiskiire ja excelit ovat korvanneet työnteon.

[Ishmael]

Jos et puhelimella tavoita, niin laita ilmoituksessa mainitulle henkilölle sähköpostilla CV:si. Ehkäpä ehtii sitä vilkaisemaan, jos ei vastaamaan puhelimeen?
Näin olen itse tehnyt. Ja mailiosoitteet firmoihin ovat yleensä muotoa: etunimi.sukunimi@yritys.fi ja tämänhän varmistanee helposti ko. firman nettisivuilta.

Nykyään on useasti sitäkin, että työpaikkailmossa lukee: Ei puhelinsoittoja!
Enkä ihmettele; joskus soittaessani työpaikasta puhelimeen vastaa kiireisen oloinen työnjohtaja. Mikä voisi olla mukavampaa kuin kiireen keskellä vastailla samat vastaukset useamman kerran per päivä....

[C4_robotti]

Koko jutun pointti oli se, että kun ilmoituksessa lukee "lisätietoja numerosta...", ja kun silloin ei vastata. Muut hakukuviot on ihan toinen juttu.

[Ishmael]

Vastaavia kokemuksia?

Oli ja sait vastauksen.

[Bumper]

Vähän on samansuuntaisia kokemuksia, aika nihkeästi nykyään vastataan puhelimeen. Tosin täytyy sanoa, että suuri osa on myöhemmin soittanut takaisin. Ymmärrän kyllä, että työnantajilla on parempaakin puuhaa kuin vastailla hakijoiden puheluihin, mutta onhan se vähän vaikea erottua pelkällä kirjallisella hakemuksella... Varsinkin kun kirjalliset lahjat ovat enintään keskinkertaiset.
Eniten silti harmittaa kun hakee jonnekin, mutta ikinä ei kuulu mitään perästä. Näitä tuntuisi olevan valtaosa nykyään. Ei luulisi olevan paha homma lähettää kaikille hakijoille joku kuittaus kun paikka on täytetty, niin ei jää homma "ilmaan".

Mutta hankalaa tuntuu töiden hakeminen olevan nykyään. Kymmenittäin on hakemuksia tullut laitettua, ja saldona vain muutamat puhelinkeskustelut ja pari haastattelua. Ansioluettelokin on ihan suht asiallinen eikä ole ennestään mainittavia työttömyysjaksojakaan että vaikuttaisi jotenkin "lusmulta".

[C4_robotti]

Omat tutkimukset ovat osoittaneet todeksi, että eipä nuo työpaikkailmoituksen tehneet firmat juurikaan palautetta anna. Viimeisen 50 hakemuksen kokemuksella voisin sanoa että alle puoli tusinaa on vaivautunut vastaamaan sen "valitettavasti emme...". Ja tietysti sitä " Teidät on valittu..." ei ole tietenkään vielä tullut. Puhelimessa kyllä kehutaan ja ollaan innoissaan mutta siihen se sitten jääkin. Iha piruuttanikin jatkan töiden etsimistä

[Cikatti]

Jos sä haet sähköpostin tai jonkin perkeleen työpaikkailmoituksen linkin kautta töitä niin tosiasia on että sun hakemukset valkkaa kahteen eri pinoon human error-osaston tytöt joilla ei ole hevonperseen käsitystä ammattilaisista ja tasan hyvät hakemukset joutuu väärään pinoon. Ei ole omaa kokemusta mutta tiedän tuosta tavasta ikävästi miten tuo toimii.

[sitikkaporo]

Taannoin olin yhdessä esimieskoulutuksessa, jossa aiheena oli rekrytointi. Yksi kaveri kertoi tauolla että heille oli tullut kahteen sairaanhoitajan paikkaan luokkaa 350 hakemusta. No, siinä pähkäilivät että miten savottaa aletaan hoitamaan. Vaiheessa 1 karsivat pois kaikki A4-kokoa pienemmät kirjekuoret. Seuraavana lähtivät kaikki muut kirjekuoret, paitsi valkoiset. Sitten vasta alkoivat availemaan jäljelle jääneitä kuoria, niitäkin oli kuulemma riittävästi. Seuraavassa vaiheessa pois kaikki käsin kirjoitetut hakemukset. Vasta tämän jälkeen alkoivat lukea seulan läpäisseitä hakemuksia. Ja ihan hyvät tekijät löytyivät tälläkin menetelmällä, toki riski siihen että vielä paremmat karsiutuivat pois, on suuri mutteivät jääneet sitä pohtimaan..

[C4_robotti]

Muutama vuosi siinä näköjään meni että pian 54 v täyttävä löysi uuden työpaikan. Matkan varrella tarjottiin töitä nollatuntisopimuksella, harjoittelijan palkalla tai sitten muuten oudoilla ehdoilla. No, aika "tavaran" kaupittee, sanottiin aikoinaan. Niin siinä sitten kävi. Uudet haasteet odottavat

[jptcool]

Onnea uudelle uralle!

[jean-michel]

Onnea robotille.

Duunin metsästyksessä on tärkeää olla aktiivinen, eikä sekään auta. Jos jää vain odottamaan niin voi kaiken toivon heittää. Sitkeys palkitaan ja kukaan ei tule kotoa hakemaan.

(paitsi erästä tuttavaa oli tultu hakemaan, mutta se on poikkeus joka vahvistaa säännön)

[jean-michel]

Onnea robotille.

Duunin metsästyksessä on tärkeää olla aktiivinen, eikä sekään auta. Jos jää vain odottamaan niin voi kaiken toivon heittää. Sitkeys palkitaan ja kukaan ei tule kotoa hakemaan.

(paitsi erästä tuttavaa oli tultu hakemaan, mutta se on poikkeus joka vahvistaa säännön)

[C4_robotti]

Kiitos kiitos. Välillä tuo uuden paikan haku muistutti elokuvaa "Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja" (jos tiedätte tämän ärsyttävän elokuvan). Eli aina kun luulee, että huonommin ei voi käydä, niin varmasti jutut pahenee.

Kuvioon meni siis muutama vuosi, kymmenkunta haastattelua, 60-70 hakemusta (osa MOLin kautta, osa avoimella hakemuksella). Ja voin vain todeta, että ainakin omalla kohdalla (kuten nytkin), uusi pesti on saatu avoimella hakemuksella eli itseään myymällä. Ja tietysti on huomioitava se, että hakee työtä, mikä itselle parhaiten sopii. Jos liian ylös yrittää, homma kusee viimeistään haastattelussa.

On kyllä todettava, että tuo syö miestä rotan lailla. Jos vaan jaksaa yrittää, saattaa onnistua, kuten nyt kävi. Itselläkään kun mitään huippupapereita ole koskaan ollut (no, inssityöstä tuli vitonen, mutta ei se mitään ratkaissut), niin työhistoriasta se oma osaaminen on näytettävä. Uusissa hommissa on omat haasteensa ja ongelmansa. Mutta kannattaa kokeilla, ennekuin eläkeikä iskee (65-vuotiaana... )

[Kami]

Onneksi olkoon "robotti"!!
Hieno saavutus.
Itse nyt "vasta" vuodesta 2015 hakenut ja hakemuksia on tullut lähetettyä vasta n. 30.
Kahteen haastatteluun on tullut kutsu ja alle puolesta on tullut sähköpostilla tieto että valinta ei tällä kertaa (-kaan) osunut kohdalle.
Minulla ongelmana se että IT alan sekatyömiehenä tehnyt duunia 18 vuotta ja taustalla 16 vuotta vanha ohjelmoijan ammattitutkinto. Sen opin 18 vuodessa että koodari en ole, eikä minusta sitä saa. Niin huono matikka pää...
Nyt on sitten ansiosidonnainen kohta päättymässä ja olen laittanut hakemuksia kuljetushommiin sekä teollisuuden pariin... siitä poiki jo pitkästä aikaa haastattelu. Saa nähdä vaihtuuko ammattiura kolmannen kerran elämässäni... ikävuosia eläkeikään kuitenkin on vielä lähes 20 jäljellä..
Itse en juurikaan (pari kertaa vain) ole edes yrittänyt soittaa lisätietoja, kun en ole oikeastaan keksinyt mitään kysyttävää

Hauska piirre työnhaustani... minulla on ollut LinkedIn profiili englanniksi jo vuosia ja työttömäksi jäädessäni asetin tietoihini että etsin uusia haasteita. Muutama suomalainen yritys/yrityksen edustaja on käynyt tutkimassa profiiliani, mutta yhtään yhteydenottoa ei ole tullut. Sitä vastoin olen kuitenkin saanut jo kolme tarjousta puhelimitse ulkomaisilta firmoilta (yllätys yllätys Intialaistaustaisia). Kahdella olisi kaivattu juuri minua suomalaiselle asiakkaalle, mutta palkka olisi ollut opiskelijatasoa. Viimeisin olisi ollut puolen vuoden projekti Lontoossa.