Trans-Siberian rautatiematka

[Huikko]

Onko kukaan kokeillut? Kiinnostaisi. En odota luksusta. Lähinnä mieleenpainuvia keskusteluja ilman yhteistä kieltä. Ja olisihan se hienoa nähdä junan ikkunasta se kuuluisa "in the middle of nowhere".

[kokemjne]

no mallia voit ottaa vaikka Ville Haapasalon tai erään engelsmannin reissuista . vissiin ainakin Haapasalon juttuja saattaisi löytyä YLE areenasta

[Jankos]

Kaveri kaverinsa kanssa meni tuon reitin, ja ymmärtääkseni kohtuullisen hitaalla tahdilla. Kovasti kehui ja kehuu vieläkin. Kovasti venäläinen vieraanvaraisuus otti välillä koville, varsinkin aamuisin.
Jos tarvetta on niin voin kysyä ehtiikö kertoilla muillekin

[Huikko]

En usko elämän televisiointiin.

[Savitaipale]

Äitee noita reissuja myi, kun oli vielä matkatoimistosta töissä.

Kyllähän ne reissun tehneet sitä ihan hienona kokemuksena piti, mutta

Pitää tykätä istua venäläisessä junassa
Pitää tykätä venäläisestä junaruoasta
Pitää tykätä venäläisestä junan vessasta
Ja se ei sit oo suunniteltu miksikään maisemarautatieksi. Eli loputtomasti metsää ja taigaa.

Yhteinen kieli ois kyllä hyvä. Saa enempi irti.

[laakeri]

Pitää tykätä istua venäläisessä junassa
Pitää tykätä venäläisestä junaruoasta
Pitää tykätä venäläisestä junan vessasta

Venäläisissä junissa istuminen ei suomalaisissa junissa istumisesta kauheasti poikkea eikä ruokakaan mitenkään omituista ole. Vessatkin ovat ainakin osassa junia hyvin lähelle samanlaisia kuin suomalaisissakin junissa. Kevättalvella tuli mentyä Pietari-Furmanov-yöjunalla ja seuraavana yönä sama toisinpäin. Ravintolavaunu nyt oli hieman karun oloinen eikä väkeä kovasti, mutta tsekkiläistä olutta löytyi sentään. Semmoiset liput sattuivat olemaan, että toivat ruoat hyttiin...

No, eihän siinä päästy vielä lähellekään Siperiaa, mutta esimakua siitä oli kyllä. Pidemmälle Venäjälle lähtiessä valitsisin kyllä lentokoneen. Ei se junassa istuminen niin hohdokasta ole, jos ei juttukavereita ole.

[Roplaaja]

Kun täytin 60v niin halusin ryssiä sen. Matkalla oli Virossa asuve venäläinen mukana. Me maksettiin se ja se oli meidän oppaana. Sillä oli kaksi ehtoa: Se halusi ehdottomasti ostaa kolmannen luokan liput joita myydään vain venäläisille. Sanoi että viikko vanerikopissa teke sen hulluksi. Kolmas luokka on avoin junavaunu sänkyinen jossa kaikki höplää keskenään. Toinen tärkeä asia oli että ennen juhannusta pitää päästä sieltä pois tai tukehtuu kuumuuteen. Junan vaunujen ikkunat oli ruuvattu tai hitsattu kiinni ekä niitä saa auki vaikka olis miten kuuma. Baikal oli upea. Auton renkaita ja muuta romua näkee kymmenien metrien syvyydessä ja rannalla ei voi istua mihinkään enenenkuin putsaa lasinsirpalet pois.