mökki sen sijaan edustaa perinteisempää, karumpaa arkkitehtuuria.
Entäpä sitten sauna, suorastaan funkkista:
Karuojaa on kaivettu leveästi
ja alhaalta:
Periteinen päivävaelluskin tuli tehdyksi. Jäkäläpään lentokenttä, Korhosen Kirjasto, sieltä Jäkäläpään huipulle, jos nyt tunturissa huippua onkaan. Edelleen Miessin latvojen kautta Morgam-ojan latvoille, ojan vartta alas sinne Petronellan kesän -49 majapaikalle, Kota-ojaa ylös, ja Pellisenlaen kautta takaisin lentokentälle, ja sieltä loputtoman pitkä alamäki Karuojalle.
Lintuja tapasin kuukkelin, urpiaisen, tilhen, kapustarinnan, riekon, järripeipon, lapinharakan, lapinsirkun. Enhän minä niitä kaikkia tuntenut, kun ei meitä oltu esitelty, mutta ilmeisesti nuo linnut tunsivat minut, kun kerran tulivat moikkaamaan. Myös mullisaukon tapasin. Jotkut samaan asiaan vihkiytyneet, kuin minäkin, tuntevat tuon lajinsa tyylikkään edustajan.. Kirjastolla kohtasin pari tsekkiläistä vaeltajaa. Eiväthän he toki eksyksissä olleet, muuten vain pallo hukassa, vieraassa maassa, erämaassa, vaellusreitin ulkopuolella ja ilman karttaa. Lahjoitin heille oman karttani, enhän minä tutussa maastossa sitä tarvinut. Kieltämättä tuon lenkin jälkeen jalkapohjat olivat ”käytetyn oloiset”.
Kuvassa kuukkeli, mutta naama vai p...e, eikun nokka vai pyrstö?
Joskus kultamaillakin joutuu konnan kanssa tekemisiin:
Liekö tässä sus männy...
Näistä saa sinisiä ajatuksia...
Kultaakin tuli kaivettua ylenmäärin. Valtaosa piti taas haudata takaisin penkkaan. Sitten keksin tilanteeseen oivan ratkaisun. Aloin kaivaa tyhjää ojanpenkkaa. Paikkaa, joka jo -50 luvulla oli kullasta tyhjennetty. Se olikin kevyttä puuhaa, sillä ominaispainoltaan raskaat osaset puuttuivat tyystin. Eikä vaskooliinkaan jäänyt mitään painavaa...
Kotimatkalle suuntasin, kun vuoden kaivuutarve tuli täyteen. Ei kun ravadaksen vartta alas.
ja joki senkuin suurenee
ja lopulta putoaa alas lemmenjokeen:
Tässä vielä maisemakuvia matkan varresta. Ukonjärvi:
ja Polojärvi
Tankavaara:
sekä Kiantajärvi:
Jos joku tietää tyylikkäämmän farkun, huutakoon HEP.
2500 km:n matkalla sitikoita tuli vastaan 1 C6, 2 Xm ruotsin kilvissä, 1 Xantia, 1 Ax, n.40 C5, ja muutama muukin. Mutta ei ainuttakaan BX:ää, tai suomikilpistä Xm:ää. Olenkohan sittenkin kapinallinen, kun näin poikkean harmaiden autojen valtavirrasta?
Jos vielä palataan faktan ja fiktion väliselle, aina yhtä kaltevalle, rajapinnalle, niin Joukolle pitää kyllä antaa kiitokset erinomaisesta seurasta, ja aivan gourmet-tasoisesta muonituksesta koko retken ajan. Sekä jostain rekvisiitasta valokuvissa...