Ihmettelinkin kun takaisin puuhun ry ei heti vallannut tätä topikkia kertoen toistaan selkään paukuttaen kuinka kaikki varusteet ovat tarpeettomia...mutta tulihan se sieltä

Patonki ei olisi patonki jos näin ei olisi tapahtunut.
Topikin aiheena oli kertoa tarpeellisista varusteista, eikä siitä mitä kaikkea ei henkilökohtaisesti tarvitse.
Mutta itsestä puhuminen ja oman erinomaisuuden esilletuominen on kivaa, minäkin teen sitä tässä koko ajan. Että kun tämä nyt meni tähän suuntaan, jota odotin niin uskallan jatkaa samalla tavalla aiheen vierestä.
Minulla tuo varusteasia on ollut hyvin on/off autoilevan elämäni aikana. Nuorempana laitoin järjettömästi rahaa siihen, että selvittelin mitä kaikkea lisäkikkaretta autooni oli saanut ja ruuvailin niitä sitten innoissani paikalleen ja toimintakuntoon. Olen useampaan autoon tehnyt ilmastoinnin, nahkasisustan, vakionopeudensäätimen ja paljon muuta. Lisämittarifetissi iski joskus 90-luvun lopulla ja niitä (alkuperäisiä toki) tuli asenneltua joka autoon. 240 volvo oli otollinen harrastekohde tältä osin. Parhaassa taisi olla kahdeksan lisämittaria, webaston kello ja ilmaiskareiden säätösarja. Olipa yhteen pakko laittaa ajotietokonekin, volvon alkuperäinen toki.
Tuolloin varuste oli ikäänkuin keräilykohde. En ole siitä ihan täysin päässyt irti. Alkuperäisen radion esim. pyrin asentamaan autoon kuin autoon.
Kehitys kehittyy. Kehityksen mukana on tullut paljon näitä ajamista helpottavia varusteita. Olin pitkään tässä samassa yhdistyksessä, jossa pääajatus on mennä takaisin puuhun, sammuttaa tuli ja paskoa tahdottomasti pitkin tanteretta. Sittemmin olen ns. antanut periksi joissain asioissa. En ole halunnut käyttöautooni mitään ylimääräisiä, etten opi ajamaan niitä vasten. Hirvittää autokouluopetus, jossa neuvotaan kääntämään luiston suuntaan ja näin nopeuttamaan ESP:n tuottama korjausliike. Mitäs kun niin oppinut saa AX:n allensa ja korjaa itsensä rekan keulaan? Ensiauto usein on paska autokoulun autoon verrattuna turvallisuusominaisuuksiltaan.
Aikuiseksi kasvettuani myönsin itselleni sen, että nykyaikaiset turvallisuusvarusteet tekevät autoista ja sitä kautta liikenteestä turvallisempaa. Sitä en ole unohtanut, että tärkein turvallisuuteen vaikuttava komponentti liikenteessä on kuljettaja. Tätä käytän mielelläni perusteluna sille, että jokaisen pitäisi kyetä hallitsemaan ajoneuvonsa ilman mitään ylimääräisiä turva- tai mukavuusvarusteita. Alustageometria ja sen toiminta nykyautoissa ei vain perustu enää siihen...ainakaan perusautoissa joita se perusihminen ostaa. On ikäänkuin hyväksytty jo suunnittelupöydällä se, että tietyssä pisteessä valo syttyy kojetauluun ja ajonvakautus hoitaa loput. Tällä ei saavuteta sellaista ajotuntumaa joka vanhemmissa autoissa oli.
Vaarallisimpia autoja varsinkin tuolla talviliikenteessä ovat juuri nämä uudehkot pikkuautot, joissa ajonvakautus ei vielä ole pakollinen. Niissä on suunnittelun lähtökohtana kate ja myyntivolyymi - ei muuta.
Jos haluatte ymmärtää mitä tarkoitan, niin ottakaa vaikka Kia Picanto koeajoon ilman ajonvakautusta ja ajakaa sillä talviyönä Oulusta Kajaaniin.
Tuota kun miettii niin on ihan ymmärrettävä ja hyvä asia että uusissa perusautoissa on esp, abs, mäkilähtöavustin jne. Se perusautoilija pääsee perille paremmin, eikä ole vaaraksi muille niin paljoa. Pitää muistaa että tätä perusautoilijaa on valtaosa lumipyryssä vastaantulevista autoista. En halua että kukaan ajaa nokkakolarin sellaisen kanssa siksi, että naapurin Huikko selitti kiihkoissaan turvavarusteiden ja uusien hömpötysten tarpeettomuuksista - ja sai peruskäyttäjän ostamaan Peugeot 309:n vaikka itse käyttäjä oli alunperin ostamassa uutta Ford Ka:ta...se pösö lähti sitten lapasesta kun väistettiin lumipaakkua liukkaalla tiellä eikä taidot riittäneet paniikissa oikeiden asioiden tekemiseen kabiinissa.
Ajonvakautus olisi narskauttanut kerran kunnolla etujarrua ja käyttäjä olisi pysynyt omalla kaistallaan pelästyen tapahtunutta.
Kaikki eivät osaa. Suurin osa ei osaa. Minä osaan? Sinä osaat?
Itse nykyään olen antanut periksi myös avustimien suhteen. Pidän sen ESP:n ja luistoneston nykyään päällä autoissani. Harmikseni olen oppinut peruuttaessa kääntämään katseen kojetauluun peruutuskameran vuoksi ja painamaan vilkkua vain vähän olettaen, että se vilkahtaa kolme kertaa.
Olen melko varma, että opin myös olemaan jarruttamatta kun totun tutkavakkariin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että minun täytyy pitää ajotaitoni sillä tasolla että voin lähteä minne tahansa AX:n tasoisella laitteella, jossa on käsiryyppy. Siksi omistan näitä vanhoja perusautoja ja ajan niillä pitkiäkin matkoja huonoissakin olosuhteissa. Opettelen myös uusista autoistani aina auton mitat ja sen pysäköinnin ilman avusteita. Taskuparkkiin pitää pystyä ajamaan itse vähintään yhtä hyvin kuin automatiikan avulla.
Ajo-oikeus suomessa oikeuttaa lähtemään Trabantilla Kemiin helmikuussa. Olen näin tehnyt joskus kun oli uhmaikä. Mielummin lähden sinne kuitenkin Cactuksella, C5:lla tai uudella Volvon V90:llä.