Vaihtoa hieman edesauttoi sellainen huomio, että 2000 -> kutoskoneisten autojen verot ovat rutkasti isommat. 00-vuotisen kutoskoneisen auton vero on vuotta uudemman pikkukoneisen auton veroihin nähden satasten sijaan vain muutaman kympin kalliimpi! Osakaskon kera vakuutukset tästä suhteessa Xsaraan ovat ihan samaa luokkaa. Toki kilsat ovat kalliimpia, katsoi asiaa miten hyvänsä, ja ylläpito on työläämpää sekä vaativampaa… mutta tahtoisin uskoa, että elämä on liian lyhyt järkeviin ratkaisuihin. Mennään näillä siis ainakin kunnes tulee taas joku hillitön raippavero.
Kyseessä oleva auto on siis joillekin patonkilaisillekin jo tuttu Xantia V6 Break Exclusive vuosimallia 2000. Tummanharmaan tuomion puikulan olennaisina piirteinä Hydractive II, kangassisusta ja kaikenlaisia toimivia härveleitä. Kilsoja on mittarissa tällä erää vähän alle 300 000, katsastus tulee ajankohtaiseksi toukokuussa. Auto on tuotu Saksasta 2010, joten pinnoiltansa yksilö on säilynyt siistinä. 2011-2014 aikavälillä tästä on toivottavasti ajettu kaikkein kalleimmat kilsat, kun on vaihdettu yhtä sun toista jäähdytintä myöten, ja mm. rempattu vaihdelaatikko aivan täysin. Hieman kulmakarvat värähti, kun kuitteja tiiraillessa vastaan tuli 4000 euron kunnostuskuitti. Laatikko kyllä toimiikin hienosti.
Kauppojen mentyä suuntasin tämän kiesin nokan ensimmäistä kertaa MäntyharjuSTA kohti Tamperetta. Matkan kuluessa ensivaikutelmastasta muodostui seuraavanlainen: tää on se auto, mikä XM:n olisi pitänyt olla jo alun alkaen. Hydractive-alustan suoma kyyti tuntuu tutulta ja on erittäin vahvasti mieleeni, kun jarru- ja rattituntumakin ovat lhm:n varassa, mutta 24-venttiilinen kutoskone ja jouhevasti ja järkevästi vaihteita käyttävä adaptiivinen automaatti ovat ne osapuolet kokonaisuudesta, joiden ansiosta hymy asettuu paikoilleen. Jos XM olisi esitelty tällaisella tekniikalla tuoreeltaan, povaan, että auto olisi saanut ihan toisenlaista suitsutusta osakseen. Huomaan, että tästä aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, joten palataan itse Xantiaan. Tykkään siitä ihan valtavasti, mmmuuutta aivan täydellinenhän se ei ole:
-Perä päättää keskimäärin kerran per ajosykli, että on aika laskeutua. Noustuaan takaisin, auto tuntuu vähän huojuvaiselta, ikään kuin perä nousisi liikaa. Vajoamisenestoventtiili toimii niin kuin pitää… enimmäkseen.
-Hydeputki laturin yläpuolella vuotaa, muttei hervottomasti.
-Hämärällä, pidemmän ajopätkän kuluessa sähkön määrä heittelehtii. Tätä saattaa esiintyä päiväseltäänkin, mutta se ei niin erotu: vasta sitten kun valot alkavat välkähdellä hieman uhkaavasti, asiaan kiinnittää huomiota. Hieman jo väläytti latauksen valoa, putsasin akunkengät. Maadoitushärö?
-Jossain edessä kuuluu kolahdus toisinaan kun lähtee liikkeelle tai pysähtyy. Aurauskulmissa on vähän säädettävää.
-Takapönttö on soundeiltaan varsin räväkkä, eikä kutosen orkkispönttöä taida saada Suomesta? Motööristä mulle tavasivat jonkun ranskalaisen varaosasivuston nimen, mutta vielä en ole tohtinut tutkia asiaa. Joissain yhteyksissä saatan myöntää myös vähän nauttivani putken röhinästä ja rähjäämisestä.
-Oikean takaoven lukko ei niin välitä keskuslukituksesta. Kaukosäätö ei toimi. Patterin vaihto ja ohjelmeeraus? Kuskin oven lukko on jo vähän väljä, joten pelkän sen varassa ei välttämättä kannata talvea elää.
-Semisähkösäädettävien jakkaroiden sähkömoottorit ovat vähän jumissa. Putsailu jelppaa?
-Moottorissa taitaa olla öljyvuoto. Jossain vanhassa huolto- tai katsastuskuitissa oli asiasta huomautus, ja ajoittain huomauttelee startatessa, että öljyä saisi olla lisää. Myös vaihteisto on kylmänä vähän harkitsevainen vaihtojen suhteen, joten tämän aikaista öljyä notkeammat tullee tarpeeseen pian.
-Jakopään kilsat tulevat täyteen 20tkm päästä. Vähän hitaasti tuo lämpiää, joten ilolla oottelen myös kaikenlaisia jäähdytinneste-episodeja kennosta paisariin!
Eka huolto on parin viikon päästä, joten ehkä kannattaisi tämä laittaa seisomaan ainakin siksi aikaa, että vanha kaara on vaihtanut omistajaa. Tallille juuri ja juuri vielä mahtuu yksi auto.
Tärkeimmästä tietenkin jo huolehdin, ja vaihdoin väsyneen cd-mankan Kenwoodin vempeleeseen, joka sopi hämmästyttävän nätisti aloilleen. Kuten edellisessä Xantiassa, myös tässä on kaiutinosasto varsin muheva!
Jotain kuvamateriaalia tullee, jahka on pesty ja puunailtu.