kaseva kirjoitti:Mä kokeilin pari vuotta vetää parin tonnin Xantialla aikanaan tuota työmatkaa ja juu... ennemmin sitten kattelee sen hanttihomman jostain polkupyörämatkan päästä. Uudemmissa autoissa on ominaisuuksia, joita oppii arvostamaan eikä niistä oikein osaisi luopua niihin totuttuaan.
Rima nousee yllättävän korkealle kun pitää joka aamu lähteä, tehdä päivä aivotyötä ja sitten puristaa se sama taival takaisin. Pää on ihan loppu kun kotiin pääsee. Kesällä vaihtelua tuo muutamana päivänä mopolla ajelu, muuten mennään autolla. Syksystä kevääseen sitten vähän eri fiiliksillä.

Samaistun kyllä tähän. On hauska ajatella ja uhitella, että "kyllä minä ajan kaikki ajoni vanhalla xxxxxxxllä", mutta kun joka ilta menee nukkumaan miettien mikä ääni se oli ja mistähän se kolahdus tuli ja mikähän se haju oli...ja kaikki viikonloput menee tallilla kursimassa autoa kokoon...niin EI huvita kovin kauaa.
Enkä nyt tarkoita mitään kauppareissuja, joita voi tehdä vaikka takaperin kävellen, vaan työmatkoja. Työmatkoja, joiden aikana olevista tapaamisista ei voi olla myöhässä. Työmatkoja, joihin ei voi joka aamu lähteä tuntia aikaisemmin, jos auto porsii. Työmatkoja, joilla noudetaan kyytiin asiakkaita, jotka eivät laske laukkuaan takaluukkuun, johon edelliseltä omistajalta kaatui vähän LHM:ää.
Tällä viikolla pitää käydä vielä Vaasassa, Pietarsaaressa, Oulussa ja Tikkakoskella. 17kpl Citroeneja kävin läpi, joukossa myös uusia. Yhdelläkään ei päässyt kuukautta putkeen töihin ilman ongelmia. Cactus oli lähimpänä. Siitä alkoi sähköt lakoamaan ja ovet ruostumaan 85000km kohdalla.
Tällaiset matkat pitää ajaa autolla, joka toimii. Siksi en voi ajaa enää Citroenilla. Edes uudet eivät pysy ehjänä.