Sorruin syrjähyppyyn! Olen luopumassa C5 II-koppaisesta 2.0 Hdi:sta raskain mielin. Kilometrejä tulee sen verran vähän tällä hetkellä että bensan voimalla kulkeva auto tulee halvemmaksi. Kaksi vuotta olen nauttinut vilpittömästi sitikan pehmeästä kyydistä, ja nyt olen harhaisesti ajatellut että kyllä rautajousisellakin autolla voi ajaa.
Otin alle siistin, vähän ajetun O*pel V*ctran -02. Kuulosti oikein mukavalta kun bensakone hyrisi hiljaa, penkit on sopivan napakat ja säädöt osuu meikäläisen ruumiinrakenteelle erinomaisesti. Autoliikkeen pihasta ulos pikkuhiljaa. Usko meinasi loppua jos ennenkuin olin portilla. Lumimöykkyisen pihan ylitys oli järkytys! Auto heilui ja keikkui holtittomasti niin että luulin sen kaatuvan!
Uskaltauduin kuitenkin tielle ja olin tyytyväinen tasaiseksi kuvittelemallani asfaltilla. Kun vauhti nousi yli 40 km/h:iin, auto alkoi nyökkiä tai heijata. En ensin tajunnut mistä on kysymys, mutta ilmeisesti tien pinta on sen verran kiharainen että auto alkoi nyökkiä. Jos minulla olisi niskavaivoja, niin moisessa kyydissä ne kyllä pahenisivat äkkiä
Koeajon jälkeen vein auton takaisin liikkeeseen ja ajoin saman reitin omalla autolla. Ei nyökkinyt, ei pelottanut auton kaatuminen polanteisella pihalla. Tasaisesti ja eleettömästi ilman suurempaa dramatiikkaa mentiin eteenpäin. Ei herranjestas sentään, jos se kuuluisa ajotuntuma tarkoittaa noin epämiellyttävää kyytiä, niin pitäkööt tunkkinsa! Pitää etsiä bensa C5.
Myönnytyksenä sen verran että opeli oli kyllä hiljainen peli!