Menin, näin ja ostin...
Kotiuduin sunnuntaina n. klo 1 yöllä viikon matkan jälkeen, joten en ole tätä aiemmin jaksanut ja ehtinyt ruveta säätämään nettiin kuvia ja tuntemuksia matkastani. Mm. ollut kiireellisempää saada BX myyntiin, koska se vie vain tilaa nyt.
Viikko sitten sunnuntaina kävin Utrechtissä Citromobilessä ensimmäistä kertaa. En tunnistanut sieltä muita suomalaisia ja en ole tietoinen oliko meitä muitakin siellä silloin sunnuntaina. Sateen vuoksi en parkkipaikan patonkikaarta viitsinyt tutkailla ja kuvailla. Sen kuitenkin haluan todeta, että ehkä upein CX oli luxemburgilaisessa omistuksessa ollut ykkössarjan C-Maticilla oleva Prestige. Auto oli parkkipaikkalla kulkureittini lähistöllä, joten muitakin hienoja CX:iä saattoi olla.
Etukäteen oli jo neuvoteltuna ja tiedossa katsastettavat autot, joten jos jonkinlaisia CX:iä ja siinä ohessa muitakin Citikoita tuli nähtyä. Kolme esimerkkiä ehdokkaina olleista autoista...
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla!
CX 25 Turbo 2, CX 25 Turbo 2 ja CX 25 Prestige.
Ehdokkaita oli niin merkkiliikkeiltä (Veho, missä on CX-vaihtoautotarjonta!?!?!
), muilta Citikkaa myyviltä liikkeiltä, kuin myös yksityisiltä myyjiltä. Täytyy vain todeta, että voin vain ihastella kuin esim. yhdessä liikkeessä olisi suoraan varastossa liikkeessä tarjolla 9 erilaista 2CV:n inkarnaatiota. 6 x 2CV, 2 x Dyane ja 1 x Acadiane puulaitaisella avolavalla.
Lisäksi sain kokea mieleenpainuvat koeajot mustalla uudelleenkootulla CX 25 GTI:llä ja sitäkin mieleenpainuvamman elämyksen tuota kuvassakin näkyvällä Prestigellä ajaesssa... Huoh, se vain oli pakko jättää sinne kun en oikein uskaltanut taittaa pitkää kotimatkaani sillä ilman huoltokäyntiä.
Te varmaan tiedätte sen mielikuvan kun kuvittelee jossain Ranskan maaseudulla maalaistalon ladosta löytävän unohdettuja Citikoita? Pääsin itse kokemaan tuon saman jännityksen ja tunnelman kun menin katsomaan merkkiliikkeen omistajan myyntivarastoa tämän maatalon ent. ladossa.
Se tunnelma on oikeasti todella kihelmöivä ja sitä tulee sellainen pikkupoikamainen tunne kun näkee sen mitä voitte ylläolevista kuvista nähdä. "Citikoita! Ja vieläpä jotain hienoja sellaisia." En ala erittelemään kaikkia patonkipiilon autoja, mutta huputettuna tai ilman huppua on mm. 23 tkm ajettu GSA, BX 19 GT, pari kakkossarjan CX Prestigeä ja pari ykkössarjan CX:ää. Kaikki, paitsi yksi asiakkaan auto, ovat myytävän, jos vaan kysyy ja vakavasti haluaa ostaa.
Lisäksi näin toisessa paikassa mm. CX 2000 -75, ilman mitään DIRAVI-ohjaustehostusta ja muutenkin niin alkuperäinen CX.
Päädyin sitten ostamaan jo ennen matkaa hyvin vahvoilla olleen valkoisen CX 25 GTI:n automaattivaihteistolla jne. Huoltohistoria, omistajaan tutustuminen ja kaikki viittasi siihen, että nimenomaan tämä CX on syytä tuoda kotiin. Tällä autolla olisi ollut tummansininen vuotta nuorempi sisarauto, mutta erinäisistä syistä päädyin kuitenkin tähän valkoiseen. Valinta oli kuitenkin vaikea.
Kotimatkalla viime keskiviikkona Hellendoorniin valokuvaustauolle pysähtyneenä. Inhoan tylsää moottoritieajelua, joten iso osa reitistä olikin reititetty hyvin pienille teille, koska luotin autoon ja tiesin mihin CX kykenee mm. jousituksellaan. Kuitenkin kolmas omistamani CX kyseessä. Rautajousihetekalla tuo olisi ollut tuskalias reitti minun laillisilla nopeuksilla ja reittivalinnoilla mm. Puolassa.
Ent. Itä-Saksassa eteläisessä Mecklenburg-Vorpommerissa sijaitsevassa Müritzin kansallispuistossa kuvaus- ja verryttelytauolla. Autobahnilla tuli jonkin verran aikataulusyistä ajettua edellisenä päivänä vuokra-autokommervenkkien aiheuttaman myöhäisen Alankomaista lähdön vuoksi. Ei siis suurempaa hinkua ajaa edes lähelläkään moisia isoja teitä. 180 km/t tuli noilla renkailla kellotettua nopeusrajoituksettomalla osuudella. Paremmilla renkailla ja oikeilla ilmanpaineilla olisi auton puolesta voinut mennä lujempaakin. Moinen machoilu ei kuitenkaan ole tällaisen auton vahva laji, vaan nimenomaan tällainen nautiskeleva pienillä teillä ajo.
Matka Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen sujui rauhallisesti ja mitään auto-ongelmia ei ilmennyt koko matkan aikana. Ainoastaan eturenkaat vaativat ilmanpaineen tarkistamisen Autobahnilla ajon jälkeen, koska nopeus oli sen verran huomattava ajoittain. Kotimatka kaikkine pistoineen ja erinäisine ajoineen oli yhteensä 2602 km pitkä.
Netistä varmaan monelle tutun CX-aiheisen nettisivuston ylläpitäjän, itse hollantilainen Dr. Theo, kanssa tuli puhuttua Citromobilessä paljon citikkaharrastamisesta ja kerroin CX-harrastajista Suomessa. Hän innostui hiomaan ajatusta siitä, että he tulisivat sieltä tänne CX-autoryhmän kanssa vierailulle joskus tai sitten täältä lähdettäisiin sinne käymään. Eräiden henkilöiden kanssa on jo ollut puhetta, että eräällä Patongista tunnetulla CX-farkulla voisi ensi vuonna lähteä Citromobileen.
Laitan Juusolle jossain vaiheessa virallisia kanavia pitkin materiaalipyynnön, että saisin toimitettua hieman Citikka-lehtiä ja jokusen ACry-tarran tälle loistavalle hepulle, Dr. Theolle. Sen verran hyvää CX-tietolähdettä ylläpitää. Ja kai jotain diplomatiaakin toisen maan CX-kerhoon on hyvä ylläpitää. Ostin itse CX Club Nederlandin tarroja ja uuden autoni edelliselle omistajalle annoin diplomaattisena tervehdyksenä Suomesta kaksi ACry:n tarraa omasta varastostani.
En oikein tiedä mitä kertoisin teille reissustani? Harva on ainakin toistaiseksi udellut mitään täällä, joten kysymysten pohjalta jatkan. Sen totean kyllä, että auto ja reissu eivät olleet edullisia, mutta koen niiden olevan sen arvoisia. Matkakokemus oli kyllä mieleenpainuva, eritoten citikkahöperöilyn osalta. Alankomaat oli kyllä muutenkin ihan kreisi patonkimaa.
Moottoritiellä näki ihan ex tempore Geesua, CX:ää ym. ja uutta C6:ta näin enemmän kuinka koskaan aikaisemmin elämässäni yhteensä. Sattumalta pääsin myös ekaa kertaa matkustamaan moisella.
