Auton vähävikaisuus tai luotettavuus on hyvin suhteellinen käsite ja useimmiten kuskin penkillä istuvan korvien välissä.
Yksi esimerkki: katsastutoimiston (sen entisen valtiollisen) ylläpitämä vika/hylkäystilasto on käytännössä syvältä eli vanha totuus: vale, emävale ja tilasto pitää tässäkin kutinsa. Eli: Käytetyn katsastukseen tuodun auton viat eivät ole automallin tai automerkin ominaisuus vaan riippuvat siitä, kuinka hyvin autoa huolletaan, ts. kuinka omistaja autoa huollattaa ja kuinka hyvin huolto tekee hommansa. Kallis, luotettavan auton maineessa oleva, saksalainen auto = hyvissä varoissa oleva omistaja = huollattaa autonsa säännöllisesti = mahdollisesti myös huolto tehdään hyvin. Halpa, vanha ja ranskalainen = omistaja ajaa autolla ja korjaa itse tai korjauttaa jossain vain sellaiset viat, jotka estävät auton käytön. Kun nämä kaksi menevät katsastukseen, niin todennäköisesti jälkimmäisessä on vikaa... Kyse ei ole toisen paremmasta kestävyydestä vaan asenteesta autoon. Onko se liikkumaväline vai statusesine.
Toki isompi ja kalliimpi auto todennäköisesti kestää käyttöä paremmin kuin pieni. Auton suunnittelu ja valmistus on sarja lukemattomia kompromisseja laadun ja hinnan välillä, auto sarjavalmisteisena tuotteena on kuten kaikki muukin liukuhihnatuotanto: tavara pyritään tekemään mahdollisimman HALVALLA. Pienissä autossa paineet kustannussäästöihin ovat suuremmat kuin isossa. Mainonnalla pyritään hämäämään sarjatuotannon perusideaa. Joka kotterohan on yksilöllinen ja lähes ainutlaatuinen. Miten auto, jota valmistuu satojen tuhansien kappaleiden vuosivauhdilla, voi olla "yksilöllinen"? Yksilöllisiä autoja on, käsin koottuja ja sitä kautta korkealaatuisia. Tosin aika hinnakkaita...
Se, mitä on jo nähty kodinkoneiden ja kodin elektroniikan kohdalla, tulee toteutumaan myös autoissa lähivuosina (on jo osittain toteutunut). Kovassa hintakilpailussa tuotantoa automatioidaan aina vain pidemmälle ja samalla laatutasoa (=kestävyyttä) heikennetään. Osittain tarkoituksellisesti (luodaan kysyntää) ja osittain siirtymällä huonolaatuisempiin komponentteihin mahdollisimman halpojen tuotantokustannusten vuoksi. Näinhän on käynyt kodinlaitteiden kanssa: vilkkuvaloja ja näyttöjä ym. rekvisiittaa (joka ei maksa mitään) lisää ja laatu sellaiseksi, että parin vuoden päästä kaatopaikalle, kun ei kannata tai osata korjata. Vanha vitsi tietokoneen buuttaamisesta ja muista ärsyttävistä ominaisuuksista verrattuna autoon ei enää oikein kanna: lähivuosina seisoo liikennevaloissa autoja, joita kuski yrittää epätoivon vimmalla buutata liikkeelle, kun hienolla 14 miljoonan värin monitoiminäytöllä lukee kerta toisensa jälkeen: On tapahtunut odottamaton häiriö, ole hyvä ja käynnistä auto uudelleen.
Mutta itse kysymykseen:
Itse olen suosinut ranskalaisia seuraavasta syystä: ranskalaisten autojen arvo putoaa nopeammin kuin esim. saksalaisten tai japanilaisten. Tämähän tarkoittaa sitä, että ranskalaisesta saan samalla rahalla enemmän vastinetta rahoilleni. Se, onko ostamani auto hyvin toimiva vai jotain muuta on loppujen lopuksi kiinni sattumasta eli siitä, millaisia osia siihen on linjalla sattunut menemään ja myös siitä, miten autoa on ennen minua pidetty.
Sallittakoon yksi esimerkki: ostin n. 5 vuotta sitten Xantia V6 exclusiven. Samaan aikaan tuttu toi maahan Saksasta kuutoskoneisen pikkukorisen mersun kutakuinkin samoilla kilometreillä ja varustetasolla. Maksoi veroineen autosta kaksinkertaisen hinnan. Minulla tuo xanttu on edelleen, tuttu on vaihtanut autoa jo monta kertaa tänä aikana. Toki on saanut mersusta hyvän hinnan vaihdossa... Mutta kun minulla onkin tapana ajaa autot loppuun.