Oho, täällähän "sosiaali-Darwinsimi" pääsi vauhtiin noin kärkkäästi ajatellen.
Tyhmänä sanon, että asiaa on paljon ja keskustelua, kiitos siitä. Etenkin tuo naisten saamisen jakautuminen ja muut asiat lämmittävät mieltä ja voin myöntää olevan totta...
Itse olen ruma, keskivertoa lyhyempi ja nykyisin ylipainoinen "karjalais-varsinais-Suomalainen" -yhdistelmä, komeaksi on turha haukkua, urheilullinen olin viimeksi RUK:issa vuonna 97, ajokortissa katsoo 98 Loimaalla myönnetty tiukkakatseinen siilitukka kapeilla kasvoilla, joilla ei ole mitään tekemistä minkään puolustusvoimien, poliisin tai oikeuslaitoksen nykyisten virkakorttien kuvan kanssa... viimeksi kysyinkin kuvaajalta, että kai sulla on apinasuodatin, ettei kallis valtion Canoni poksahda tällaista apinaa kuvattaessa....
Tosin, olen keskosena melkein pari kuukautta etuajassa syntynyt ja tämä "vika" on elämääni värittänyt - elämän lahjani tahtoi jo kadota ollessani kuukauden vanha, kun lopetin hengityksen ja äitini tajusi elvyttää ja tultiin lanssilla TYKS:iin pika-pikaa.
Sain allergiat ja kadettikouluun esim. pääsyni esti paha mäntyallergia, joka todettu keskussotilassairaalassa ja sitä hoidettu ja koeteltu eri keinoin, kävin jopa HYKS:in allergiasairaalassa eri testeissä... Todettiin vain koulutettavaksi sopimattomaksi ja terveydelliset syyt, tosin varusmiesaikana olin yhteensä lähes 2kk Tilkassa ihotautiosastolla arvottavana, osan myös merisotakoulun ajasta ja silti vikaa ei löytynyt... Kävin vain kalliiksi valtiolle.
Siviilissä ei ole ollut ongelmia sen jälkeen, joskus autonhoitokemikaalit aihettavat ihottumaa tai jopa tulehdusihottumaa käsiin, joskus myös kasvoihin...
Mutta, itse olen isältäni ja molemmilta isoisiltäni oppinut jo aikanaan käytöstapoja, he ovat olleet kadeeriupseereita tässä maassa ja myös saaneet vaikutusvaltaa sekä tunnettuisuutta.
Oman isäni osalta vain on pakko todeta, että hän ennen kuolemaansa 2005 oli innostunut silloisen emännän ja mun jälkikasvuasioista ja oli silloin jo ostamassa suurinta junarataa tai autorataa, jos se vain on poika. Itse kaksi poikaa, toisen armeijauralle, minut valtionhallintoon sekä yhden tyttären kasvattaneena isäntä oli toisaalta taiteilija, mutta toisaalta myös amiraalikuntaan kuulunut, tarvittaessa särmä kuin kivi ja lyhyesti, ruoskan lailla terävin vastauksin iskevä, kuin myös toisella puolen kolikkoa varusmiehen ajamana 9000:sen valtion Saabin saapuessa pihaan "
lippavino könyävä jupseeri, eli juoppo upseeri"(
sitä edeltänyt sen ajan NTM tai NMT900-puhelu, " että matruusi N.N tässä, missä Koskella on xxxtie, että voi tuoda kommodori N.N. kotiin"....
Sen voi todeta, että naisia on joka lähtöön, pikku paikkakunnille voi junnu jäädä ilman ja isommissa "cityissä" taas naikkosten se oma käsitys itsestä ja vaatimustasosta niin vääristynyt että huh-hahhei!
Itse en ole koskaan ollut komea, en kuulu 10% menestyjiin, olen asuntovelallinen ja palkka voisi olla parempi, olen typerä valtion pikkuvirkamies.
Olen ollut AMK:n ja ylioppilaskunnan järjestöissä mukana ja aktiivina, siellä kyllä "p*sää" olisi halutessaan saanut ihan riittävästi, kunhan vain supliikkipuoli tuomii....
Olen aikanaan tavoitellut ja seurustellut luokan näteimpien kanssakin, eli mun pitäisi kuulua tuohon 10%:n kadehdittuun porukkaan, mutta en kuulu.... Enkä mielestäni ole joutunut tinkimään emännän ehdoissa, tulevan taloustieteilijän nappasin jo kauppiksessa ja perään lähdin Ouluun, kun hän muutti Rovaniemelle, ilkeät kaverit tuolloin morkkasivat etäsuhteen kestämättömyydestä, mutta tänä päivänä vielä ollaan yhdessä, vaikka kyllä tässä riitoja on riittänyt vuosien varrella ja asuttu erossa, avioliiton satama tuntuu olevan sotasatama, mutta no, joku voi olla eri mieltä ynnä muuta, mutta ei tietääkseni olla eropapereita tässä laittamassa vetämään...
Omalle pojalle, kunhan kasvaa sen vähintään 10v nykyisestä vajaasta kolmesta, niin kyllä isänä voi kertoa enemmän kuin pari asiaa. Itse olen teknisesti aika kehno taloasioissa, mutta pelti- ja moottoriasioissa sekä etenkin metsänkäymisessä ja aseissa olen kyllä komemusta hankkinut.
Pojalle tulen näitä taitoja esittämään, nyt meillä on yhteinen projekti rautatie, eli kaivettu mun vanhat Märklin- ja Lima -junaradat esiin, niitä rakenneltu esim. autotallin rakentelupöydän pinnalle (kiskot kulkee siinä) ja kun aika riittää, niin tilaillaan sitten maisemointitarvikkeita tai lisää vetureita sekä vaunuja tarpeen mukaan.
Mutta kyllä aikaa pitää löytyä nuorisolle ja yritän sitä löytää, oma isä oli aikaan tiedustelu-upseerina liian usein töissä pitkään ja hän pakeni työstressiään upseerikerholle, siellä itsekin aikaan tullut iltoja vietettyjä ja vasta aikuisena tajuttua, kuinka henkisesti köyhää tuo olikin. Tosin muistan kyllä, kuinka isä muutaman kerran soitti upseeritoverien läsnäollessa pianoa ilman nuotteja, nättiä se oli ja sieltä tuli paljon kappaleita. Kotona hän kannusti myös pianonsoittoon, meillä ei kotona ole, mutta pari kertaa seurustellessa emännän paikalla ollessa soittelin ja kai sitäkin kautta oma muuten olematon kiinnostusarvo nousi.
Tuo mainittu "liity lennokkikerhoon, siellä tapaat älykkäitä samanhenkisiä ihmisiä" on tätä nykyä kyllä täysin käänteinen: itse opiskeluaikana kahdessa Turun RC-firmassa (Hobbylinna ja RC-Sabe) myyjänä harrastuspohjalta lähes kolme vuotta heiluneena totean pikemminkin, että jos haluat törmätä peräkamarinpoikiin, älyllisiin juntteihin ja niihin, joilta muutenkin kuola valuu suupielestä tai insinööreihin, jotka teoriassa selittävät mikä p*llu on, mutta käytännössä eivät tiedä, mitä sillä tehdään, niin liity heihin... Joskus naurettiinkin Sabessa, että pitäsikö meidän tilata tankotanssijoita, - ei kun meillä muutenkin on näitä asiakkaita, jotka tärisevät ja kuolaavat ilman edes, että kukaan tyttölapsi riisuu turhia estrogeenialueen peittojaan pois...
Raskain työympäristö ikinä ja kuitenkin tätä ennen olin Viking Linellä myymälässä kaikilla Suomen lipun alla olevissa aluksissa, ei tällaiseen ympäristöön tullut ikinä törmättyä. Katsokaapa huviksenne esim. rc10.fi, - käänteisevoluutio täydessä vauhdissa...
Mutta, katsotaan, onko minusta mitään opettamaan pojalle jatkossa sitten, mikä valmistaisi elämään. Sen olen jo aloittanut, että kokemuksia tulee kokea, ettei kaikkea aina voi saada ja vaikka kuinka isä ja äiti olisivat sitten tyhmiä, niin periksi ei saada, tietyt sotilaalliset käytöstavat on tarkoitus opettaa, omat lähimmät parhaat kaverini ovat upseereina ja sikäli kunnioitus sekä kunniakysymys tullaan jossain vaiheessa opettamaan, ellei sitten hallitus vesitä yritystä vetoamalla, ettei tuon ikäiselle voi....
Tässa maassa on kaksi sukupolvea nähty vapaan kasvatuksen tuloksia ja näitä näen työssäni päivittäin, kun kukaan ei ole koskaan sanonut, mikä on sopivaa ja mikä. Eletään kuin pellossa, kun viranomainen puuttuu käytökseen tai pikemminkin perseilyyn, niin ollaan sitten heti rasisteja, fasisteja ynnä muuta, vaikka tuskin kukaan näistä kullanmuruista / tosielämän sosiaalitapausten / whtetrash - vahingonlaukauksista edes tietää termien alkuperää, suu käy ja tuubaa tulee pihalle, mutta reputtaisivat varmaan 3. luokan kaikki kokeet yleissivistyksestä... Ja tällaisia meillä on sitten muutaman kymmenen vuoden kuluttua päättäjänä, - taidan itse siinä vaiheessa ottaa karvasmantelilta maistuvan kapselin, ettei moisten hirviöiden armoille tarvitse omassa fyysisessä sekä psyykkisessä heikkoudessa jäädä.
Kun kaikki on niin erinomaisia ja yksilöllisiä, "mä menen Aidolsiin, kun äiti ja mummu sanoi, että mä osaan laulaa" ja vingutaan kuin sikaa tapettasiin, mutta jos joku yrittää palauttaa reaalimaailman pariin, niin sika ja ennakkoluuloinen + mitä lie...
Ja tällaisia tosi-elämän "idoleja" me kaiketi joudumme jatkossa katsomaan, itse vain silloin tällöin tuon esiin, että jos itse armeijassa ryhmänjohtajana joutuisin moisten vässyköiden kanssa jonnekin tiukkaan paikkaan, niin toivon edessä olevan miinakentän, pari sivuilta ampuvaa kk:ta ja pari sniperiä sekä krh:n suora ampumasektort valmiiksi mitatuilla tuli-iskupaikoilla. Sinne nämä lähetän enemmän kuin mielläni ja taakse kääntyvälle ilmoitan, että nyt "v*ttu menet tai tulee rk:ta tai sivu-FN:ää (palveluspistooli) takaraivoon.... JA sitten taas herään päiväunestani ja totean, että voi v*ttu, olen edelleen Suomessa vuonna 2014 oikeudessa Mullqvistit ja Runnqvistit kävelevät, pahimmat tulevat jopa jutun jälkeen aukomaan päätään ja yrittäämään, että jos suuttuisi niin paljon, että sortuisi fyysiseen väkivaltaan, mutta onneksi edustan vain syyttäjänvirastoa, en ole tuolla edustajana sisällä...
Mielestäni olisi yhteiskunnan aika herätä, ei aina voi olla yksilön korostamista, kun yhteiset asiat jää hoitamatta ja etenkin oikeudessa nuoret kuvittelevat, että meillä on Jenkkilän meininki, pari harvaa kertaa kun olen käsittelyjä seurannut takarivissä niin olen jo kahdesti joutunt pyytämään herra puheenjohtajalta oikeutta poistua salista, kun en oikeasti enää ole pystynyt pitämään naurua kurissa, kun on käänteis-Darwinismin Helmet osoittamassa ihan vilpittömin silmin, että täysin pihalla olevaa kansalaista tässä pitäisi tuomita, jolla ei ole pienintäkään käryä, kuinka yhteiskunta toimii....
