Sitruunapatonki.fi

Voimia toipumiseen ja jaksamista palata sitikan rattiin.

Huh, että on puistattanut lukea tätä topicia, mutta parempi kuitenkin niin...eli ettei käynyt niin pahasti, että tarina jatkuisi jossain muualla kuin Patongissa. Iso tsemppipeukku sinne, voimahalia en viitsi lähettää, kun muutenkin jomottelee varmaan ihan tarpeeksi.

Noista hermoista tuli mieleen, että kun olen käsiäni operoinnut enemmän ja vähemmän rujoilla leikkuuvälineillä niin aina on tohtori sanonut parsiessaan, että "erittäin todennäköisesti sä et enää tunne tällä kohtaa mitään". Edellisestä onnettomuudesta vuosi ja kolmisen kuukautta ja enää todella pieni "tunnoton" kohta jäljellä. Sekin tuntee, mutta hieman puutuneesti. Siispä tähän vinkkaisin, että alueita, joissa hermoratoja on rusikoitu niin paljon hieromista ja silittelyä. Tämä on ainakin omalla kohdalla edesauttanut vaurioiden paranemista, mikä sinänsä on myös loogista; Sitä mitä tarvitaan, kroppa pyrkii korjaamaan tai sopeutumaan.
Alkuvaiheessa se tuntuu kyllä kettumaiselta, kun tuntee, ettei tunne ja tulee fiilis, että "se tais olla sitten tässä". Mutta pikkuhiljaa tunnon palatessa se piristää mieltä, kun edistystä tapahtuu.

Eilen jo ajoin autoa ensimmäistä kertaa vahingon jälkeen, kun kävin magneettikuvauksessa. En tosin omalla sitikalla, vaan vaimon mazdalla. On se vaan jännä huomata, miten paljon ranteita joutuu kääntelemään ihan arkisissa asioissa. Kevyeksi tehostettua ohjauspyörää kääntäessäkin ranteet "varoittelivat" moneen kertaan, ja otetta ratista sai moneen kertaan vaihtaa joka mutkassa. Mutta hyvin ajaminen sujui, ei mitään oikeita ongelmia.

Oma XM on vielä seisomassa, ja etupyörän lukkiutumis-ongelma on vielä tutkimatta. Sitten, kun voi kuvitella jollain työkalulla vääntää pultteja...

Suuri ilonaihe oli sekin, että pystyin käsilläni tekemään jotain hyvääkin. Vaimoni nitkautti ristiselkänsä eilen tehdessään teräslapiolla lumitöitä. Illalla hänen selkänsä oli täysin jumissa. Hyvä, että juuri ja juuri kävelemään pystyi. Kokeilin samanlaista hoitoa, mitä olen itse saanut joskus kauan sitten. Potilas vatsalleen makuulle, tyyny mahan alle. Selkärangan nikamalinjaa tunnustellen 5. ja 6. nikama suoraksi, voimaa ei tarvita. Ja kuinka ollakaan, kivut hävisivät Ilo oli taatusti molemminpuolinen

XM-Hannu kirjoitti:Potilas vatsalleen makuulle, tyyny mahan alle. Selkärangan nikamalinjaa tunnustellen 5. ja 6. nikama suoraksi, voimaa ei tarvita. Ja kuinka ollakaan, kivut hävisivät Ilo oli taatusti molemminpuolinen

Meillä auotaan yläselän jumeja muuten tuon tapaisella hoidolla, mutta sillä erolla, että seisotaan/tallotaan sopivasti selän päällä. Ja sitten vaihdetaan paikkoja, koska se tuntuu niin mukavalta Tosin usein myös ihan vaan halausotteella rutistus/nosta aukoo myös aika hyvin...

Mutta hienoa toipumista on kyllä ollut.

Hannulla on ollut ikävä tapaturma ja toipuminen on tuskaista, mutta jonain päivänä vielä olet XM:n puikoissa.

OT: laitan tähän ketjuun todella ikävän tarinan tältä viikolta jossa huonosti kävi lähisukulaiselle: Xantian vetokoukun alla ollut hallitunkki luiskahti pois ja pakoputkea tutkimassa ollut omistaja rusentui autonsa alle Järkyttävä ja surullinen onnettomuus

eskere kirjoitti:Hannulla on ollut ikävä tapaturma ja toipuminen on tuskaista, mutta jonain päivänä vielä olet XM:n puikoissa.

OT: laitan tähän ketjuun todella ikävän tarinan tältä viikolta jossa huonosti kävi lähisukulaiselle: Xantian vetokoukun alla ollut hallitunkki luiskahti pois ja pakoputkea tutkimassa ollut omistaja rusentui autonsa alle Järkyttävä ja surullinen onnettomuus

Erittäin surullista

Tuon takia en ikinä luota pelkkään tunkkiin. Aina on jotain pukkia tai vaikka renkaita tukemassa ettei tule pannukakkua. Tästä valitettavasta tapauksesta taisin lukeakin. Voimia eskerelle.

Osanottoni eskerelle, ja hänen lähipiirilleen.

Itselläni oli -90 luvulla BX:n kannssa läheltäpiti-tapaus. Olin nostanut auton ylä-asentoon, nostin tunkilla takapäätä vetokoukun alta, otin takapyörän irti, ja laitoin sen helmapellin alle puupalikan kanssa. Siispä vasen puoli pysyi ylhäällä, mutta oikea puoli alkoi huomaamattani painua, ja auton kallistuminen lähes pudotti vetokoukun pois tunkilta. Onneksi vain lähes... Tuli kiire etsiä pölkky myös oikealle puolelle.

Toipuminen tapaturmasta etenee pikku hiljaa... nyt viikko ilman ainuttakaan kipupilleriä. Vaan ei ilman kipuja Erilaisia puutumisia, jomotuksia, tunnottomuuksia, ja haamutuntemuksia on jatkuvasti. Ei kuitenkaan ylivoimaisia, kyllä näiden kanssa pärjää.

Toisen lääkkeettömän päivän iltana oli jomotukset lähes pahimmillaan. Silloin tuli ikään kuin "fyysinen muistikuva" putoamisesta, ja sen jälkeisistä tuntemuksista. Ei ollut mukava hetki...

Perheelleni tämä on tietenkin ollut myös melkoinen koettelemus, joka on etenkin vaimoltani vaatinut valtavia voimavaroja. Koko lähipiirini tuella olemme kuitenkin koettelemuksesta selvinneet. Molemminpuolinen hellyys ja läheisyys on vähintään yhtä hyvä kivunpoistaja, kuin pilleritkin. Minun silmissäni vaimoni on nyt kauniimpi kuin koskaan ennen. Ja tietenkin rakkaampi...

Taas yksi tarkastus takanapäin. Eilen lonkasta otettiin kontrollikuva, jonka pääsin itsekin näkemään. Olihan kuva Nauloja enemmän, kuin pienen talon kattoristikossa. Jos olisin nähnyt sen aikaisemmin, olisin taatusti aloittanut liikkumisen varovaisemmin. Mutta hyvin on koossa pysynyt, eikä itse lonkkaluussa ole juuri kipuja tuntunut. Parin viikon päästä saa jo alkaa kävelemään ilman keppejä, nyt on vielä "puolipainovaraus".

XM:nkin etupyörä on taas kunnossa, odottaa kovasti ajoa, on jo ravistanut enimmät lumetkin päältään:

Hyviä toipumisia x-Hannulle.itse olen ollut kokopäiväinen potilas ja sitä kautta erilaisten asioitten harrastaja yli 6 vuotta,kolhuja, leikkauksia,vahvoja hoitoja ym. Tilanteen mukaan harrastukset vaihtuneet kykyjen mukaisiksi.Ihmisen tahdonvoimaa ei ole vielä tutkittu tarpeeksi, mutta vaikuttaa varmaan toipumiseen yhtä paljon kuin lääketiede. Olen saanut kutsuja demoneitten poistotilaisuuksiin ym. Ihmiset haluavat auttaa, mutta olen luottanut enemmän itseeni, enkä ole mikään pakana.Elämä menee kahta polkua johon toiseen voin itse vaikuttaa ja se on itsestä huolehtiminen niin kauan kun asialle voi vielä tehdä jotain. Lääketiede menee omaa polkuaan ja se on todellisten ammattilaisten hallussa siihen kannattaa luotta jos ei ole parempaa osaamista itsellä.Joka päivä poljen kuntopyörää ilman vastusta 20 minuuttia ja pyrin ulkoilemaan 1 tunnin.Kestän varmaan hoidot paremmin enkä ole laahustava potilas ( lääkärin mielipide). Kävely pitää pään kunnossa ja mittakaavat oikeina. Citikka harrastus muuttuu kykyjen mukaan Cx,Bx, Xantia, Xm, C5 ja niitten ropaaminen jäänyt ja nyt ajokkina C5 Hdi A. Huoleton ja vaikea tee se itse miehelle, joten sen huollot tekee sen alan ammattilaiset. Vertaistyö on tärkeää. Sain hyvät ohjeet lääkäriltä -älä luota nettiin ja älä vertaa hoitoja muihin potilaisiin, koska ihmiset ovat erilaisia ja vahvat hoidot vaikuttavat toisiin erilailla kuin toisiin johtuen asenteesta ja omasta toiminnasta. On helppoa odotta, että pilleri parantaa, mutta jotain voi tehdä itsekin.

Vielä jatkoksi....Pahimpien hoitojen aikaan kun ei voinut ajaa omalla autolla, niin kivuliaita hoitoja suurempia kärsimyksiä oli matkustaminen sairaalaan paaritaxilla kun ei voinut istua tai myöhemmin tavallisella rrrautajousi taxilla. Siitä vahvistui nestejousituksen hyvyys ja nyt edelleen 500 km mökkimatkalla muitten ajojen lisäksi.

Mulla meni teininä nilkka tuhannen päreiksi lumilautaa kokeillessa ja se lyötiin kasaan muistaakseni yhdellätoista ruuvilla ja levynpalalla. Jonkin verran huvitti kun niiden poisto-operaatiossa satuin näkemään millä ruuvit otettiin pois. Se kuusiokoloruuvari olisi voinut olla omasta työkalupakista

Paljon voimia ja paranemisia sinne!

On ilo lukea, että toipuminen on edennyt suotuisasti.
T. Jouko

Tämä kuvaa hyvin asiointiani FENNIAN kanssa:


Nyt on kulunut 13 viikkoa ja 4 päivää tapaturmastani. Vieläkään ei FENNIAssa vaivauduta laskemaan, saati maksamaan minulle sairaspäivärahoja oikein. Tapaturmailmoitus tehtiin heti seuraavana päivänä. Työnantaja ilmoitti työkyvyttömyysajan palkkatiedot 3 viikoa tapahtuman jälkeen fennialle.
-Viisi viikkoa sitten maanantaina soitin Fenniaan, ja kysyin, milloin he aikovat maksaa minulle kuuluvan päivärahan? Lupasivat kiirehtiä....
-Neljä viikkoa sitten soitin, ja kysyin, mikä viivyttää? Ei kuulemma ole vielä saaneet verottajalta verotodistusta Kysyin, pitääkö minun se hankkia? Ei, kyllä se kuuluu heidän tehtäviinsä.
-Kolme viikkoa sitten soitin, ja kysyin... oli tullut verotodistus, luvattiin kiirehtiä...
-Kaksi viikkoa sitten soitin, ja kysyin? Ei kuulemma ole saatu työnantajalta VIIME VUODEN palkkatietoja Kysyin, eikö heidän tehtäviinsä kuulu ne hankkia, joo kyllä kuuluu... Soitin työnantajalle, ja kehoitin heitä olemaan yhteydessä fenniaan.
-Viikko sitten soitin, ja kysyin edelleen kohteliaasti, että mikä nyt viivyttää? Ei kuulemma vieläkään palkkatietoja. Soitin uudestaan työnantajalle, oli kuulemma edellisenä torstaina tilitoimistossa täyttänyt lomakkeen, ja postittanut sen fenniaan.
-Viime maanantaina soitin, ja sanoin, että tähän asti olen ollut kohtelias, mutta puhetapani alkaa kohta tahtomattani muuttua. Mikä nyt viivyttää? Lupasivat kiirehtiä... Hetken päästä soittivat takaisin, että nyt on kaikki tiedot, mutta meidän pitää pidättää sulta 60% veroa, ellet toimita meille muutosverokorttia etuutta varten. Ja se minun pitää itse pyytää. Antoi FAKSI-numeron nopeaa toimittamista varten. Soitin verotoimistoon, ja annoin pyydetyt tiedot. Lupasivat laittaa verokortin "sähköisenä, linjatietona" Fenniaan, sekä paperisen minulle kotiin. Soitin taas fenniaan, ja kerroin, että verokortti on tulossa "sähköisenä".
-Torstaina soitin, Kysyin, ovatko saaneet verokorttia? Ei ole, muka... Sanoin, että skannaan juuri saapuneen paperin, ja lähetän sähköpostin liitteenä. Näin tein, ja sain sähköpostiini vastauksen, että "olemme vastaanottaneet muutosverokorttinne".

Vielä ei ole päivärahoja tullut

Fennia, joka hoitaa LAKISÄÄTEISTÄ vakuutustointa, ja tekee sillä bisnestä, on MIELESTÄNI toiminut äärimmäisen VÄLINPITÄMÄTTÖMÄSTI.

Toivon, että ne, jotka voivat, äänestävät jaloillaan FENNIAA VASTAAN. Vaihtakaa ihmeessä sellaiseen vakuutusyhtiöön, joka hoitaa hommat ajallaan.

Laitappa tämä kirjoitus Fennian seinälle fasessa.

tarttis kirjoitti:Laitappa tämä kirjoitus Fennian seinälle fasessa.

Tuo veispuukki on minulle täysin tuntematonta aluetta. En ole ikinä siihen kirjautunut, enkä...

Mutta jos joku haluaa sen puolestani laittaa, niin annan luvan
Ja allekirjoituksen, Hannu Heino, saa siihen lisätä.

Näinhän se on että omia ja vielä lakisääteisiä etujaan täytyy itse valvoa ja kysellä perään muuten ei toimi nim.merk. Kok on. Vakuutusyhtiöt on suurimpia kusettajia valtiota ja kuntia ja muita auktoriteettejä unohtamatta.

Plösöilijä kirjoitti:...Vakuutusyhtiöt on suurimpia kusettajia...

Eivät kaikki.

Minulla näet hieman toisenlaisia kokemuksia. Kiinteistö ym. vakuutukset olleet iät ja ajat Lähivakuutuksessa. Nykyäänhän se on LähiTapiola. Autovakuutukseni olen aikojen alussa tehnyt toisen nimiseen yhtiöön ja olen paikkauskollinen.

Se joutui koetukselle reilut 8 vuotta sitten.

Ostin verovelkaisen auton. Menin vakuutusyhtiön konttoriin tekemään omistajavaihdosta. Virkailija alkoi tehdä papereita, mutta jossain vaiheessa sanoin, että autossa on verovelkaa. Homma tyssäs siihen. Koska sen verran olen näiden kanssa teutaroinut, tiesin aivan varmaksi, ettei verovelkaisuus ole esteenä omistajan vaihdokseen. Pyysin virkailijaa soittamaan asiasta sellaiselle joka hommasta tietää, jos hän ei minua usko. Hän koetti jotain esimiestään puhelimella tavoittaa, mutta se ei onnistunut. Toimistossa oli hiljaista ja lopulta kolmen virkailijan voimin häätivät minut papereineni ulos toimistosta. Niinpä lähdin katsastuskonttorille tekemään omistajavaihdoksen. Mainitsin siellä vakuutusyhtiössä saamastani kohtelusta. Virkailija totesi: "Et ole ensimmäinen."

Sen verran asia korpesi, että poikkesin Lähivakuutuksessa. Kysyin siellä tekevätkö omistajavaihdoksen, jos ostan verovelkaisen auton. "Tottakai", oli vastaus. Tuon tapahtuman jälkeen siirsin myös autovakuutukseni Lähivakuutukseen. Nykyään siis LähiTapiola.

Noin 3 viikon kuluttua edellisestä vakuutusyhtiöstä soitti se esimies, jota virkailijat olivat siellä asioidessani tavoitelleet. Hän pahoitteli kovin tapahtunutta. "En olisi sitä silloin itsekään tiennyt", totesi hän.

Muutama kiinteistö- ja esinevahinko matkan varrella sattunut. Aina on Lähivakuutus korvannut vahingon ilman mutinoita. Ja korvaus tullut viiveittä. Ja yleensä vakuutusyhtiössä asioinnin jälkeen tulee päivän parin viivellä kysely: Mitä mieltä saamastasi palvelusta?

Soitinpa taas maanantaina, ja kysäisin... Ja kerroin virkailijalle ystävällisesti saman soittotarinan, minkä tuossa aiemmin kirjoitin. Ehkä se auttoi, sillä tänään, keskiviikkona, oli euroja ropsahtanut tilille . Tosin laskelma vielä puuttuu, se tullee postissa lähipäivinä.

r_a_n_u kirjoitti:

Plösöilijä kirjoitti:...Vakuutusyhtiöt on suurimpia kusettajia...

Eivät kaikki.

Minulla näet hieman toisenlaisia kokemuksia. Kiinteistö ym. vakuutukset olleet iät ja ajat Lähivakuutuksessa. Nykyäänhän se on LähiTapiola. Autovakuutukseni olen aikojen alussa tehnyt toisen nimiseen yhtiöön ja olen paikkauskollinen.

Eräässä toisessa yhtiössä itsellä olleet vakuutukset aina. Vähän on ollut käyttöä onneksi, mutta esimerkiksi kerran silloisen asuinpaikkamme (kerrostalo) pihalla jätekatoksen remontti menossa ja meillä autopaikka siinä vieressä. Yhtenä iltana/yönä oli Xantian päälle kaatunut tai kaadettu lautoja ja kyljessä komeat naarmut. Ei muuta kuin vakuutusyhtiöön kyselyä asiasta ja kulkinetta esittelemään. Varauduin jo henkisesti taistelemaan jokaisesta naarmusta, mutta ei: Totesivat, että ilkivaltaanhan se menee. Ja kun tarkastajansa katseli, niin totesi että vaikka katossa on melko varmasti aiemmin tulleita pieniä naarmuja, eivät he voi sitä varmaksi tietää, ovatko ne tulleet nyt vai aiemmin, joten toki niidenkin osalta korvataan. Ja koska yhteen lasiin oli tullut naarmu, päättivät korvata sen lasinkin. Eipä tarvinut mistään nipottaa. Samalla linjalla ovat muutkin korvaukset kyseisestä yhtiöstä tulleet, joten eipä ole ollut intressejä etsiä muutamaa euroa halvempaa yhtiötä, kun kauhutarinoita niiden toiminnasta kuulee.

Ei ole tullut kertaakaan omasta vakuutusyhtiöstä korvausta (eikä ole ollut tarvettakaan), mutta itsellä kyllä huono kokemus Suomen vahinkotarkastus -putiikin kanssa asioinnista, lähinnä korvaushinnasta, V6 C5:n arvon arvioivat kovin alhaiseksi (riitelemällä sai hieman korvausta paremmaksi).

Toinen tapaus oli naapurilla: samalla omistajalla uudesta asti ollut, alle 100000 km ajettu (vain kesällä) säännöllisesti vuosittain huollettu melkein 20 vuotias auto, arvon määrittelivät myös taulukosta - eihän näin vanhoilla mitään arvoa ole... Vietiin auto asiantuntevaan korjaamoon, jonka omistaja neuvotteli tarkastajan kanssa ja korvaus nousi satasista 2500 € ja sillä saatiin kulma korjattua.

Toisaalta ihan kiva ettei rahaa turhaan jaeta, koska niistä sitä maksetaan vakuutusmaksujakin, mutta jos jotain sattuu olisi kiva saada kohtuullinen korvaus riitelemättä.

SVT on tuollainen monen yhtiön käyttämä tarjastaja, käsittääkseni oma vakuutusyhtiö ei sitä käytäkään, eli jälkiviiśautena: olisi pitänyt viedä muualle arvioitavaksi kuin maksajan yhtiöön... (Noissa kummassakin tapauksessa vahinko oli sen verran suuri etteivät korvanneet korjausta korjaamolla) (Nykyään SVT on näemmä osa A-katsatusta)

Vaimoni kysyi tänä ammuna: Mitä itse nyt vastaisit, vieläkö sitikkamieheksi? Vastasin: EHDOTTOMASTI!

Xm:nkin käytin katsastuksessa. Hylky tuli, mutta koska katsurin antama vikalista oli selvästi puhelinluetteloa ohuempi, niin totesin, että ei hätää, kyllä näistä selvitään ,piis of keik.

Tämänkin voisi päivittää...

Olen taas työssä. Sairaslomat on ohi

Jalka kestää hyvin kävelyä, kädet toimivat, vaikka oikea käsi onkin vielä selvästi heikompi. Ja ranteen liikerata huomattavan rajoittunut. Ei kuitenkaan enää merkittäviä kipuja, työkunto on palautunut, arvioitsijasta riippuen, 60-90%-sesti. (Mitenköhän tuokin olisi pitänyt kirjoittaa???)

Lapin kultareissu oli erinomaisen onnistunut testi, jalat eivät kipeytyneet missään vaiheessa, vaikka yhtenä päivänä teimme 14 km:n patikkaretken, muutaman kilon kantamuksin. Ja kädetkin kestivät kipeytymättä rauhallisen kaivamisen. Hyvä reissu. Ja erinomainen asia, että elämä palaa taas uomiinsa

Hieno homma! Tsemppiä jatkoon! Peukkuhymiö tähän.

Hienoa, ja kun onnettomuudesta jää pysyvä haitta siitä pitäisi tietääkseni saada haittakorvaus, vakuutusyhtiö tuskin tuota ominpäin tarjoaa, selvitä asia jos ei ole selvä jo.

Hienoa kuulla että asiat alkavat olla jälleen parempaan päin.