Sitruunapatonki.fi

jean-michel kirjoitti:Vastaukset menee patonkilaisittain syteen siinä mielessä että artikkeli väittää että jaettuihin kortteihin ei voi vaikuttaa, ne tulevat geeniperimänä. Pakka on siis kasvatuksesta huolimatta mutta ei sen ansiosta kasassa ja sitä voi sitten jatkossa käyttää kuten haluaa.

Meniskö se niin, että tuosta geeniperimän antamasta pakasta tulee otettua enemmän hyötykäyttöön jos kasvatus on lasta rohkaisevaa ja palkitsevaa.

Jos kasvatus taas on masentavaa ja turhat luulot poisottavaa, polulla on näin paljon pettymyksiä ja osan korteista viskaa turhautuneena mäkeen...

C5NSeppo kirjoitti:

jean-michel kirjoitti:Vastaukset menee patonkilaisittain syteen siinä mielessä että artikkeli väittää että jaettuihin kortteihin ei voi vaikuttaa, ne tulevat geeniperimänä. Pakka on siis kasvatuksesta huolimatta mutta ei sen ansiosta kasassa ja sitä voi sitten jatkossa käyttää kuten haluaa.

Meniskö se niin, että tuosta geeniperimän antamasta pakasta tulee otettua enemmän hyötykäyttöön jos kasvatus on lasta rohkaisevaa ja palkitsevaa.

Jos kasvatus taas on masentavaa ja turhat luulot poisottavaa, polulla on näin paljon pettymyksiä ja osan korteista viskaa turhautuneena mäkeen...

Ei mene. Sen näyttää 2000-luvulla kasvatettu pullomössösukupolvi. Aikaansaavimpaa porukkaa tulee, kun kehutaan vain aiheesta. Onhan se nyt ihan selvää ettei lapsen tai nuoren aikuisen psyyke siitä tykkää hyvää, jos keskinkertaiset suoritukset kehua läyskytetään taivaisiin.

ds-jekkeri kirjoitti:

C5NSeppo kirjoitti:

jean-michel kirjoitti:Vastaukset menee patonkilaisittain syteen siinä mielessä että artikkeli väittää että jaettuihin kortteihin ei voi vaikuttaa, ne tulevat geeniperimänä. Pakka on siis kasvatuksesta huolimatta mutta ei sen ansiosta kasassa ja sitä voi sitten jatkossa käyttää kuten haluaa.

Meniskö se niin, että tuosta geeniperimän antamasta pakasta tulee otettua enemmän hyötykäyttöön jos kasvatus on lasta rohkaisevaa ja palkitsevaa.

Jos kasvatus taas on masentavaa ja turhat luulot poisottavaa, polulla on näin paljon pettymyksiä ja osan korteista viskaa turhautuneena mäkeen...

Ei mene. Sen näyttää 2000-luvulla kasvatettu pullomössösukupolvi. Aikaansaavimpaa porukkaa tulee, kun kehutaan vain aiheesta. Onhan se nyt ihan selvää ettei lapsen tai nuoren aikuisen psyyke siitä tykkää hyvää, jos keskinkertaiset suoritukset kehua läyskytetään taivaisiin.

On se vaan pirun hyvä, ettei mun vanhemmilla ollu sun kerettiläisiä ajatuksia!

Keskosrääpäleen ja moninaisista ongelmista aikanaan kärsineen joskus keskinkertaistenkin suoritusten jälkeen muistettiin kuitenkin rohkaista yrittämään edelleen periaatteella 'ahkeruus kovankin onnen voittaa'. Vähitellen se onnikin alkoi rohkaisujen ja edelleen puurtamisen jälkeen hymyillä ja tätä nyt sitten kirjoitellaan (vähän turhankin) paksusti voivana eläkeläisvaarina...