Sitruunapatonki.fi

Ei no, toivottavasti tekstistäni ei jäänyt väärää mielikuvaa. Kuten vanhemmat foorumilaiset tietänevät myös kirjoitusteni perusteella, pidän SM:ää erittäin mielenkiintoisena autona, ja omasta laajasta ajokokemusvalikoimasta SM:ssä on toiseksi erikoisin ajotuntuma jota olen koskaan kokenut. Ja se tuntuma on erinomainen!

Mutta nythän olikin kyse siitä, mitä SM:stä saa jos sen haluaa myydä.

ds-jekkerille pari kysymystä: Mihin se sun SM:si mukana tullut varamoottori joutui? Ja mikä sitten on ollut se kaikkein erikoisin ajotuntuma, joka vielä SM:nkin on voittanut?

SM:ää erikoisempi ajokokemus oli tielaillinen sveitsiläinen Peugeot 205 Turbo 16, jossa oli asennettuna 1.8 kierroksen ns.serpentiiniohjaus ilmeisesti jonkinlaisia mäkikisoja varten. Tämä oli ainoa kokemus kun kuin ajavani kuin normaalisti mutta 2 x pikakelauksella, esim Maserati 3200GT piristettynä 500-heppaiseksi ei herättänyt samanlaisia tuntoja.

Varakone jatkaa elämäänsä nykyisen koneen sisällä, muistaakseni pari nokka-akselia, öljypumppu, öljyn täyttöaukon putki ja muutakin hilpettä on siitä. Lohko ja muu ylijäämä on varmaankin jo ruotsalaisessa alumiinisulatossa.

Se miksi SM:n hinta pysyy toistaiseksi kohtuullisen alhaisena Suomessa johtuu julkisuudesta. Onhan siitä ollut juttua Mobilistissa aikoinaan, mutta hintojen nousuun vaadittaisiin laajempaa julkisuutta. Esitteleppä tavikselle SM; kuinka moni tietää jotain tästä mallista? Väitän ettei kukaan... Jos SM olisi tunnetumpi niin silloin kaikenmaailman Ferrari-penat saattaisivat ostaa Citikan lippulaivan autohalliinsa arvoa kasvamaan.

Eräs kohta eläkeikää lähestyvä hyvä työkaverini on 60- ja 70-lukujen taitteessa ajellut muutamia vuosia 2CV:llä (nykyisin ajelee myös boxerimoottorisilla, tosin Subarulla..), ja kertoo seuranneensa automaailmaa mielenkiinnolla näihin päiviin saakka. Hän(kään) ei kuitenkaan tunnistanut SM:ää kun sellaisen kuvan hänelle esittelin työmaan tietokoneelta. Kyseli vain minkä merkkinen tämä on ja oli todella yllättynyt kuultuaan kulkuneuvon olevan Citroenin aikansa huippumallin.. Kun taas monet työpaikan daameista (joille jo vuosirenkaita tarpeeksi on kertynyt ) tunnistaa sitikaksi DS:n ja CX:nkin. Eli voin kyllä Akailen kommentit allekirjoittaa.

Suurelle yleisölle luultavasti tulee kirjainyhdistelmästä SM ihan jotain muuta mieleen (mikä on erittäin valitettavaa) kuin Citroënin huippumalli -70 luvulta. Akailen ja sitikkaporon kommentit pitävät liiankin hyvin paikkansa.

Viime vuonna ennen SM-tapaamisviikonloppua oli kiva sanoa töissä, että menen viikonloppuna SM-bileisiin ja katsoa sitten ihmisten ilmeitä

Tänään kuljeskelin Turussa rompetorilta kotiin päin ylpeyttä hehkuen, olinhan juuri ostanut upean sinisen DS 23 Pallaksen. Sitten selän takaa kuului huuto: "hei sitikkamies, tules tänne! Ostatko sitikan!". Jähmetyin ja kuulin kun lompakko huusi takataskussa, että "ei enää". No takaisinhan käännyin kuuntelemaan mitä herralla oli kaupan: SM

'71 jenkkikeula, kesällä tuotu sieltä mistä noitä jenkkikeulaisia nyt yleensä ihmisten maailman kulkeutuu. Kunto luokkaa projekti, kaikki tallessa, kangassisusta ja ruostetta helmoissa ja takakoppa täynnä sitä. Kuvia en nähnyt enkä sellaisia pyydellyt kun ei tuo jenkkikeula oikein iske. Ehkä myös ihan pieni vaikutus oli sillä että eipä olisi rahaakaan sellaiseen. Kahdeksaa tonnia mies siitä pyyteli, eikä pitäisi olla sama auto joka täälläkin on näkynyt, tätä ei ole vielä ilmoiteltu missään. Niitä näitä sitikoista juteltiin ja lupasin vihjaista autosta jos joku kiinnostuisi. Yhteystiedot saa siis pyytämällä vaikka YV:llä.


Ainiin, se DS oli pienoismalli...

Kauppa perustuu petokseen ja autokauppa molemminpuoliseen petokseen sanoo viidakon vanha sananlasku. Rakkaus rautaan ajaa joka tapauksessa kaupallisesti älyttömiin tekoihin, tunnepohjalta kun tulee toimittua. Erityisesti ranskalainen rauta on oikullista eikä sitä yli kymmenvuotiaana oikein voi rahalla mitata.

jjsalo kirjoitti:Kauppa perustuu petokseen ja autokauppa molemminpuoliseen petokseen sanoo viidakon vanha sananlasku. Rakkaus rautaan ajaa joka tapauksessa kaupallisesti älyttömiin tekoihin, tunnepohjalta kun tulee toimittua. Erityisesti ranskalainen rauta on oikullista eikä sitä yli kymmenvuotiaana oikein voi rahalla mitata.

Kyllä raudan oikut on ihan selviä: rauta esiintyy luonnossa pääasiassa oksidina ja vaikka se sulatossa on pelkistetty, niin samaan olomuotoon se halajaa.....

Joku ruottalainen yrittää kiskoa 30.000 eur tuollaisesta resusta, fender skirtsitkin unohtuneet talliin. Eikä sisustakaan näytä täydelliseltä, ja mikäs boksi sinne on ruuvattu apumiehen jalkatilaan. Radio tojottaa 10 cm irti kiinnikkeistään, kun ei ole vaivaannuttu hankkimaan oikean mallista isolla rahalla. Ja nokkaketjujen vaihdoistahan ei dokumentteja löydy, tietenkään.

Takapenkillä kuljetettu ilmeisesti koiria tai todella karvaista anoppia. Tai sitten on ulkonäkösyistä haluttu peittää takapenkki räsymatolla.

Italiassa paikallisessa markkinassa tuollaisesta ei kehdattaisi pyytää kuin 7000-8000 Eur.

Onnea myyntiin tuollekin puupäälle!

http://www.blocket.se/stockholm/Citroen ... m?ca=9&w=3

Citroen SM UK Facebook ryhmässä on tullut myyntiin epätavallisen hyvä SM
, mutta niin on hintakin ylevää tasoa.. 45000 puntaa.

Näin nämä Jekkerin vuosikymmenen takaiset ketjut vain jatkavat elämäänsä vaikka itse mies on palstalta kadonnutkin.

Jekkerin alkuperäinen ajatus oli kai se, että SM on rahamiesten auto: ei siksi, että se on kallis ostaa, vaan siksi, että se on pirun kallis ylläpitää.

Tuli liikenteessä vastaan punainen Ferrari, niitä on täällä Tallinnassa aika vähän; mahtoiko olla sama yksilö, jota Jekkeri talonsa autohallissa ihasteli?

pvalila kirjoitti:Jekkerin alkuperäinen ajatus oli kai se, että SM on rahamiesten auto: ei siksi, että se on kallis ostaa, vaan siksi, että se on pirun kallis ylläpitää.

Yksi tuossa just kehui SM:n moottoriremontin hintaa, 3000€, vaihtokone olisi ollut 22.000€, osaamattomille moinen kyllä osaa olla kallis.