Sitruunapatonki.fi

sahtivaari kirjoitti:No, jos ns. autoista puhutaan, niin vm 64 pikkufiiu kaappariovilla minua työllisti, että pääsin siitä eroon.
Liittyihän siihen paljon muistoja ja romantiikkaa.

Taidetaan olla sahtivaarin kanssa samoilla pirsseillä 60-70luvulla tekniikan taitoja harjoiteltu.

Minullakin oli eka oma auto just -64 kaappariovilla oleva 600:n fiat. Ensin se kaatui suoralla tiellä , tuli peltihommia katonvaihdosta alkaen, pohja ruostui niin, että viiden vuoden ikäisessä autossa tarvitsi sateella ajaessa äyskärin.
Jakopäässä ei ollut ketjunkiristäjää, joten ketjua sai vaihtaa 50tkm välein, ettei se syönyt itseään kopastaan ulos.
Öljyn suodatin oli mallia keskipako, joka sijaitsi avattavan laturin hihnapyörän sisällä.

Vielä muistuu mieleen kuskin penkin selkänojan rungon pettäminen, olisko kaksi henkeä yhdellä penkillä ponnistellen ollut sille liikaa

Noista rempoista oli hyvä aloittaa...

Isäukon 240 Volvoon vaihtelin tukevalla itseluottamuksella nokkahihnan. Aiempaa kokemusta oli ainoastaan renkaanvaihdoista, tokkopa olin koskaan öljyjäkään katsonut, kun ei vielä ollut korttiakaan.

Enää en hahmota oliko tuo ennen vai jälkeen sen, kun ostin Honda Monkeyn, josta oli kone palasina ostohetkellä ja (melkein) kaikki osat laatikossa mukana...