Mä olen edelleen se vastarannankiiski. Viimeisen kuukauden aikana olen kahteen otteeseen neuvonut työkaveria oikeaan osoitteeseen, kun navi joko ei löydä koko osoitetta tai neuvoo ihan muualle minne pitäisi. Puhelinopastuksella on sitten löytänyt vihdoin perille. Lisäksi oma kokemus samalla ajanjaksolla isännän puhelinnavi ohjasi väkisin yksityiselle hiekkatielle. Tilanteen teki vielä hauskaksi se, että XM puski koko ajan LHMää pihalle ja kotiin piti löytää mahdollisimman lyhyt ja nopea reitti. Ilman paperikarttaa oltaisiin kyllä tultu niin monen mutkan kautta ettei tosikaan. Niin ja tosiaan vielä yksityistietä osittain, jossa oli miljoona kieltomerkkiä jne.
Niin kauan kuin paperikarttoja painetaan tai netistä saa tulostettua kartan paikasta A paikkaan B, minä en navigaattoria huoli tai en ainakaan koskaan laske pelkästään sen varaan. Mä en halua kuunnella sitä toistuvaa "tee uukäännös" hokemista vähän välein, kun päätätkin mennä tätä kautta etkä tuota kautta. Kyllähän se isäntäkin kommentoi viimeisten kokemusten perusteella, että täytyy tosiaan tietää minne on menossa eikä usko sokeasti sitä navia. Ja työkaverikin totesi sen neljännen opastuskyselypuhelun jälkeen, että pakkohan tässä on se puhelinluettelon kartta ottaa mukaan, ei tästä tule mitään.
Ja tähänhän väkisin joku hokee, että niinmuttajosoletsielläulkomaillajapitäälöytää jne. Hyvin osattiin Budapestissä kävellä paperikartan kanssa ja Tallinnassa ajella autolla paperikartan kanssa
Ja jos joskus jonnekin pidemmälle autoreissulle lähden niin edelleen, ostan sen paperikartan kaupasta ja teen sen perusteella reitin, sanoi sitten se navi ihan mitä tahansa.
,mutta tuon kanssa tietää, jos hiekkapolkuja on luvassa.
