Tämä nyt alkaa menemään ihan offtopiciksi, mutta...
olli__o kirjoitti:Eli jos vertailet tunnettujen öljy-yritysten kilpakäyttöönkin suunniteluihin öljyjä (joita on käytetty vuosikausia erilaisissa moottoriurheilulajeissa) ja väität että ne on kuraa verrattuna johonkin täysin tuntemattomaan Del-Roniin, eli saat palautetta ainakin minulta kunnes joku puolueeton taho tekee vertailun tai joku taustalla oleva yritys kehtaa tunnustaa tuotteet omikseen.
Tässähän se onkin ongelma. Öljyt myydään täysin mielikuvilla. Mikä mielestäsi on kilpakäyttöönkin suunniteltu tunnetun öljy-yhtiön tuote? Mobil 1 ehkä? Sehän taitaa McLarenin keulassa lukea. Uskotko, että sillä ajavat? Vai ehkä jopa Castrol TWS? Se on jo aika hyvää, mutta massatavaraa edelleen.
Nurmisen Jari käytti aiemmin Shellin Ferrari Racing special-öljyä (jota ei käsittääkseni tavallisille tallaajille myydäkään) GT3 F430:ssään. Kauden 2010 ekassa kisassa ensimmäinen lähtö ajettiin Shellillä ja päivän toinen lähtö Del-Ron Race Performancella. Dataloggauksen perusteella todettiin Del-Ron ainakin lämpöominaisuuksiltaan paremmaksi, sekä öljyn että veden lämmöt laskivat. Nurminen jatkoi Del-Ronilla.
Valtaosa synteettisinä markkinoiduista öljyistä käyttävät perusöljynään mineraalipohjaista III-luokan perusöljyä. Esim TM:n taannoisessa syntettisten öljyjen testissä puhuttiin parafiineista öljyn jähmettymispisteen mittauksen yhteydessä. Oikeissa synteettisissä öljyissä ei parafiineja ole lainkaan. Lisäksi myös synteettisiä komponentteja on eri laatuisia. Del-Roniin on valittu parhaat ominaisuudet omaavia komponentteja eri valmistajilta, ja esimerkiksi kuumankesto perinteisiin öljyihin nähden on Del-Ronilla omaa luokkaansa. Öljyn ominaisuudet säilyvät, vaikka lämpötila on jatkuvasti 160 astetta. Perinteisesti hajoaminen alkaa 120-130 asteen lämpötilasta. Tästä taas hyvänä esimerkkinä toimii Mankosen Markon Legends-kilpuri. Legendseissä on Yammun ilmajäähdytteinen mp-moottori joka on koteloitu korin sisään ja jotta jäähdytys olisi varmasti riittävän hankalaa, on kone vielä käännetty pitkittäin. Marko ajoi aiemmin erään tunnetun valmistajan ilmajäähdytteisiin koneisiin tarkoitetulla mp-öljyllä, jota katosi kisaviikonlopun aikana pahimmillaan toista litraa yksinkertaisesti kuumuuden aiheuttamaan hajoamiseen. Kun öljy vaihtui Del-Ron Classic Performance 20W-60 öljyyn, öljynkulutus loppui.
Ihan yksinkertainen totuus on se, että halutessaan isot öljy-yhtiöt voisivat tehdä tasan vastaavaa kamaa, mutta heidän mittakaavassaan ei ole kiinnostavaa valmistaa pieniä eriä erikoisöljyjä, ja ihan raaka-ainekustannusten takia, näitä ei voida valmistaa massatavarana. Koneiden asetuksia ajettaessa sutta tulisi sietämätön määrä. Laadunvalvontaa ei myöskaan massatuotannossa voida pitää riittävän tarkkana. Tämän kaltaiset öljyt on yksinkertaisesti pakko tehdä käsityönä, ja "pikkunäpertely" ei jotain ExxonMobilia kiinnosta.
Testejä on ajettu, luonnollisesti, mutta jos laitan tähän meidän maksamia tuloksia, ette te niitä usko kuitenkaan. Sanotaan nyt esimerkkinä, että 10W-60 Street Performance oli reilut 10K kadulla ajettuna pumpattavaa alle -35 asteen pakkasessa ja yläpään viskositeetiltään se oli juuri ja juuri pudonnut SAE-50 luokkaan. Testilaitos piti suoritusta mainiona.
Kaikkia luokituksia ei ole testautettu, vaan esim valmistajien omien luokitusten kohdalla mennään raaka-ainetoimittajien ilmoittamien luokitusten mukaan. Luokituksista kannattaa muuten muistaa että korkea luokitus ei välttämättä tarkoita hyvää öljyä. Luokituksethan päätetään auton- ja öljynvalmistajien keskinäisissä neuvotteluissa. Autonvalmistajien intresseissä on valmistaa moottoreita (ja tietenkin koko autoja), jotka toimivat riittävän mutteivät liian pitkään, ja öljynvalmistajien intresseissä on valmistaa juuri ja juuri riittävän hyvää öljyä pienimmällä mahdollisella kustannuksella, noin karrikoiden. Esimerkkinä käyköön Longlife-öljyt. Oletteko nähneet perinteisillä longlifeillä ajettua moottoria sisältäpäin? Ei ole kovin miellyttävä näky. Öljyn hajoamistuotteena muodostuu hartsimaista ainetta, ns öljylakkaa. Erittäin tarkkoja öljyistään ovat VAG:n 1.9 PD-koneet. Niiden nostinkuppien pienet reiät tukkiutuvat nopeasti öljylakan vaikutuksesta. Del-Ron poistaa tämän ongelman, sillä öljylakkaa ei Del-Ron -öljyjen hajoamistuotteena synny ja pienetkin öljykanavat säilyvät avoimena.
Se on muuten jännä juttu, kuinka foorumeilla tuntuu olevan usein kovin negatiivinen vastaaotto. Mitä ammattimaisempien henkilöiden kanssa on tekemisissä, sitä kiinnostuneempia ja avomielisempiä ne tuntuvat olevan. Lisäksi saa usein kuulla juttua, kuinka öljymerkki X sponssasi "mutta ei sillä todellakaan ajettu" ja kuinka öljymerkin Y litkuja kaadettiin X:n purkkeihin.
Ihan yksityisasiakkailtakin on saatu palautetta, ja pelkästään positiivista. Ei varmaan pitäisi enää kehua, mutta mitä on kuulunut, on käynnin tasoittumista, mekaanisten äänien hiljenemistä, kulutuksen pienenemistä, pirteämpää moottorin käytöstä ym. Kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista, ja jopa ei-autoihmiset ovat huomanneet eron, esimerkiksi eräs JDM Factoryn asiakas ei ollut meinannut millään uskoa, että autolle ei oltu tehty muuta kuin öljynvaihto.
Ostakaa ihmeessä ja kokeilkaa, jos yhtään kiinnostaa. Voitte yllättyä positiivisesti! Jos ei kiinnosta, niin ei tartte ostaa
