On se hienoa huomata, että harrastus jatkuu seuraavassakin sukupolvessa.
Siinä opitaan ajokin hallinta ja haetaan rajat.
Meilläkin lapset aloitti viisi- ja kuusivuotiaana.
Toinen oppi ajamaan prätkällä ennenkuin polkupyörällä.
Kaikista tuntemistani crossipyörän lapsikuskeista on tullut esimerkillisen hyviä ja vastuullisia kuljettajia liikenteessä kaikilla kulkuvälineillä, ja joistakin kilpakuskeja vielä aikuisiässäkin.
Onneksi täällä maalla ollaan suvaitsevaisia ja annetaan lasten harrastaa.
Läheisessä kirkonkylässä ei saisi ajaa mopollakaan, kun se pärisee.
Kuuskytluvulla olin siellä minäkin kavereitten kanssa pärräämässä, mutta ei silloiset asukkaat valittaneet.
Poliisit joskus laskivat rattaitten piikkejä.
) ja ens kesäksi laitetaan tään kullanmurun Monkeyhyn apupyörät 
