Sitruunapatonki.fi

Monet muistavat vielä ajan, kun korvaava automalli oli aikuisten oikeasti parempi kestävyydeltään kuin vanha malli. Esimerkiksi GS - BX, ZX - Xsara ja niin edelleen.

Nyt en siis puhu sinänsä ajomukavuudesta, vaan nimenomaan auton kestävyydestä. Eli että paljonko autolla voi ajaa ennenkuin paikat hajoavat. Ja tähän lasketaan mukaan myös ajon kannalta kriittiset sähkövarusteet!

Mekaaniset rakenteet olivat aina uusissa malleissa järeämpiä ja paremmalla materiaalitietämyksellä tehtyjä 80- ja 90-luvullakin. Esimerkiksi vetoakselit, pyöränlaakerit, jarrut, ja niin edelleen. Moottoreihin tuli huoltovapaampia systeemejä kuten elektroninen suorasytytys ja ruisku, jotka olivat kaasuttimien ja katkojan kärkien jälkeen kuin lahja taivaasta paljon ajavalle.

Niin, miten on nyky-citroenien kanssa?

Otan vain pari esimerkkiä. Minusta esimerkiksi C5 II oli jokaisella tavalla huonompi auto kuin C5 I. Sisustakin oli kuin ämpärimuovista tehty, tuossa C5 II:ssa. Ilmanohjauksen läppiä sai olla alvariinsa vaihtamassa. Ja nyt on kuulunut uutisia että C5 III (eli ns.persaukisten audi, joka on minusta loukkaus monella tavalla) on mitääntekemätön talvella. Ilman ihmevirityksiä jää ja lumi kertyy auton keulaan sellaisiin paikkoihin, että tärinät alkavat ja pahimmillaan ajo loppuu. Selviä suunnitteluvirheitä.

C6:ssa, joka on oikeastaan XM:n seuraaja mutta tosiasiassa kuin turvonnut C5, on ilmennyt kalliita tyyppivikoja esimerkiksi etutuennassa ja vanhemmissa vuosimalleissa hydrauliikassa.

Entäs C4? Sehän korvasi Xsaran? No, vaikea sanoa, C4 tuntuu syövän raidetankoja ohjaustehostinventtiileineen kuin leipää.

Mielestäni on käynyt kuten kulutuselektroniikassa. On ylitetty piste, jolloin tehtaat oikeasti yrittäisivät parantaa tuotteidensa kestoikää. Pikimminkin kestoikä pyritään optimoimaan mahdollisimman lyhyeksi mutta kuitenkin riittäväksi ensiomistajaa ja auton vaihtoarvoa ajatellen alle kolmevuotiaana. Tämänjälkeinen aika ei autotehtaita kiinnosta, paitsi rahankeruuna varaosista joiden katteet ovat mielettömät. Jos rakentaisi uuden C5:n varaosista, se tulisi maksamaan satoja tuhansia euroja.

Asiantuntijat! Mitkä ovat viimeiset sitikat, joissa edeltäjämalliin verrattuna mekaaninen laatu nousi?

Absoluuttista vastausta voi olla vaikea antaa varsinkin kun mallisto on ollut niin monipuolinen ja eri segmentteihin tarkoitetuista autoista muodostuva. Omaa tarinaansa kertoo esimerkiksi se että sama takakynkän laakeri on kulkenut pitkän matkan BX - Xantia - C5. Tiedossa on varmasti ollut, että kyseinen osa aiheuttaa ongelmia ajoittain, mutta "tarpeeksi hyvää" on haettu ja ilmeisesti melko hyvin on läpi mennytkin.

Oikeasti, en tiedä mikä on se Citroënin "Graalin malja" tarkoittaen ylihyvin rakennettua teknistä kokonaisuutta, vai onko sellaista ollenkaan? Tarkoitettaneen siis, että kyse ei ole siitä mitä hienoja ominaisuuksia tehdään, vaan että kuinka robustisesti ja laadukkaasti ne valitut ominaisuudet tuotetaan. Onhan kliinisesti tarkasteltuna mahdollista, että valmistaja preferoi edistyksellisten ominaisuuksien saattamisen markkinoille ja tietoisesti asetti luotettavuuden ja kestoiän melko matalalle prioriteetille. Sakemannimerkeillä on omat palvonnan kohteensa, joissa konstruktiotekniikka huipentui ennen kuin laskutikkumiehet ottivat vallan: Mercedes W124 ja Audi 100/A6 C4. Näiden jälkeen on tullut pelkästään ohutta natisevaa muovia ja ruostuvaa peltiä joka kuorrutetaan jokusella esteettisellä detaljilla sekä hienolla softalla jolla käyttäjä pyritään lumoamaan premium-merkkien maailmaan.

Tämä on hirveän vaikea laji kyllä mutta, mielestäni viimeinen pidemmän kestoiän Citikka on nippa nappa CX mikäli sen on vain alussa suojannut ruosteelta hyvin. Minulla on nyt juuri kaksi farkukoppaista jotka ovat suojatut melko hyvin ja ajoissa. Tekniikka on melko helppo pitää kunnossa ja elektroniikan määrä on just siinä kynnyksellä että senkin pystyy pitämään alkuperäiskuntoisena. Ja mikä tärkeintä, ns hankalampaa elektroniikka CX:ssä on liki aina ollut riittävän vähän.
Ainoan särön "pidemmän kestoiän Citikkaan" tekee tuo ruostuvuus, mutta, sitä vastaan on vain taisteltava.
CX on myös aina ollut tukivarsilaakeroinniltaa ja puslitukseltaan + pyörän laakereistaan ehdottoman hyvin mitoitettu. Nykyautoissahan puhutaan täydellisesta alimitoittamisesta tai sitten vaan huonosta valmistulaadusta.

C5 III.

Mutta enpä osaa sanoa pidemmältä ajalta, kun vasta viides talvi menossa ilman mainittavia ongelmia. Ehkä ne mystiset tärinäongelmat (WTF?) ilmestyy minunkin autoon jossain vaiheessa.

Hatunnosto ds-jekkerille monien kiinnostavien keskustelujen avaamisesta. Täällä patongissa oli jo pientä aneemisuutta havaittavissa, kun aktiiviset viestiketjut vähenivät pikku hiljaa.

Eiköhän kaikkien autotehtaiden intresseissä ole nopeuttaa autojen kiertoa rullasta sulatukseen ja uudeksi pelliksi. Kuvitelkaapa tilanne, että keskieurooppalaisetkin ajaisivat autoillaan 15-20 vuotta. Montako uutta autoa sillon tarvittaisiin lähimmän 10 vuoden aikana?

Entä se pidemmän kestoiän sitikka? Viimeisellä BX:lläni ajettiin 730 000 km, Nyt XM:llä on pieniä haasteita tässä 820 000km:n kohdalla. Oman suppean kokemukseni pohjalta väittäisin XM:n olevan kokonaisuutena aika hyvä auto.

Vaikka nyt vedänkin kotiinpäin niin väitän, ettei Xantia pöllöimmästä päästä ole tässä kategoriassa Juu ruostepaikkoja on ja muita tyyppivikoja, mutta näistä huolehtien saa aika huokeita kilometrejä? Kabiinin talviolosuhteet ja airbag-määrä ihan toisella tolalla kuin Beksterissä...(enkä mikään BX-vihaaja suinkaan ole ) Diravi puuttuu ja se on pitkä miinus!

Taitaa olla bx ja talvipelinä tosi lämmin Xantia nyt on vasta lähtökuopissa bexuun verrattuna.