Kiitos osanotosta Tapsa63 poismenon johdosta.
Lähetetty: 14.02.2014 22:40
Lämmin kiitos osanotosta suruumme Tapsa63 poismenon johdosta. Tapsa lähti tänään viimeiselle matkalle läheisten läsnä ollessa. Muistotilaisuudessa luettiin viestinne omaisille.
Lyhyt muistokirjoitus Tapsasta.
Tapsa syntyi 1950 Hankasalmella Sauvamäessä. Perhe kasvoi nopeasti ja Tapsa oli 8 lapsisen perheen vanhin. Lapsuuteen kuului kansakoulu ja kansalaiskoulu Hankasalmella ja ammattikoulu Pieksämäellä. Tapsa ei ollut lukumiehiä ja varsinkin Ruotsin kieli tuotti koulussa vaikeuksia. Sitten oli vuorossa armeija. Siihen se lapsuus ja nuoruus sitten loppuikin, niin kuin useimmilla siihen aikaan. Täytettyään 20 Tapsalla oli vaimo, poika ja vakituinen työ valtiolla. Tapsa oli tekniikan mies. Hän oppi enemmän tekemällä kuin lueskelemalla teorioita. Hänen kohdallaan sopii Tippavaaran isännän sanonta: ” ei välttämättä toimi teoriassa, mutta käytännössä toimii”. Hän oli käytännön mies, joka uskalsi tarttua hommaan kuin hommaan ennakkoluulottomasti. Tapsa oli luonteeltaan avulias ja hän auttoi meitä nuorempia sisaruksiaan paljon.
Autot tulivat kuvaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Niitä oli Tapsalla useimmiten yksi kerrallaan, mutta auto vaihtui tiheästi. Kukaan ei tiedä montako kaikkiaan? Tapsalla oli joku arvio, mutta tarkkaa lukua hän ei tiennyt itsekkään. Työt valtiolla kävi vähiin ja Tapsa rupesi yrittäjäksi 90-luvun alussa. Siihen loppui vapaa-ajan ongelmat ja loman vietot. Kodinkoneet ja kaapelit yms. täyttivät päivät. Hän piti kaikista koneista ja laitteista hyvää huolta, mutta itseään hän ei aina muistanut huoltaa. Työ oli raskasta ja Tapsa oli itse ”remontissa” 90-luvun lopulla. Ansiotyön osuus väheni ja muuttui osa-aikaiseksi. Eläkkeelläkin hän kerkesi olla toistakymmentä vuotta.
Noin vuonna 2002 hän innostui Citroenista. Niitä sitten riittikin aina loppuun asti. Tapsan kanssa keskusteltaessa juttelu kääntyi useasti Citikoihin ja Sitruunapatonkiin. Patonkista hän löysi uusia kavereita ja viihtyi palstalla. Sitruunapatonki oli Tapsalle todella tärkeä. Vaikka sairaus vei häneltä voimat, hän seurasi Patonkia jatkuvasti, aivan loppuun asti, vaikkei sinne enää jaksanut kirjoitella.
Vuosi sitten hän sairastui vakavasti. Hän kesti sairautensa urheasti. Missään vaiheessa Tapsa ei ollut katkera elämälle, eikä halunnut aiheuttaa lisää huolta läheisilleen. Kun häneltä kysyi, niin vointi oli aina hyvä. Puhelinkeskusteluissa oli niin kuin mitään vakavampaa ei olisikaan. Voimat loppuivat totaalisesti tammikuun lopulla ja 2.2 Tapsa ei enää herännyt.
Lyhyt muistokirjoitus Tapsasta.
Tapsa syntyi 1950 Hankasalmella Sauvamäessä. Perhe kasvoi nopeasti ja Tapsa oli 8 lapsisen perheen vanhin. Lapsuuteen kuului kansakoulu ja kansalaiskoulu Hankasalmella ja ammattikoulu Pieksämäellä. Tapsa ei ollut lukumiehiä ja varsinkin Ruotsin kieli tuotti koulussa vaikeuksia. Sitten oli vuorossa armeija. Siihen se lapsuus ja nuoruus sitten loppuikin, niin kuin useimmilla siihen aikaan. Täytettyään 20 Tapsalla oli vaimo, poika ja vakituinen työ valtiolla. Tapsa oli tekniikan mies. Hän oppi enemmän tekemällä kuin lueskelemalla teorioita. Hänen kohdallaan sopii Tippavaaran isännän sanonta: ” ei välttämättä toimi teoriassa, mutta käytännössä toimii”. Hän oli käytännön mies, joka uskalsi tarttua hommaan kuin hommaan ennakkoluulottomasti. Tapsa oli luonteeltaan avulias ja hän auttoi meitä nuorempia sisaruksiaan paljon.
Autot tulivat kuvaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Niitä oli Tapsalla useimmiten yksi kerrallaan, mutta auto vaihtui tiheästi. Kukaan ei tiedä montako kaikkiaan? Tapsalla oli joku arvio, mutta tarkkaa lukua hän ei tiennyt itsekkään. Työt valtiolla kävi vähiin ja Tapsa rupesi yrittäjäksi 90-luvun alussa. Siihen loppui vapaa-ajan ongelmat ja loman vietot. Kodinkoneet ja kaapelit yms. täyttivät päivät. Hän piti kaikista koneista ja laitteista hyvää huolta, mutta itseään hän ei aina muistanut huoltaa. Työ oli raskasta ja Tapsa oli itse ”remontissa” 90-luvun lopulla. Ansiotyön osuus väheni ja muuttui osa-aikaiseksi. Eläkkeelläkin hän kerkesi olla toistakymmentä vuotta.
Noin vuonna 2002 hän innostui Citroenista. Niitä sitten riittikin aina loppuun asti. Tapsan kanssa keskusteltaessa juttelu kääntyi useasti Citikoihin ja Sitruunapatonkiin. Patonkista hän löysi uusia kavereita ja viihtyi palstalla. Sitruunapatonki oli Tapsalle todella tärkeä. Vaikka sairaus vei häneltä voimat, hän seurasi Patonkia jatkuvasti, aivan loppuun asti, vaikkei sinne enää jaksanut kirjoitella.
Vuosi sitten hän sairastui vakavasti. Hän kesti sairautensa urheasti. Missään vaiheessa Tapsa ei ollut katkera elämälle, eikä halunnut aiheuttaa lisää huolta läheisilleen. Kun häneltä kysyi, niin vointi oli aina hyvä. Puhelinkeskusteluissa oli niin kuin mitään vakavampaa ei olisikaan. Voimat loppuivat totaalisesti tammikuun lopulla ja 2.2 Tapsa ei enää herännyt.
kiitoksia Tapsan tapaamisesta ja seurustelusta yöpymisen kanssa. muutamia kertoja ehdittiin tavata , ennen kuin Tapsan aika tuli täyteen. niinä aikoina hänestä ei näkynyt mitään ,mikä viittaisi elämästä poistumiseen. 