Eesti asuinpaikkana autoharrastajan näkökulmasta
Lähetetty: 13.04.2014 16:48
Vastaan nyt nimimerkki Kooman monia kuunkiertoja takaperin esittämään kysymykseen: millaista on suomalaisen autoharrastajan elämä Virossa?
Miksi nyt? Siksi, että kansalla on oikeus tietää!
Esitän tässä pääpostituksessa lyhyen yhteenvedon, ja sitten (mahdollisten) jatkokysymysten perusteella pureudun tarkemmin yksityiskohtiin. Tämä lähestymistapa lienee luettavin nykyiselle lyhyen keskittymiskyvyn omaavalle netti- ja iphone-kansalle. Citroen-harrastajissa tosin varmuudella on vielä pitkäjännitteisiäkin tekijämiehiä, ehkä heitä ajatellen kirjoitan aiheesta proosallisen kirjan joskus.
Ensin hieman taustaa:
Olen asunut perheineni Virossa vakituisesti noin puolenkymmentä vuotta. Asuinpaikka on vaihdellut Tallinnan vanhankaupungin rokokoo-ökylinnasta tänne Mustamäen vaatimattomaan mutta tilavaan kerrostalomajoitukseen (ks.threadi asumiskustannukset eri asumismuodoissa).
Puhun kohtuullisen hyvin viroa ja auttavasti venäjääkin, puolisoni jo toista vuosikymmentä on venäläinen kaunotar. Ensimmäinen vaimoni oli silloin aikoinaan virolainen isotissinen kaunotar, siitä tuo viron kielen alkuperäinen taito - toki viime vuosien aikana kielitaito on hioutunut paikallisten kanssa pelautuessa.
Nykyinen autokantani on valitettavan vähäsitikkainen. Vaimon käyttöautona on Lexus RX400h Hybrid, itse ajelen vaihtelevasti ja keleistä riippuen tuolla chipatulla Opel GT:llä (se uusi, eli sama kuin Saturn Sky GTX), R230-korimallin SL500:lla, 2004 XJ8:lla tahi koe-eläimellä, Peugeot 406 Coupe V6:lla. Lisäksi on täällä ollessa alla pyörinyt mm. Subaru SVX, sen myin taannoin kaverille Suomeen pilahinnalla, sekä Citroen C6 bensa-V6, jota en kestänyt kuin alle vuoden. Nyt Suomesta on tulossa se Xantia Activa V6, kunhan saadaan se käyntiin ja liikkeelle Cikatin kanssa.
Mutta asiaan!
--------------------
Viron autoverotus on edelleen yksi Euroopan edullisimpia. Mitään erityis- tahi saasteveroja auton ostossa ei ole, ainoastaan normaali ALV joka on täällä 20%. Samaten vuotuisia käyttömaksuja jne ei ole lainkaan, ainoat pakolliset vuotuiset kulut ovat liikennevakuutus (50-300 euroa vuodessa kilowateista ja kuskin vahinkohistoriasta riippuen) sekä vuosikatsastus joka maksaa noin 25 euroa. Bensa on noin 25% edullisempaa kuin Suomessa, eli litrahinta pyörii tuolla 1.20-1.30 -välillä.
Auto on täkäläisille pyhä lehmä ja vapauden symboli, siksi minkään hallituksen on vaikea puuttua autoilun kuluihin. Yritystä on ollut kommunistien ja sossujen puolelta, mutta ainakin toistaiseksi auton pito on siis Euroopan halvinta.
Yksityiselle auton osto ja pito on siis juhlaa, suurenkin autokatraan voi kerätä ilman että vuosikulut olisivat kohtuuttomat. Lisäksi liikennevakuutuksista saa alennusta kun on monta autoa saman ukon nimellä, eihän niillä kaikilla voi ajaa samaan aikaan...
Yrityksille asiat ovat vielä paremmin. Yritykselle ostetusta autosta saa heti ALV:n pois, eli esimerkiksi 60.000 euron luksusauton saa firma kymppitonnin halvemmalla kuin yksityinen. Jos pitää ajopäiväkirjaa ja varmistaa siten että kaikki ajot ovat "työajoa", niin mitään verotuskuluja ei firmalle auton omistamisesta tule. Kerran kymmenessä vuodessa saattaa verottaja vaatia nähtäville pari kuukautta ajopäiväkirjanpitoa, se pitää silloin pystyä näyttämään. Täkäläisellä verottajalla ei riitä resursseja kytätä sen enempää vapaan maan vapaata autoilua. Huolloista, renkaista, jopa bensasta saa ALVit ja verot pois, eli täysin nollaverolla ajellaan. Arvioidaan, että 60% Virossa myytävästä bensasta on ALVitonta, se kuvastanee kuinka paljon täällä on firmojen autoja.
Monet perustavat firman pelkkää auton omistamista varten. Firman nimeksi silloin sopisi "minun autoni", heh heh. Se on jo hieman moraalitonta, tosin täkäläiset eivät sitä sanaa tunne. Tästä johtuen paikallinen verottaja on ruvennut viime vuosina kontrolloimaan yrityksiä, joilla ei ole juuri liikevaihtoa eikä liiketoimintaakaan, vain kallis auto "pääomana". Kannattaa siis ostella autoja vain firmoille, joilla on todellista liiketoimintaa.
--------------------------
Se siis kuluista. Miten tiestö?
No tieasiat ovat huonossa jamassa, todella huonossa. Sitikoilla alkaa olla käyttöä. Kun Viron erikois-tuki EU:lta loppui vuodenvaihteessa, teiden uudistaminen käytännössä lopetettiin. Ihan päätietkin alkavat olla sellaisessa kunnossa, että Suomen syrjäkylien tiestökin alkaa vaikuttaa moottoribaanalta.
Viron tiestön pääongelmia on kolme:
1) kaupungissa valtava määrä "löögiaukuja" eli näitä "potholeja", teräväreunaisia kuoppia. Ne ovat todella vastemielisiä kuoppia, juuri mikään jousitus ei niitä syö äänettä - Citroenien ongelma ovat juuri nämä teräväreunaiset kuopat. Näitä kuoppia sitten määrärahojen puutteessa korjaillaan sellaista liimasoraa säiliöautosta suihkuttamalla, korjaus kestää puoli vuotta kunnossa ja sitten on entistä suurempi reikä siinä kohdassa + irtosoraa vielä boonuksena.
2) niin kaupungissa kuin maanteilläkin on talven jäljiltä aivan mahdottoman karkeat ja syvät urat. Pahimmillaan urasyvyys on sellainen, että tuo Cabrio-GT jäisi pohjastaan kiinni aivan valehtelematta, jos ajaisin vahingossa uran vakoon. Näitä uria sitten korjaillaan paikkaamalla joko bitumitahnalla tai pahimmillaan tuolla samalla liimasoralla syvemmistä kohdista. Kamalaa.
3) ehytkin "vanhempi" alvaltti tuolla syrjäkylillä keski- ja etelävirossa on karkeaa, sellaista vanhanaikaista öljysoraa, sekä lisäksi eräänlaista "nimismiehenkiharaa" eli pientä terävää poikittaista jykytystä täynnä. Mikä tahansa matalaprofiilisella renkaalla varustettu auto pitää melkoista rengasmelu- ja tärinäkonserttia näillä teillä ajettaessa - myös Citroen C6.
Ongelmat aiheutuvat mm. siitä, että täkäläinen kiviaines on kuulemma niin huonoa että siitä ei saa kunnollista asvalttia. Kun Tallinnan lentokenttää rakennettiin, piti sora tuoda Suomesta laivoilla.
Parhaat tiet kaupungin ulkopuolella ovat tällä hetkellä ensimmäinen 50 km pätkä Tallinnasta Narvaan menevää tietä, sekä muutamia pätkiä Pärnu ja Tartu -maanteillä. Yli 50 kilometriä ei koskaan pääse ajamaan laadukasta tietä tässä maassa kerrallaan.
Tallinnan kaupunkialueella oikeastaan tuo Järvevana tie on ainoa kohtuukuntoinen, vasta remontoitu pätkä. Kaikki muu on tuota kuoppa-sora-paskaa, ks.kohta 1).
---------------------------------
Jaa, että tiet ovat huonoja. Mitenkäs nopeusrajoitukset ja niiden valvonta?
Viron yleisrajoitus on 90, se saattaa monesti melko huomaamattakin vaihtua kylien kohdalla alaspäin ja vastaavasti ylöspäin ilman eri merkkiä. Jos narahdat ylinopeudesta kylän kohdalla jossa merkkiä ei ollut ja kysyt: "mistä sen tietää mikä rajoitus tässä on?", poliisi vastaa ystävällisesti "pitää tietää tai muuten ei kannata autolla ajaa.".
Paremmilla pääväylillä on kesällä 110km/h -rajoitukset. Taajamissa se normaali 50 km/h sekä erikoismerkein joskus 40, jopa 30.
Poliiseja on per capita melkein tuplasti enemmän kuin suomessa, ja valtaosalla heistä on intohimona liikennevalvonta nimenomaan ylinopeuksien suhteen. Täällä vielä näkee oikeita puskapoliiseja, ukko pomppaa pusikosta ja nappaa käsitutkalla nopeuden jossain "makeassa" kohdassa alamäen jälkeen. Eivät ole nykyään korruptoituneita, sehän on negatiivinen asia eli lahjomalla ei matka jatku. Lappu kouraan tulee, ja pahimmassa tapauksessa kortti pois. Ottavat varsin vilpittömästi myös suomalaisten ajokortit kuivumaan, suomen ja viron välillä on tästä sopimus, valitettavasti.
Rattijuopumus on täällä yhä suurempi ongelma, vaikka promilleraja laskettiin 0.2:n jokin aika sitten. Eli nollarajaa ei virossa ole edelleenkään, niinkuin suomen lehdistö väittää. Jos mittari värähtää mutta jää alle 0.2 promillen, poliisi saa pysäyttää kuskin ajamisen selviämisen ajaksi mutta ei saa antaa rangaistusta, tämä on kummallinen pykälä jota harvoin näkee sovellettavan. 0.2 - 0.5 promillea johtaa parin satasen sakkoihin, yli 0.5 yleensä käräjille ja isompiin sakkoihin + kortti määräajaksi pois.
Tosiongelmat eivät kuitenkaan tule noista alle 0.5 pienessä sievässä ajelevista, vaan nuorista sankareista jotka ajavat reilussa parin promillen kaatokännissä, lähes aina 90-luvun isokoneisella bemarilla muuten. Heihin ei auta vaikka promilleraja laskettaisiin miinus yhteen...
Sakkosummat ylinopeuksissa ovat maltillisia. 20 km/h ylinopeus tarkoittaa satasen kahta puolta olevia sakkoja, tuloista riippumatta. Yli 30 km/h ylinopeudella alkaa riskinä olla kortin menetys, vaikka sakkosummat pysyvätkin kohtuullisen pieniä, muutamissa sadoissa euroissa. Tonnien sakkoja ei täällä tunneta normaaliylinopeuksissa.
---------------------
No, mitenkäs parkkeeraus ja autojen säilytys jos ei ole omaa hallia?
Ongelmallista ja kallista! Suuri osa asuntokantaa on rakennettu neuvostoaikaan jolloin porukalla ei ollut autoja. Niinpä parkkipaikkoja on vähän. Yleensä kerrostaloasuntoihin ei kuulu "omaa" parkkipaikkaa ollenkaan, parhaassakin tapauksessa yksi paikka per asunto. Valvotuissa parkkihalleissa kuukausikulut ovat luokkaa 100 eur /kk, valvotuilla "paljaan taivaan alla"-parkkitoreilla noin 30-40 euroa / kk.
Pysäköinti kaupungissa lähellä keskustaa on ympäri vuorokauden 4-6 euroa/tunti, eli erittäin kallista. On halvempaa käydä taksilla 3 tunnin keikka tai leffareissu keskustassa kuin omalla autolla!
-----------------------------
Remonttipalvelut ja niiden hinta?
Monilla on vieläkin se käsitys, että Eestissä autosi korjataan parillakympillä. Ei ole näin - kaikki "kunnialliset" toimijat tässä pääkaupunkiseudulla laskuttavat luokkaa 30-40 euroa / tunti. Eli ei nyt Suomen merkkiliikkeiden hinnoista puhuta, mutta kalliimpaa kuin Saksassa!
Maaseudulta saattaa vielä löytää niitä vanhoja hitsari/maalarimestareita jotka tekevät kympillä tunti ihmeitä, mutta heistä alkaa aika jättää ja nuoret eivät siihen hintaan MIG:iin tartu. Mieluummin mennään Suomeen ruuvaamaan gyproccia seinään nälkäpalkalla.
Renkaat, tuulilasit ja kulutusosat ovat täällä edullisempia kuin Suomessa. Puhutaan noin 20-30% hintaerosta Viron eduksi.
Yksi mainittava erikoispiirre täkäläisissä huolloissa on, että vanhempaa harrasteautoa korjaukseen viedessä pitää olla todella tarkkana. Täkäläiset eivät voi ymmärtää, että joku voisi "harrastaa" 10-20 vuotta vanhaa autoa. Ajatusmalli on se, että tuo ajaa tuolla romulla pakosta, eikä siksi ole väliä millaisella rautalankavirityksellä tuon auton korjaa - sehän menee kohta paaliin kuitenkin. Tähän olen törmännyt täällä monta kertaa ja joutunut riitelemään ihan asioikseen niin viron- kuin venäjänkieltä käyttäen. Paras muisto on kun SVX:ssä oli koko etupuskuri kursittu muovisilla nippusiteillä kiinni umpion vaihdon yhteydessä, sen jälkeen kun oli pulttikoneella väännetty paskaksi ne kymmenet hienokierteet joilla se alunperin on paikoillaan. Siinä mentiin jo käsikähmän puolella. Minä hävisin, mutta vastapuoli hävisi vielä enemmän, perkele.
-----------
Niin, tässäpä alkuun. Toivottavasti tämä avaa tätä mystistä ja netissä aika vähän kirjailtua virolaista automaailmaa näin harrastajan näkökulmasta. Kysymyksiä saa esittää, jos jokin teema jäi puutteelliseksi!
Miksi nyt? Siksi, että kansalla on oikeus tietää!
Esitän tässä pääpostituksessa lyhyen yhteenvedon, ja sitten (mahdollisten) jatkokysymysten perusteella pureudun tarkemmin yksityiskohtiin. Tämä lähestymistapa lienee luettavin nykyiselle lyhyen keskittymiskyvyn omaavalle netti- ja iphone-kansalle. Citroen-harrastajissa tosin varmuudella on vielä pitkäjännitteisiäkin tekijämiehiä, ehkä heitä ajatellen kirjoitan aiheesta proosallisen kirjan joskus.
Ensin hieman taustaa:
Olen asunut perheineni Virossa vakituisesti noin puolenkymmentä vuotta. Asuinpaikka on vaihdellut Tallinnan vanhankaupungin rokokoo-ökylinnasta tänne Mustamäen vaatimattomaan mutta tilavaan kerrostalomajoitukseen (ks.threadi asumiskustannukset eri asumismuodoissa).
Puhun kohtuullisen hyvin viroa ja auttavasti venäjääkin, puolisoni jo toista vuosikymmentä on venäläinen kaunotar. Ensimmäinen vaimoni oli silloin aikoinaan virolainen isotissinen kaunotar, siitä tuo viron kielen alkuperäinen taito - toki viime vuosien aikana kielitaito on hioutunut paikallisten kanssa pelautuessa.
Nykyinen autokantani on valitettavan vähäsitikkainen. Vaimon käyttöautona on Lexus RX400h Hybrid, itse ajelen vaihtelevasti ja keleistä riippuen tuolla chipatulla Opel GT:llä (se uusi, eli sama kuin Saturn Sky GTX), R230-korimallin SL500:lla, 2004 XJ8:lla tahi koe-eläimellä, Peugeot 406 Coupe V6:lla. Lisäksi on täällä ollessa alla pyörinyt mm. Subaru SVX, sen myin taannoin kaverille Suomeen pilahinnalla, sekä Citroen C6 bensa-V6, jota en kestänyt kuin alle vuoden. Nyt Suomesta on tulossa se Xantia Activa V6, kunhan saadaan se käyntiin ja liikkeelle Cikatin kanssa.
Mutta asiaan!
--------------------
Viron autoverotus on edelleen yksi Euroopan edullisimpia. Mitään erityis- tahi saasteveroja auton ostossa ei ole, ainoastaan normaali ALV joka on täällä 20%. Samaten vuotuisia käyttömaksuja jne ei ole lainkaan, ainoat pakolliset vuotuiset kulut ovat liikennevakuutus (50-300 euroa vuodessa kilowateista ja kuskin vahinkohistoriasta riippuen) sekä vuosikatsastus joka maksaa noin 25 euroa. Bensa on noin 25% edullisempaa kuin Suomessa, eli litrahinta pyörii tuolla 1.20-1.30 -välillä.
Auto on täkäläisille pyhä lehmä ja vapauden symboli, siksi minkään hallituksen on vaikea puuttua autoilun kuluihin. Yritystä on ollut kommunistien ja sossujen puolelta, mutta ainakin toistaiseksi auton pito on siis Euroopan halvinta.
Yksityiselle auton osto ja pito on siis juhlaa, suurenkin autokatraan voi kerätä ilman että vuosikulut olisivat kohtuuttomat. Lisäksi liikennevakuutuksista saa alennusta kun on monta autoa saman ukon nimellä, eihän niillä kaikilla voi ajaa samaan aikaan...
Yrityksille asiat ovat vielä paremmin. Yritykselle ostetusta autosta saa heti ALV:n pois, eli esimerkiksi 60.000 euron luksusauton saa firma kymppitonnin halvemmalla kuin yksityinen. Jos pitää ajopäiväkirjaa ja varmistaa siten että kaikki ajot ovat "työajoa", niin mitään verotuskuluja ei firmalle auton omistamisesta tule. Kerran kymmenessä vuodessa saattaa verottaja vaatia nähtäville pari kuukautta ajopäiväkirjanpitoa, se pitää silloin pystyä näyttämään. Täkäläisellä verottajalla ei riitä resursseja kytätä sen enempää vapaan maan vapaata autoilua. Huolloista, renkaista, jopa bensasta saa ALVit ja verot pois, eli täysin nollaverolla ajellaan. Arvioidaan, että 60% Virossa myytävästä bensasta on ALVitonta, se kuvastanee kuinka paljon täällä on firmojen autoja.
Monet perustavat firman pelkkää auton omistamista varten. Firman nimeksi silloin sopisi "minun autoni", heh heh. Se on jo hieman moraalitonta, tosin täkäläiset eivät sitä sanaa tunne. Tästä johtuen paikallinen verottaja on ruvennut viime vuosina kontrolloimaan yrityksiä, joilla ei ole juuri liikevaihtoa eikä liiketoimintaakaan, vain kallis auto "pääomana". Kannattaa siis ostella autoja vain firmoille, joilla on todellista liiketoimintaa.
--------------------------
Se siis kuluista. Miten tiestö?
No tieasiat ovat huonossa jamassa, todella huonossa. Sitikoilla alkaa olla käyttöä. Kun Viron erikois-tuki EU:lta loppui vuodenvaihteessa, teiden uudistaminen käytännössä lopetettiin. Ihan päätietkin alkavat olla sellaisessa kunnossa, että Suomen syrjäkylien tiestökin alkaa vaikuttaa moottoribaanalta.
Viron tiestön pääongelmia on kolme:
1) kaupungissa valtava määrä "löögiaukuja" eli näitä "potholeja", teräväreunaisia kuoppia. Ne ovat todella vastemielisiä kuoppia, juuri mikään jousitus ei niitä syö äänettä - Citroenien ongelma ovat juuri nämä teräväreunaiset kuopat. Näitä kuoppia sitten määrärahojen puutteessa korjaillaan sellaista liimasoraa säiliöautosta suihkuttamalla, korjaus kestää puoli vuotta kunnossa ja sitten on entistä suurempi reikä siinä kohdassa + irtosoraa vielä boonuksena.
2) niin kaupungissa kuin maanteilläkin on talven jäljiltä aivan mahdottoman karkeat ja syvät urat. Pahimmillaan urasyvyys on sellainen, että tuo Cabrio-GT jäisi pohjastaan kiinni aivan valehtelematta, jos ajaisin vahingossa uran vakoon. Näitä uria sitten korjaillaan paikkaamalla joko bitumitahnalla tai pahimmillaan tuolla samalla liimasoralla syvemmistä kohdista. Kamalaa.
3) ehytkin "vanhempi" alvaltti tuolla syrjäkylillä keski- ja etelävirossa on karkeaa, sellaista vanhanaikaista öljysoraa, sekä lisäksi eräänlaista "nimismiehenkiharaa" eli pientä terävää poikittaista jykytystä täynnä. Mikä tahansa matalaprofiilisella renkaalla varustettu auto pitää melkoista rengasmelu- ja tärinäkonserttia näillä teillä ajettaessa - myös Citroen C6.
Ongelmat aiheutuvat mm. siitä, että täkäläinen kiviaines on kuulemma niin huonoa että siitä ei saa kunnollista asvalttia. Kun Tallinnan lentokenttää rakennettiin, piti sora tuoda Suomesta laivoilla.
Parhaat tiet kaupungin ulkopuolella ovat tällä hetkellä ensimmäinen 50 km pätkä Tallinnasta Narvaan menevää tietä, sekä muutamia pätkiä Pärnu ja Tartu -maanteillä. Yli 50 kilometriä ei koskaan pääse ajamaan laadukasta tietä tässä maassa kerrallaan.
Tallinnan kaupunkialueella oikeastaan tuo Järvevana tie on ainoa kohtuukuntoinen, vasta remontoitu pätkä. Kaikki muu on tuota kuoppa-sora-paskaa, ks.kohta 1).
---------------------------------
Jaa, että tiet ovat huonoja. Mitenkäs nopeusrajoitukset ja niiden valvonta?
Viron yleisrajoitus on 90, se saattaa monesti melko huomaamattakin vaihtua kylien kohdalla alaspäin ja vastaavasti ylöspäin ilman eri merkkiä. Jos narahdat ylinopeudesta kylän kohdalla jossa merkkiä ei ollut ja kysyt: "mistä sen tietää mikä rajoitus tässä on?", poliisi vastaa ystävällisesti "pitää tietää tai muuten ei kannata autolla ajaa.".
Paremmilla pääväylillä on kesällä 110km/h -rajoitukset. Taajamissa se normaali 50 km/h sekä erikoismerkein joskus 40, jopa 30.
Poliiseja on per capita melkein tuplasti enemmän kuin suomessa, ja valtaosalla heistä on intohimona liikennevalvonta nimenomaan ylinopeuksien suhteen. Täällä vielä näkee oikeita puskapoliiseja, ukko pomppaa pusikosta ja nappaa käsitutkalla nopeuden jossain "makeassa" kohdassa alamäen jälkeen. Eivät ole nykyään korruptoituneita, sehän on negatiivinen asia eli lahjomalla ei matka jatku. Lappu kouraan tulee, ja pahimmassa tapauksessa kortti pois. Ottavat varsin vilpittömästi myös suomalaisten ajokortit kuivumaan, suomen ja viron välillä on tästä sopimus, valitettavasti.
Rattijuopumus on täällä yhä suurempi ongelma, vaikka promilleraja laskettiin 0.2:n jokin aika sitten. Eli nollarajaa ei virossa ole edelleenkään, niinkuin suomen lehdistö väittää. Jos mittari värähtää mutta jää alle 0.2 promillen, poliisi saa pysäyttää kuskin ajamisen selviämisen ajaksi mutta ei saa antaa rangaistusta, tämä on kummallinen pykälä jota harvoin näkee sovellettavan. 0.2 - 0.5 promillea johtaa parin satasen sakkoihin, yli 0.5 yleensä käräjille ja isompiin sakkoihin + kortti määräajaksi pois.
Tosiongelmat eivät kuitenkaan tule noista alle 0.5 pienessä sievässä ajelevista, vaan nuorista sankareista jotka ajavat reilussa parin promillen kaatokännissä, lähes aina 90-luvun isokoneisella bemarilla muuten. Heihin ei auta vaikka promilleraja laskettaisiin miinus yhteen...
Sakkosummat ylinopeuksissa ovat maltillisia. 20 km/h ylinopeus tarkoittaa satasen kahta puolta olevia sakkoja, tuloista riippumatta. Yli 30 km/h ylinopeudella alkaa riskinä olla kortin menetys, vaikka sakkosummat pysyvätkin kohtuullisen pieniä, muutamissa sadoissa euroissa. Tonnien sakkoja ei täällä tunneta normaaliylinopeuksissa.
---------------------
No, mitenkäs parkkeeraus ja autojen säilytys jos ei ole omaa hallia?
Ongelmallista ja kallista! Suuri osa asuntokantaa on rakennettu neuvostoaikaan jolloin porukalla ei ollut autoja. Niinpä parkkipaikkoja on vähän. Yleensä kerrostaloasuntoihin ei kuulu "omaa" parkkipaikkaa ollenkaan, parhaassakin tapauksessa yksi paikka per asunto. Valvotuissa parkkihalleissa kuukausikulut ovat luokkaa 100 eur /kk, valvotuilla "paljaan taivaan alla"-parkkitoreilla noin 30-40 euroa / kk.
Pysäköinti kaupungissa lähellä keskustaa on ympäri vuorokauden 4-6 euroa/tunti, eli erittäin kallista. On halvempaa käydä taksilla 3 tunnin keikka tai leffareissu keskustassa kuin omalla autolla!
-----------------------------
Remonttipalvelut ja niiden hinta?
Monilla on vieläkin se käsitys, että Eestissä autosi korjataan parillakympillä. Ei ole näin - kaikki "kunnialliset" toimijat tässä pääkaupunkiseudulla laskuttavat luokkaa 30-40 euroa / tunti. Eli ei nyt Suomen merkkiliikkeiden hinnoista puhuta, mutta kalliimpaa kuin Saksassa!
Maaseudulta saattaa vielä löytää niitä vanhoja hitsari/maalarimestareita jotka tekevät kympillä tunti ihmeitä, mutta heistä alkaa aika jättää ja nuoret eivät siihen hintaan MIG:iin tartu. Mieluummin mennään Suomeen ruuvaamaan gyproccia seinään nälkäpalkalla.
Renkaat, tuulilasit ja kulutusosat ovat täällä edullisempia kuin Suomessa. Puhutaan noin 20-30% hintaerosta Viron eduksi.
Yksi mainittava erikoispiirre täkäläisissä huolloissa on, että vanhempaa harrasteautoa korjaukseen viedessä pitää olla todella tarkkana. Täkäläiset eivät voi ymmärtää, että joku voisi "harrastaa" 10-20 vuotta vanhaa autoa. Ajatusmalli on se, että tuo ajaa tuolla romulla pakosta, eikä siksi ole väliä millaisella rautalankavirityksellä tuon auton korjaa - sehän menee kohta paaliin kuitenkin. Tähän olen törmännyt täällä monta kertaa ja joutunut riitelemään ihan asioikseen niin viron- kuin venäjänkieltä käyttäen. Paras muisto on kun SVX:ssä oli koko etupuskuri kursittu muovisilla nippusiteillä kiinni umpion vaihdon yhteydessä, sen jälkeen kun oli pulttikoneella väännetty paskaksi ne kymmenet hienokierteet joilla se alunperin on paikoillaan. Siinä mentiin jo käsikähmän puolella. Minä hävisin, mutta vastapuoli hävisi vielä enemmän, perkele.
-----------
Niin, tässäpä alkuun. Toivottavasti tämä avaa tätä mystistä ja netissä aika vähän kirjailtua virolaista automaailmaa näin harrastajan näkökulmasta. Kysymyksiä saa esittää, jos jokin teema jäi puutteelliseksi!