Sitruunapatonki.fi

Kone 2-sylinterinen ja tykkää käydä vain toisella. Toisinaan taas, kun auringonpilkut tai kuun asento on sopiva, käy kahdella. Niin kuin tänäänkin.

Pari päivää sitten ajoin pienen lenkin ja kävi yhdellä. Sillä käy ja kulkee, sen mitä kulkee. Tänään kun lähdimme rannasta, lähti käymään kahdella ja kävi noin merimailin matkan täysin ököttelemättä. Hetken kuluttua ajoin pätkän ja senkin kävi kahdella. Mutta kotimatkalla vain yhdellä. Ei kertaakaan edes luvannut kahdella.

Jonkinlainen tuon koneen tyyppijuttu se on. Ostin näet miltei pakasta vedetyn vastaavan tässä kuukausi takaisin. Ja samat oikut.

Josko kellä moinen ja ratkaissut ongelman? Motoori on -67 mallia. Tuo uudempi -66, mutta aivan samanlaisia. Vauhti kyllä piisaa yhdenkin sylinterin työllä. Meillä ei veden päällä ole mihinkään kiire. Mutta kun niitä kerran kaksi on, niin voisivat molemmat myös osallistua hommiin.

Kärjet olen viilannut hyvin. Kärkiväli ok. Tulpat uudet.

Tuosta vauhdista muuten.

Mökkiläisiä ja heidän kulkuvehkeitään kun päivittäin tässä olen vuosikymmeniä seurannut, niin suuria ja tietenkin kalliitakin ovat laitteet. Aika tarkkaankin useiden liikehdinnän tiedän. Matka, jota eestaas kuljetaan on merimaili tai puolitoista. Siis sivu. Mikä idea tai into on sen matkan ajamisessa miljoonaa? Sitä en ymmärrä.

Sekö on se nautinto, kun usein vielä maalaisvieraita kyydissä, jotka sydän kurkussa pelkäävät, kun tuo kivi kierretään tältä puolelta ja tuo toiselta puolelta. Uutisotsikoita selatessa näkynyt hienoja ajosuorituksia, kun on reilun metrin korkuisen kallion päällekin päästy veneellä.

On silti niin paljon muutakin, jota en ymmärrä.

Kipinän uupumista epäilisin, puola tai tulpanjohtovikaa, jos kärjet+konkat on ok

Puolan toisiokäämikin voi vioittua noin että kipinä välillä hyppää sisäisesti ja toimii, kunnes kipinä syö taas ohutta kuparia pois, lämmitessään vyyhti muuttaa muotoaan ja saattaa ehkä taas hetken toimia. tulpan johdon kipinäoikosulkuvuotoihin taas välillä vaikuttaa kaikki kosteudesta kuun asentoon.

Tommonen "testeri" saattaa (joissain vioissa) auttaa kipinän puuttumisen etsimista:
http://www.biltema.fi/fi/Autoilu---MP/T ... eri-15142/

Tleismittarilla voi myös koittaa mitata vastusarvoja toisiokäämistä (Tulpanjohdosta maahan (tai hukkakipinävehkeissä parin toiseen tulpanjohtoon) -> pitäisi olla muutama kilo-ohmia vastusta (5...10 kohm?)) tuossa voi verrata toiseen.

Tulppa myös kerää syttymättömänä öljyä ja muuta märkää nokista möhnää, joka oikosulkee kipinän eikä välttämättä ala helpolla toimimaan vaikka olisi melkein uusikin (silloin kannattaa minitoholla kuumentaa posliinieriste puhtaaksi)

Kylläpäs oli hauskasti. Mittasin nuo vastusarvot kummastakin koneesta. Toisessa, se jolla tänään ajelimme, alapytyn tulpanjohdosta näytti noin 3,3 kΩ, ylin ääretöntä. Ja taas siinä toisessa, siis siinä -66 mallisessa yläpytyn johdosta saman noin 3,3 kΩ ja alempi ääretöntä.

Tulpanjohto, tai ehkä kuitenkin se puola? Niitä aiemminkin hieman sillä silmällä katselin, mutta en viitsinyt ruveta purkamaan, kun näytti niin työläältä. Pitänee sitten vaan ottaa työn alle. Ja varaosakauppaan poikettava myös.



Noissa kummassakin puolassa on halkeama. Todennäköisesti syyllinen? Toisen koneen vauhtipyörän alle en ole kurkannut. Josko siellä sama näkymä.

Halkeillut puola vaikuttaa todennäköisimmältä syyltä, sytytysjohto harvoin katkeaa kuin liitoksesta käämilankaan.

Puolan irroituksessa kannattaa ensin ainakin merkitä vanhan asento piirtämällä, rautasydämen etäisyys vauhtipyörän magneetteihin pitäisi olla sopiva.

Voihan tuota vielä kokeilla varmistaa vaihtamalla molemmat mittarilla ehjiltä näyttävät puolat samaan koneeseen...

olli__o kirjoitti:Halkeillut puola vaikuttaa todennäköisimmältä syyltä, sytytysjohto harvoin katkeaa kuin liitoksesta käämilankaan.

Puolan irroituksessa kannattaa ensin ainakin merkitä vanhan asento piirtämällä, rautasydämen etäisyys vauhtipyörän magneetteihin pitäisi olla sopiva.

Voihan tuota vielä kokeilla varmistaa vaihtamalla molemmat mittarilla ehjiltä näyttävät puolat samaan koneeseen...

Kiitos kannustuksesta!

Nuo kummankin puolan halkeamat mietityttivät jo silloin, kun tuo auki oli. Eilen asiaa googletin ja homma ilmeisen selvä. Tyyppivika, joka vaivana juuri noissa vuosimalleissa. Myöhemmissä ovat paremmin käyttöpaikkaan sopivasta ja kestävämmästä aineesta tehty. Ja jos asian oikein ymmärsin, magneetto on useamman kokoisessa moottorissa ja vuosimallissa sama. Ja niitä näyttää olevan kaupan. Sillä poistuu se yksittäisen puolan sovittelu. Ainakin tässä vaiheessa. Miten sitten sen koko hoidon kohdistus? Pitänee tutkia.
Tutkiskelen kotimaan antia asiaan. Hinta hieman arveluttaa. Vierailla mailla, jos oikein ymmärsin, ovat hyvinkin kohtuu hinnoissa.

Kaik reeruusta paranee.

Puola oli vielä ehjä. Tai siis käämi ehjä. Sen sijaan puolanjohdossa katkos heti piipun juuressa.
Puolakin oli jo maihin kipinöinyt, mutta se ilmeisesti korjattavissa epoksilla.



Vaihdoin kuitenkin myös puolan. Niitä on käytettyjä, sellaisia joissa eristysaine parempaa mitä tuossa alkuperäisessä, kohtuu hintaan myynnissä.
Ja tuolla alussa kerroin vuosimallin väärin. -66 se on.
Taas hiljainen, kauniskäyntinen Evinrude antaan kyytiä. 49:s kesä aluillaan.