Sitruunapatonki.fi

Nostan esille vanhan teeman. Mielestäni aihe on taas ajankohtainen, ja siitä kannattaa keskustella.

Tottakai kaikkia Citroen-malleja, jopa C5-pullaa, kannattaa harrastaa. Mutta tarkoitus onkin keskustella, mitä mallia harrastaessa häviää vähiten rajojaan, tai jopa voittaa. Käsittelen pari tapausta, asiantuntijat sitten kommentoinevat lisää. Varmasti palstamme vasemmistolaishenkiset jäsenet kokevat tämän taas heidän tälle palstalle lanseeraamakseen kekkoslaiseksi "oman pesän likaamiseksi", mutta jonkunhan nämäkin keskustelut on aloitettava.

Ensin sananen Keski-Euroopan tilanteesta. Moni suomalainen muodostaa hintakäsityksensä esimerkiksi Citroen SM:stä mobile.de-haun perusteella, keskiarvoperiaatteella. Tällöin mennään metsään. Tosiasia on, että Euroopassa on kokeiluluontoisesti, todella törkeään ylihintaan, myynnissä koko ajan suurehko kanta myös DS:ää ja SM:ää. Myyjä melkein jo etukäteen tietää, että ei SM:stä kukaan 28.000 euroa maksa, ellei sitten onni potki kalossilla takapuoleen ja tarpeeksi hölmö ostaja löytyy. Mutta koska auton markkinointi netissä ei paljon mitään maksa, kannataa "odotella" auton mahdollista arvonnousua ja pitää ylihintaista myynti-ilmoitusta mobile.de -palvelussa maailman tappiin asti. Näköharhaa ulkolaisissa palveluissa aiheuttaa myös se, että "oikean" hintaisissa autoissa vaihtuvuus on suurta koska harrastajakuntaa on satakertaisesti suomalaisiin verrattuna, ilmoitus ei ehdi monta päivää vanheta kun auto on mennyt ja tilanne on jäänyt suomalaiselta harrastajalta huomaamatta. Jos esimerkiksi mobileen tulee myyntiin huippukuntoinen euro-keula-SM hintaan 7500 euroa, kuten usein on tapahtunut, auto menee alle viikossa, jopa päivässä. Sitten ilmoitusta ei enää löydy. Sen sijaan 30.000 maksavat huippuyksilöt roikkuvat palvelussa kuukausitolkulla, ja näin suomalainen harrastaja saattaa kuvitella että hyvän SM:n käypä hinta olisi vaikkapa 25.000. Näinhän ei ole, summa on kertaluokkia liian iso. Jos auto pitää tosiasiassa myydä, tavallisesta euro-keula-SM:stä ei kukaan euroopassa maksa yli 12.000 euroa oli kunto mikä oli.

Sama koskee DS:n mehukeppimalleja.

Se pohjustuksena euroopan tilanteesta. Yleisesti voidaan sanoa, että Suomen klassikkomarkkinatilanne on säílynyt paljolti samantyyppisena kuin kolme vuotta sitten. Loistokuntoisia yksilöitä halutuista harrastesitikoista (lähinnä DS, SM) tippuu myyntiin todella harvakseltaan, koska harrastajat tietävät jo etukäteen että kukaan ei maksa niistä paljon puhuttua "oikeaa hintaa". Niinpä hyväkuntoista yksilöä halajava joutuu väistämättä kääntymään tuonnin puoleen, koska esimerkiksi hyviä, järkevän hintaisia DS 23ie -yksilöitä nahkoilla ei kerta kaikkiaan ole myynnissä, eikä tule. Kyseessä on itseään ruokkiva kierre, kun harrastajilla on käsitys ettei kukaan siitä hyvästä yksilöstä maksa mitään, niin eipä niitä sitten edes tarjota myyntiin. Näin ostohaluinenkin kaveri matkustaa belgiaan, ja ostaa DS:nsä sieltä.

Toisaalta suomessa on yleisempiä klassikkoja, kuten ID / D superia ja CX:ää, myynnissä eräänlainen pysyvä pieni kanta, vuosittain näitä käy kumminkin kahden käden sormin laskettava lukumäärä myynnissä. Autot edustavat kuntoluokkaa 2 tai 3, eli paljon (yli 150tkm) ajettuja aihioita, joista täydellisen saadakseen olisi entisöintiin käytettävä kottikärryllinen setelirahaa. Näissä hintapyynnöt ovat eurooppaan verrattuna todella korkeita, eli luokkaa 3000-10000 euroa. Mainitun kaltaisista suolassa uitetuista raadoista ei Euro-harrastaja maksaisi tonniakaan, koska siellä tiedetään että tuollaisen aihion entisöinti vaativaa luonnetta tyydyttävään kuntoon maksaa ammattilaisten tekemänä kymmeniä tuhansia - täydellisen valmiin saa paljon halvemmalla.

Tästä seuraa, että rahallisessa mielessä on erittäin vaikea löytää Citroen-mallia jolla saisi edes omansa pois kolmen vuoden kuluttua myydessään. Arvonnousuista edes noiden arvomallien (SM, mehukeppi-DS) -osalta ei kannata lähteä vetoa lyömään. Esimerkiksi hyväkuntoista SM:ää saa nyt Euroopasta jopa halvemmalla kuin 2002, jolloin oman ensimmäisen yksilöni ostin ja Suomeen toin. Tämä kirjoitus ei siis ota kantaa siihen, että harrastamisesta nautitaan ilman näitä rahallisia arvojakin. Saa sitä harrastaa ja entisöidä D Superia tai CX Turboa, ja nauttia siitä täysin siemauksin MIG kädessä ja palosammutin valmiina. Mutta monelle on osa harrastusta lisäksi pohtia edellä mainittuja taloudellisia seikkoja, ei se ole keneltäkään pois. Onko Suomen Citroen-harrastajat tuomittu pyörittämään samoja loppuunajettuja aihioita ylihintaan harrastajalta toiselle?

On.

Les Excentriques kirjoitti:On.

Pakko tulla ihan vähän kaapista ulos: BX farkku automaatilla.

ds-jekkeri kirjoitti:Tästä seuraa, että rahallisessa mielessä on erittäin vaikea löytää Citroen-mallia jolla saisi edes omansa pois kolmen vuoden kuluttua myydessään.

Ei kai näitä rahan vuoksi ole koskaan hankittukaan, mallista riippumatta?

Huomaa tässäkin ketjussa vain ajattelun raha, raha, raha.... Sekö on harrastamisen syvin olemus? Hyötyä kanssa harrastajan kukkarolla?

Taidan vaihtaa harrastusta jos näin pitää ajatella. Itse kyllä harrastan juurikin niitä malleja joista itse pidän ja nautin. Sääli jos pitäisi ajatella tuotakin rahan kannalta.

Kannattaako yleensäkään mitään harrastaa..? Ei ainakaan taloudellisessa mielessä, sillä onhan hyvän harrasteen määritelmä että sen pitää viedä kaikki liikenevä aika sekä rahat. Se on sitten aivan eri juttu jos harrasteella tienata meinaa, se mielestäni poikkeaa harrasteesta ja kuuluu pikemminkin elinkeinoon...

Jos autojen ostolla, kunnostuksella, myynnillä tienata meinaa, väittäisin että pitäisi valita aivan muita merkkejä, eikä varsinkaan keskittyä vain yhteen. Voin olla aivan mettässä ajatukseni kanssa, eikä tosiaankaan olisi ihan eka kerta eikä viimeiseksi jää, mutta tällaiseen lopputulemaan olen tätä asiaa pohtiessa tullut...

ds-jekkeri kirjoitti:Jos esimerkiksi mobileen tulee myyntiin huippukuntoinen euro-keula-SM hintaan 7500 euroa, kuten usein on tapahtunut, auto menee alle viikossa, jopa päivässä. Sitten ilmoitusta ei enää löydy.

No, totuus ei aina ole ihan tuollainenkaan... Tosin, yhden oman esimerkin kautta ei voi vielä yleistää, meistä kumpikaan..?

Oman Sm:n ostin, juurikin Mobile.de -sivuston kautta, toista vuotta sitä ilmoitusta ihmettelin ja kummastelin kun se vaan pysyy myynnissä. Alle mainitsemasi hinnan siitä maksoin, euro-keulalla, keltaisilla ajovaloilla (niillä hauskoilla välilaseilla), käytännössä ruosteeton, ehjällä nahkasisustalla, ajomäärän ollessa 106tkm, jne. Täysi koneremppa tosin tehdä piti, mutta se oli ostaessa tiedossa, auto oli ollut vuodesta -83 ajamatta, aina lämpimässä tallissa...

Ei tuo toisaalta aivan huippukuntoinen ollut, mainittu moottori, keulan sähköt, takaluukku kolhittu, naarmua/pientä lommoa siellä-täällä (edelleenkin), ilmastointi puuttuu (nyt alkaa olla osat hankittu/tiedossa). Alkuperäinen moottori paikallaan, ns. matching numbers -yksilö siis joka jollekin lisäarvoa antaa...

Enkä tosiaankaan edes halua katsoa tämänhetkistä loppusummaa mitä tuo on maksamaan tullut, kaikki kulut on kyllä ylöskirjattu Exceliin, josta näkisi loppusumman jos sen katsoa haluaisi. Melko varma silti olen että vielä ollaan lähempänä kymppiä kuin kahta... Ehkä joskus uskallan katsoa...

Ja ei, en ole tuota edes ajatellut myyväni, itselleni ja omaksi sekä perhen iloksi tuon hankin. Kuten lähes kaikki muutkin ajopelit mitä olen ostanut, ei ole ostovaiheessa myynti mielessä ollut. Pikemminkin sellainen ajatelma on ollut että olisin ostamilleni laitteille ns. loppukäyttäjää, ja se on toteutunut muutaman yksilön kohdalla kirjaimellisesti, ja ehkä muidenkin kanssa toteutuu, esimerkkinä tuo 21 vuotta hallussa/käytössä ollut Dyane...

Kaasutinmoottorilla varustettua Citroenia kannattaa harrastaa, ja jos rahaa ajatellaan tulee kaasutinmoottori edulliseksi löyhän päästöjenkin suhteen ja valintaa on sillä toinen kuluttaa polttoainetta vähän ja toinen enemmän mallista riippuen ja suurta mielihyvää saa kun näkee vaivaa kunnostamiseen ja se palvelee edullisisemmin kuin yksikään uusi auto ja yhtälailla pääsee paikasta A paikkaan B ja vanhan citroen ei paljon häpeä uudemmilleen mukavuudessakaan.

Jos harrastuksesta pitäisi tehdä liiketoimintaa lähtisin metsästämään hyvää vauhti-AX:ää. Investoinninlle tulisi kuitenkin parempi tuotto vaikka lottoamalla.

Jos tavoitteena olisi saada omat pois ja ehkä vähän vaivanpalkaa niin miten olisi sektori max 300€ Xsara, ZX tai Saxo? Sitten vaan sen verran askaretta että saat leimaan ja myyntiin nettiauttoon kommenteilla "tässä ei ole mitään Citroenin ihmeelisyyksiä , joten varmatoiminen"

Erikoismallit.

ds-jekkeri kirjoitti:Tästä seuraa, että rahallisessa mielessä on erittäin vaikea löytää Citroen-mallia jolla saisi edes omansa pois kolmen vuoden kuluttua myydessään.

Tiedän yhden - Citroen 2cv. Ostin nykyisen rättisitikkani noin neljännesvuosisata sitten henkilöltä, joka syystä tai toisesta oli päättänyt luopua uudenkarheasta Charlestonistaan. Taannoin hän ilmoitti haluavansa ostaa "autonsa" takaisin. Olisi maksanut saman, mitä itse maksoin hänelle vuosikymmeniä ja satojatuhansia kilometrejä aiemmin. Omansa olisi siis saanut, mutta ei ole tämä rättäri myytävänä mistään hinnasta.

Tuttuni toi muuttoautona rättärin Suomeen, osti sen uutena aikoinaan. Meni kolarissa säleiksi ja vakuutusyhtiö maksoi 1.5-2 x korvauksen siihen nähden, mitä se maksoi uutena. Välissä parikytä vuotta ja himppasen päälle 100tkm.

2CV taisi olla pitkään Saksan markkinassa prosentuaalisesti arvoaan eniten korottava ajoneuvo viime vuosina.

Jos Suomen markkinoita ei tuijota, hyvällä 2CV:lla tai HY:llä voi päästä voitollekin myyntihetkellä. Suomessa kaikki pitää saada ilmaiseksi.

Harvapa esim. seksinkään harrastajista valittaa ettei jää tarpeeksi viivan alle.

Käyttöautojen harrastamisessa on se hyvä puoli että kauppahinnan lisäksi voi tehdä tiliä käyttö- ja ylläpitokulujen minimoinnilla. Ei taida BX diesel vania taloudellisempaa kulkinetta olla vielä maahan tuotu. Kokonaisyhtälössä ei paina mitään se, että alle tonnin hankintainvestoinnin lopulta häviääkin.