Sitruunapatonki.fi

Tästä kulkineesta en olekaan vielä täällä pahemmin tarinoinut... aloin eilen tekemään tällaista 190tkm huoltoa.





Ei tarvinnut ajaa E85:llä kuin vajaa 90tkm niin jo petti kansipahvi. Toki ahtojen nostaminen ja virinokka saattoi hieman edesauttaa asiaa. Mutta on näistä pahveja mennyt näillä metreillä ihan provosoimattakin, joskin yleensä silloin on ollut nesteet sekaisin. Mulla tuuppas pakokaasuja veden sekaan ja heitti satunnaista misfire in cyl2 -herjaa. Ja kakkospytyn kohdalla tiivisteessä näkyykin pieniä merkkejä siitä että sylinteristä olis ollut jonkinlainen yhteys vesitilaan. Kansi lähtee pääsiäisen jälkeen koneistamolle tarkistukseen ja remonttiin.

Edellinen isompi huolto oli suunnilleen 160tkm kohdalla, kun vaihdoin remmiahtimeen öljyt yms. pientä.

Eipä tarvinnutkaan viedä kantta koneistamolle tarkistettavaksi, siihen hommaan riitti ihan oma silmäkin... kakkospytyssä (kuva) on halkeama tulpanreiästä molempiin imukanaviin, ykkös- ja nelospytyissä toiseen imukanavaan. Halkeamat näkyy luonnossa selkämmin kuin tuossa kuvassa ja jatkuvat hyvän matkaa tulpan kierteisiin. Jippii.

Mitään asiasta tietämätön kysyy, onko kuvan kaltaiset ainevahvuudet (tai niiden vähäisyys siis) 16-venttiilisissä autoissa nykypäivää?

BMW...

Tämä konehan ei varsinaisesti ole BMW:n tekele, vaan Chryslerin ja Roverin yhteistyön tulos 90-luvun lopulta, sen jälkeen kun BMW oli ostanut Roverin. Tarinan mukaan BMW oli päättänyt että uuteen Miniin tulee Chryslerin suunnittelema kone, mutta Roverin inssit olivat kuitenkin todenneet sen liian vanhanaikaiseksi, ja tehneet siihen lukuisia parannuksia... oli miten oli, lopputulema oli tämä patarautalohko jossa on alukansi yhdellä nokka-akselilla, joka valmistettiin Brasiliassa, ja jota käytettiin Minin lisäksi Chrysler/Dodge Neonissa.

Cooper S sai siitä remmiahdetun version, jossa on takomännät ja öljyruiskut jäähdyttämässä mäntiä, ja tuommoiset kuvanmukaiset kannen halkeamat suhteellisen yleisenä vaivana. Ilmeisesti remmiahtamisen aiheuttamat kovat lämpötilan vaihtelut ei tee hyvää, eikä tyyppivikana oleva syylärin puhaltimen etuvastuksen kärähtäminen auta asiaa...

Se BMW:n ja PSA:n yhteistyön hedelmä, joka myös Princenä ja THP:nä tunnetaan, oli vasta kakkoskoppaisen uuden Minin murheena.

Seison korjattuna

Hommasin tähän kunnostetun & portatun kannen suht tunnetulta uusien minien virittäjältä ameriikan maalta. Samalla tapeltiin uusi jakoketju rattaineen paikalleen. Se helpotti myös ajoituksen saamista kohdalleen, kun oli kampuran ratas näkyvillä, koskapa tässä ei ole ajoitusmerkkejä kampuran päässä tahi alahihnapyörässä. Öljypumppukin avattiin ja todettiin että saa jatkaa palveluksessa.

Kaikki meni suht kivuttomasti kasaan, ja pyöriteltiin koneeseen öljynpaineet startilla ilman tulppia ja bensapumpun sulaketta. Sit vaan ruuvaamaan tulppia kiinni, mutta kakkospytyn tulppa ei menekään kierteilleen... pienellä mittailulla (tulpan reikä pitkähkön venakopan läpi menevän putken päässä) selviää että tulppa tipahtaa heti sentin verran syvemmälle kuin muissa pytyissä. Endoskooppikameralla näkyy tilanteen koko karmeus; kierrettä on vain pieni pätkä reiän alapäässä. Jippii. Tässä kohtaa voi jälkiviisaasti todeta että ton olis varmaan nähnyt helposti palotilan puolelta sillon kun nosti kannen paketista... v-käyrä kävi taas kohtuullisen korkeella.

Maanantaina sitten Tammer-Dieseliin ihmettelemään helicoilin laittoa. Kannen tekijä olis lähettänyt uuden kannen jos lähettäsin tän takaisin, mutta parin viikon odottelu ei nyt tässä kohtaa sovi meikäläisen aikatauluihin. Lupasi kuitenkin $200 hyvityksen helicoilin laitosta.

Toi kansi tuli Nekalan Tammer-Dieselillä kuntoon, ja kärryllä tehtiin toukokuussa reilun 3000km reissu Belgiaan International Mini Meetingiin. Paluumatkalla kävin vielä ajamassa muutaman kierroksen Nordschleifella. Kotipihaan palatessa huomasin että konehuoneesta kuuluu jotain ylimääräisiä ääniä, jotka muuttuvat kytkimen asennon mukaan...

Äänen aiheuttaja kaivettiin viimein tällä viikolla päivänvaloon...

Uudeksi kytkimeksi valikoitui Valeon tekele jossa tuli mukana kiinteä vauhtipyörä alkuperäisen kaksoismassan tilalle. Loppui sekin kalkatus.

Kun apurunko oli valmiiksi lattialla, niin kaikki etupään nivelet ja puslat laitettiin "samalla" uusiksi. Ja kun vaihdelaatikko oli pöydällä, niin "siinä samalla" vaihtui kätevästi myös uusi Quaifen lukkoperä alkuperäisen kitkalukon tilalle.

Ja nyt alkoi konehuoneesta kuulumaan ihan uudenlainen kalkatus... onneksi tuli hommattua toi luotettava ranskalainen että pääsee liikkumaan.

Ei mulla hanuri kestäis minillä ajelua
Sivusta seurannu yhden cooper s:n matkaa... ei sekään ole murheitta mennyt.