Sitruunapatonki.fi

http://www.kaltio.fi/vanhat/index43ec.html?81" onclick="window.open(this.href);return false; Linkissä on sellaista tietoa mitä ei tullut historiantunnilla esiin.

Olipas kyllä mielenkiintoinen artikkeli!

Ilmeisesti kainuulaisista, suomalaiskuninkaista ja näistä ylimyksistä on tehty kuolemattomia kalevalan ja sen runomitan avulla.Jos tuo on totta, avautuu kalevala minulle ainakin aivan eritavalla.

Saattaa tosin olla ettei se sisialaisen kainuu ole ihan niin pohjoisessa kuin suomalaisen, hämeestä löydettiin taas tänäkin keväänä iso rahakätkö ja tuhat luvulta oleva miekka, moiset ei ole olleet mitään jokapojan varusteita, ja hämehän on täynnä vanhoja linnavuoria, ei niitä tavallinen köyhä talonpoika ole rakentanut ja varustanut.

Ihan tuli mieleen koulun historiantunnilla opettajan kertoma. Aikanaan oltiin kovasti sitä mieltä, että Italiassa oleva Po-joki on aikanaan ollut Puujoki koska suomalsiset uittivat siellä tukkeja. Ja Gibraltar oli Kipparin alttari. Siell käytiin sitten uhraamassa Ukko Ylijumalalle.

Hiukan samantapaista tarinaa on tuo.

Kaipaisin jonkun tutkijan kommenttia. Taidanpa linkata tuon Skepsiksen Facebook-ryhmään. KAtsotaan mitä sieltä tulee.

TeeKoo kirjoitti:..Kaipaisin jonkun tutkijan kommenttia...

Tässä on erään aikalaistutkijan näkökanta. Varsin vaatimattomamman kuvauksen meistä antoi roomalainen historioitsija Tacitus 100-luvulla kirjassaan Germania:
»Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.»