Sitruunapatonki.fi

Olen eräitäkin kertoja omistanut vanhoja autoja, joiden kunto on ostaessani ollut (paljastunut...) välttävä tai korkeintaan tyydyttävä. Joidenkin kanssa olen taistellut auton jos ei nyt show-room -kuntoiseksi niin vähintään kiitettävään kuntoon (kuten se SM), joidenkin korjaamisesta olen luopunut ja myynyt suosiolla eteenpäin projektikuntoisen hinnalla (esim D Super 5, myin asiallisesti maalattuna, pintaruosteettomana (ulkokuori) ja kohtuullisessa ajokunnossa hintaan 3100 Euroa).

En ole koskaan pystynyt nauttimaan autoilusta, siis ajamisesta, klassikoilla jotka ovat selkeästi keskeneräisessä kunnossa - eivät lähelle täydellisiä. Niin ollen minulle "käyttöentisöity" tarkoittaa tasoa jolla Xantia S2 V6 Activani on nyt - ruosteeton, narinaton, kolinaton, kiiltävä, ehjä ja siisti sisutus, tekniikka hyvässä kunnossa myös vaikean activa-systeemin osalta. Se ei ole kuitenkaan vielä uuden veroinen - konetila on nuhjuisen näköinen, hydraulipumppu hieman tiputtelee, alusta on osittain ikäisensä näköinen alta päin (ei ruosteessa toki vaan vanhassa massatönkissä ja liassa jne). Eli kiitettävässä kunnossa, ruosteeton ja siisti mutta ei täydellinen.

Monet käsittävät "käyttöentisöinnin" ihan eri tavalla. Ääritapauksessa se tarkoittaa CX:ää tai ID:tä joka liikkuu hyvänä päivänä, mutta lotisee, kolisee, haisee jäähdytysnesteelle, maali on himmeä ja pukkaa ruostekukkaa, kakkosen synkro pirahtaa, kynnyskotelot ja lattiat ovat ruosteessa. Ja näyttävät nauttivan niillä ajamisesta.

Miten te, arvoisat ystävät ja muut patonkilaiset, käsitätte sanan "käyttöentisöinti"? Mille tasolle klassikko pitää askarrella että se on mielestänne "käyttöentisöity"?

Minusta ei sanana ota juuri ollenkaan kantaa laatuun tai tasoon, eli rinnastan termin enemmän käyttökunnostukseen. Toinen selkeä ero tuossa on entisöintiin että minusta noissa käyttöentisöidyissä voidaan korvata osia huoletta museointikelvottomilla, vaikka kone muuttaa kaasaripelistä ruiskuun tms. tai vääräntyyppinen maalaus/muuten vääriä osia...

Eli paino käytöllä. mutta mielestäni ei myöskään ota tarkemmin kantaa siihen kuinka hyvin käyttöä sen pitäisi kestää, eli käyttöä on kesäviikonloppuisin ajokin eli minusta tuon termin alla saa myös olla hieman haalistunut ja nuhjuinen vaikka yhdyssanassa on se entisöintikin.

Eli kattaa kaikkea paitsi museoitavia (menee tosin ehkä päällekkäin -80 lukuisten ilman entisöintiä museoitavien kanssa), muokattuja, tuunattuja, customoituja... en laskisi myöskään noihin.

Mutta eipä toisaalta "entisöity" tai "museorekisteröity" paljon mitään takaa laadusta, ainakin jos entisöinnistä/museoinnista on jo paljon aikaa.

Tuon sivun keskivaiheilla on mielestäni kiteytetty olennainen: http://www.telemail.fi/~autofran/hinnasto.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Jos klassikko on entisöity tasolle ettei sillä raski enää ajaa niin silloinhan se on entisöity pilalle, ajettavaksihan nämä on tehty, toiseksi mua ainakin tökkii nykyinen ylientisöinti jossa auto on hienompi kuin uutena, aika monessa vehkeessähän tuo alkuperäinen työnlaatu kun oli vähän sinnepäin.

Konservointi tuolla Francen linkissä on hieman vähättelevästi, hinnassa se on ainakin vanhoissa usein kai paljon kalliimpaa, eli säästetään alkuperäistä ja ajan kerrokset ja jäljet kuuluu usein säästettäviin, joskus lommotkin on arvokkaita, esimerkkinä vaikka auto jonka takaluukkuun osui meteoriitti: entisöinti korjaisi uuden kaltaiseksi (ja arvo romahtaisi), konservointi säilyttäisi myös meteoriitin reiän.

Noilla tuoreemmilla vähän ajetuilla latolöydöillä konservointi voi toki olla halvempaa kuin entisöinti, mutta miksi vaikka Korvensuu pitäisi saattaa alkuperäisasuunsa mieluummin kuin jättää kolarin jälkeen muutettu keula ja uudemman malliset renkaat? (no tuo on huono esimerkki hinnasta, kun siinä ehkä entisöintikin maksaisi maltaita)

olli__o kirjoitti:Konservointi tuolla Francen linkissä on hieman vähättelevästi, hinnassa se on ainakin vanhoissa usein kai paljon kalliimpaa, eli säästetään alkuperäistä ja ajan kerrokset ja jäljet kuuluu usein säästettäviin, joskus lommotkin on arvokkaita, esimerkkinä vaikka auto jonka takaluukkuun osui meteoriitti: entisöinti korjaisi uuden kaltaiseksi (ja arvo romahtaisi), konservointi säilyttäisi myös meteoriitin reiän.

Noilla tuoreemmilla vähän ajetuilla latolöydöillä konservointi voi toki olla halvempaa kuin entisöinti, mutta miksi vaikka Korvensuu pitäisi saattaa alkuperäisasuunsa mieluummin kuin jättää kolarin jälkeen muutettu keula ja uudemman malliset renkaat? (no tuo on huono esimerkki hinnasta, kun siinä ehkä entisöintikin maksaisi maltaita)

Konservointi on vielä hiukan ilmassa leijuva määritelmä museo-statuksen saamiseksi. Konservointi-tapauksissa vaaditaan paljon dokumentointia, mutta ajatuksena ymmärtääkseni on säästää autoja, joilla on selkeä historia ja jotka ehkä muuten romutettaisiin, koska varsinaiseen pilkunnussimis-museorekisteröintiin ei olisi mahdollisuuksia kohtuullisin kuluin. Laitetaanko -56 gansterisitikka paaliin, koska uudennäköiseksi rakentaminen maksaa riittävästi? Jos joukkoon tulee mukaan 30-vuotiaita Fordeja tms. tavallisia autoja? Mitä väliä sillä on? Aika harva kiertää vakuutusmaksuja ja ajoneuvoveroja käyttämällä vanhuksia käyttöautoina. Jos käyttääkin, niin kunnia siitä.