Sitruunapatonki.fi

Tervehdykseni kareliaanis-gallenkallelalais-gaullistiseen veljeskuntaan.

Meillähän on käytössämme jokseenkin omintakeisia henkilövaunuja, ei sitä liiemmälti käy kiistäminen. Joskus - tietysti äärimmäisen harvoin - niihin saattaa tulla vikoja. Se mikä minua osaltaan viehättää Citroëneissa on juurikin tämä spektaakkelinomainen taipumus porsia mitä kummallisimmista syistä, mitä erikoisemmista kohdista ja kerrassaan omituisin tavoin, mutta niin on vain niistä pikku takaiskuista aina selvitty reippaalla ja elämänmyönteisellä asenteella. Hinausvakuutuksesta on myös etunsa.

Tänään jouduin täyttämään vasempaan takarenkaaseen hieman ilmaa, mikä sai C5:n päättelemään että on jonkinlainen hätätilanne, ja niinhän sitten sai jälleen kerran taistella ajoneston tjsp. kanssa, jotta matkaa pääsi jatkamaan - kaikkiaan neljä tuntia myöhemmin. (Shellillä oli hyvää kahvia ja sää leudon kuulas, joten otin asian ulkoilun kannalta - 6 km kävelyä hakiessani toisen avaimen kotoa). No joka tapauksessa sain muutaman yrityksen jälkeen suoritettua keskusyksikön resetoinnin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin että moottori jälleen hyrähti käyntiin ja tapaus voitiin todeta siltä erää käsitellyksi.

Ajellessani kotiinpäin muistelin menneitä Citroëneja. Minulla on ollut BX ja Xantia - nyt on tämä C5. Ne kaikki ovat olleet kuin minä itsekin: eivät enää uusia, eivät koskaan täydellisiä, aina hieman eksentrisiä. BX oli 600 tkm ajettu diesel, jossa oli erivärisiä korinosia. Toinen takaovi oli pysyvästi kiinni, koska muutoin se olisi pudonnut maahan. Kerran kuljetimme Turusta Buickin Dynaflow - automaattivaihteistoa, mutta se melkein putosi Turuntielle, kun tavaratilan pohja antoi periksi. BX oli oikein mukava, lämmin ja kiitettävän erikoinen kapistus.

Kerran vanhalla Vihdintiellä poliisi pysäytti minut. He olivat aika huonolla tuulella. Syykin selvisi: poliisiauton tuulilasi oli kauttaaltaan dieselöljyssä, lasinpyyhinten kumiterät olivat jo kiharoituneet naftasta. Pumpun vipuakselin tai minkälie o-rengas tai oikeammin akselin heloitus oli kulunut, taisi olla noilla kilometrillä koko pumppukin jo tuonelakunnossa. Sain jonkinlaisen kirjallisen korjausmääräyksen, tavoiteasetannaksi muodostui jotakuinkin se, että dieselpumppu ei saa vuotaa niin että takana tulijat joutuvat ajamaan dieselvihmassa. Laitoin Bilteman lajitelmasta tuhdimman O-renkaan akselia tiivistämään, ja taas mentiin. Tämä BX ei maksanut mitään joten lahjoitin sen aikanaan eteenpäin, ja sillä ajettiin ilmeisesti vielä noin viitisenkymmentätuhatta kilometriä lisää. Moottori oli hyvä ominaisuuksiltaan.

Xantian ostin muistaakseni 700 eurolla. Se oli 1.8 - litrainen, mekaanisella vaihteistolla. Autossa oli muuan hankala vika: se nosti omia aikojaan parkissa ollessaan keulan ylös, ja talvipakkasilla piti joskus odotella peräti 45 minuuttia, että keula yhtäkkiä sitten laskeutui alas - ja saattoi lähteä matkaan. Xantiaa käytettiin riittämiin tämän vuoksi Veholla, mutta mitään vikaa ei koskaan löydetty, saati korjattu. En muista mihin ja miten Xantia katosi. Pidin autosta, se oli lämmin, kohtuullisen hiljainen ja mukava.

C5 tuli kuvioihin vuosi sitten. Sillä on ajettu nyt 300 tkm. Autossa on neliportainen automaattivaihteisto, ja se on farmarimallinen. Olen ennakoivan ja taannehtivan huollon merkeissä laittanut siihen noin 1300 euroa, mikä vastaa summaa millä sen ylipäätään ostin. Tämä auto on ollut hieman temperamenttisempi, sillä muiden satunnaisvikojen ohella tämä ajoneston tai jonkin vastaavan "en nyt suostu käyttämään polttoainepumppua" - vian esiintymistä on nyt ollut kahdesti. Viimeksi auto kieltäytyi käynnistymästä Sellon parkkihallissa, jossa se myös yöpyi sillä välin, kun kävin kotona etsimässä Citroën - forumeilta ohjeita. En saanut pysäköintisakkoa.

Sähköinen hydrauliikkapumppu see-vitskassa edellyttää sitä, että tuhkakupissa on kourallinen maksisulakkeita. Alusta on mielestäni hieman liian kova, kenties jousituksen huolto alkaa olla edessä. En pidä realistisena uuden pumpun hankintaa sikamaisesta hinnasta johtuen, näillä sulakkeilla mennään talvikaudella 2-3 viikkoa kerrallaan, vaihto onnistuu nykyisin pimeässäkin. Kävin katsastamassa auton huomautuksitta pari viikkoa sitten.

Kaikki omistamani Citroënit ovat olleet elinkaarensa loppusuoralla. Ne ovat olleet halpoja, niissä on ollut kaikenlaisia humoristisiakin vikoja, mutta olen niistä kyllä pitänyt lähinnä mukavuuden takia. Silloin kun minulla on runsaammin varoja käytettävissäni, tapaan ajella amerikkalaisilla autoilla. Näistä suosikkini ovat Mercury Grand Marquiz/Ford Crown Victoria/Lincoln Town Car. Viimeisestä sellaisesta (ja runsaammista varoista) on jo monta vuotta.

Kauan sitten tein osa-aikatöitä eräällä eteläsuomalaisella Peugeot - purkaamolla. Siellä sai ihmetellä sisarmerkin teknisiä innovaatioita. Aika vekottimia nekin, mutta niin vain on käynyt pösöille kuin sitikoille: ne vanhat ja kiinnostavat mallit alkavat olla harvinaisia kuin kanan hampaat. Jos nyt voisin valita, todennäköisesti iso kissa tai hätätapauksessa CX; mutta hyvät sellaiset ovat kalliita, enkä tiedä miten käytännöllistä tai järkevää on enää arkiautoilua sellaisilla ajan hampailta säästyneillä yksilöillä hoidella.

Ehdin olla joskus ihan oikea ja sertifioitu Renault - mekaanikkokin. Alanvaihdosta päätös kypsyi 1990-luvulla Safranen lämmityslaitteen kennon ja matkustamon johtosarjan vaihdon yhteydessä. Mutta omanlaisiaan vekottimia ne olivat nekin. 21 - sarjan jäähdytysjärjestelmän ilmausta en vieläkään pysty käsittämään, että miten joku on sellaisen suunnitellut. Kiehtovia, outoja, hassuja autoja tekevät ranskalaiset. Kun menin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Pariisiin, jo lentokentällä oli ensimmäinen keittävä Renault. Kaupungissa leijui erehtymätön ELF-jäähdytysnesteen tuoksu.

Onko teillä joitakin sellaisia muistelmia autojenne vioista, jotka ovat hersyttäneet hyvälle tuulelle?

Onhan noita joskus muisteltu:
viewtopic.php?f=12&t=12860&hilit=paras+kokemus" onclick="window.open(this.href);return false;

kumma juttu, mutta mulla ei oo ollu n.30v citikkataipaleen aikana mitään tollasia kokemuksia, vaikka autoja on ollu alle 50tkm ajetusta n.750tkm ajettuun kaikkiaan 14 kpl ja (k)ilometrejä kaikkiaan kertynyt n.1,7milj km ja tiellejäämisiä 3kpl. (huom. mitsu outlander jätti vaimon tielle 35tkm ajettuna).

Pelkään tarkoitukseni jääneen hieman epäselväksi.

Haeskelin sellaisia humoristisia kokemuksia, en niinkään tahtonut osoittaa Citroëneja tai ranskalaisia autoja ylipäätään jotenkin kelvottomiksi. Minähän ajan sellaisella, vaikka saankin aika ajoin kuulla suosituksia muusta. Enemmänkin peilasin sitä varsinkin hydronpneumaattisten autojen erityispiirrettä, että silloin kun niissä on vikaa, se saattaa ilmentyä varsin hauskoinkin tavoin. Olemmehan liikenteessä kaikki nähneet keula tai perä pystyssä olevia Xantioita, ja niiden kuljettajien ilmeitä. Olen ollut näkevinäni lämmintä, humaania huumorintajua heissä.

Olen puolestani omistanut tai ajanut merkittäviä määriä yli sadalla erilaisella autolla. Spektri on ollut idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Ne "muut" autot ovat olleet vioiltaan jotenkin johdonmukaisempia ja yksinkertaisempia, pitkälti juurikin rakenteiden tavanomaisuudesta johtuen. Nykyaika on tuonut tähän muutoksen, kaikissa autoissa on monenlaista vimpainta ja vikatilaa, etenkin ohjelmistoissa ja anturoinnissa.

C5 on mielestäni loistava esimerkki siinä suhteessa, että jos ajatellaan miten paljon autoa ja ominaisuuksia sain niinkin vähällä hankintahinnalla, tai että vaikka olenkin sitä joutunut ja osin tahtonutkin perushuoltaa juurikin kuin pientäkin investointia suojellakseni, on siinä tätä temperamenttia runsain mitoin. Viimeksi kun ajettiin vikakoodit ulos keskusyksiköstä, ei saattanut kuin mielessään todeta että on se ihme, että kokonaisuus kuitenkin vielä toimii. Kaksi a4 - arkillista vikakoodeja, olkoonkin että suurin osa niistä oli luonteltaan joko tilapäisiä tai epämääräisiä. Kokonaisuuden "liikkuvia" osia on niin paljon, ja olosuhteet kolmensadantuhannen kilometrin aikana ovat jo vaatineet veronsa.

Yleisellä tasolla harmittelen ajan kulumista. Muistan miten sekä BX että Xantia olivat - toimiessaan - huomattavasti citroënimaisempia tunnelmaltaan ja etenkin jousitukseltaan kuin tämä C5. Minulla on hieman selkävaivoja, äkkiseltään jousitus ei voi olla liian pehmeä makuuni. Tässä C5:ssa on mielestäni annettu hieman liikaa periksi sille, että tehdään Citroën, mutta ei kuitenkaan anneta vapautuneen ja riehakkaan ranskalaisen taiteellisuuden päästä valloilleen. Nyt kun mietin miten paljon olen nähnyt aikoinaan aivan pilkkahintaisia CX:iä ja niitäkin vanhempia malleja myynnissä, mutta kävellyt niistä ohitse, soimaan tästä itseäni. Nyt niitä ei enää ole saatavilla samalla tavoin...

Aikanaan kun esimerkiksi yritimme saada Renault 5:sta takajarrujen kirskumista pois, jouduimme viimein toteamaan kaiken tultua tehdyksi ja vaihdetuksi uusiin osiin jarrukilpiä myöten, että kenties on vain helpompaa antaa takajarrujen pitää itsestään meteliä. Opinkin pian ennakoivaan ajoon, että ei tarvinnut herättää muun liikenteen huomiota. Tämä jäi mysteeriksi; meitä oli sentään useampi ammatikseen autojen tekniikan parissa työskenteleviä.

Peugeoteista mieleeni tulee oitis kolmesataavitosen (tai saattoiko olla tätäkin edeltänyt malli) jossa laturin hihna kulki lohkon kulmassa olleen rissapyörän kautta, tehden 90 asteen mutkan. Ratkaisu oli täysin toimiva, mutta vieläkin ihastelen tuota ennakkoluulotonta ratkaisua.

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen: jos on sellaisia muistoja hassuista vikatilanteista, joissa ei ole voinut muuta kuin nauraa lämpimästi, niin sellaisia --- haeskelin.