...jatkuu:
Eilisen päivän onnistumiset Citroenin parsimisessa kakkospytyn puolan osalta kuntoon ovat menneen talven lumia. Myös se että VVT-järjestelmä oli vikakooditon ja kunnossa, vastoin ennakkoarvaustani, herättää aamiaispöydässä enää laimean hymähdyksen. Joskus mestarinkin perstuntuma pettää.
Tänään on sitten eri kaliiberin haasteet vastassa. Tehtävänäni on keplotella itselleni Sveitsiläiset siirtokilvet vakuutuksineen, joilla voi sitten ajaa Euroopan läpi. Korviini on kantautunut eri lähteistä että tämä ei ole aivan triviaali juttu - tässä tapauksessa saattaa tulla vielä lisäkommervenkkiä siitä että autossa on nyt kauppakirjaketju ja minä olen sen paperitasolla ostanut ystävältäni jonka nimissä se on ollut - ilman rekisteröintiä - useamman kuukauden. Lisähaasteena vielä on se että en puhu virastosaksaa kovinkaan auttavasti. Täällä, kuten todella monessa muussakin maassa, ei aina haluta palvella englanniksi vaikka kielitaitoa saattaisi virkailijalla ollankin.
Rohkeasti härkää hännästä ja virastoon, joka on kauniisti nimetty "vergassenstrassenfahrerablieter":ksi tai joksikin vastaavaksi. Zugin lähellä on onneksi kymmenen minuutin ajomatkan etäisyydellä byroo. Lompsin pidättyvä mutta mielevä hymy naamallani sisään ja suoraan virkanaisen luokse joka vallitsee tiskin takaista valtakuntaansa. Kyseinen elli on nuori ja pullea, puhuu siten englantiakin - hyvä.
"Export plates and insurance, please", rykäisen lievästi yskähtäen, antaen ymmärtää että on näitä kilpiä puljattu ennenkin.
...elli selailee paperinivaskaa tovin.
"This car was last registered in Appenzell Ausserrhoden (AR) Kanton, you need to go there, only they can give you export plates.". Mitä v...?
Pikainen keskustelu joustamattoman naisen kanssa selvittää, että autorekisterimielessä Kantonit ovat kuin itsenäisiä valtioita. Kahden kantonin välillä siirto onnistuu mutta export-kilvet voi antaa vain se kanton jossa auto on viimeksi rekisteröity. Voi elämän kevät. Navigaattori paljastaa että tuon AR-kantonin rekisteröintitoimisto on noin tunnin ajomatkan päässä, ei vielä katastrofi - Bentleyn nokka sinne ja hanaa.
Väliin tietysti herää kysymys että miksi ei ajella itse C6:lla. No, se on tällä hetkellä vielä toissaedellisen omistajan kilvissä koska kaverini on tosiaankin vain säilyttänyt sitä täällä. Lyhyehköllä koeajolla niitä uskalsi käyttää, mutta ihan julkiluvallista varsinainen liikennöinti niillä ei ole - Sveitsissä rekisterikilvet ovat omistajakohtaisia, eivät autokohtaisia.
Rattoisia rupatellessa ja menneitä seikkailuita muistellessa matka taittuu, ja ennen paikallista puoltapäivää ja virastojen lounastaukoa ollaankin naapurikantonin rekisteröintitoimiston edessä. Aistin jo valmiiksi ilmassa jotain määrittelemätöntä - en ole kovinkaan optimistinen. Vaikeudet alkavat heti. Tässä kantonissa rekisteröintitoimisto on erilailla organisoitu, eikä ensimmäisessä konttorissa istuva pirullisen näköinen äijä suostu pukahtamaan sanaakaan Englantia, puistelee vain päätään. Saan jotenkin tangerreltua saksaksi "Export nummer auto nür Schweizh" ja ukko toistelee samaa lausetta kerrasta toiseen. Lopuksi armollisesti suostuu näyttämään sormellaan viereistä rakennusta jonne hänen käsitän minua ohjaavan, eri toimistoon.
Toisesta rakennuksesta ikään kuin nurkan takaa piilosta löytyykin rekisteröintitoimisto ja sieltä varsin iso sali info-tiskeineen. Infotiskillä tyttö osaa ohjata heti pisimmän jonon käsittelytiskille numero 14 - kuulemma ainoa tiski jossa export-kilpiä luovutetaan. Sinne. Jonotusta vajaa tunti, kellon katselua, tänään pitäisi ehtiä ennen neljää Sveitsi/Saksan tulliin jos haluaa saada ennen viikonloppua moninaiset- ja muotoiset tullimuodollisuudet hoidettua.
Vuoron koittaessa tiskin takana istuskeleva englantia siedettävästi puhuva täti-ihminen nappaa paperit ja kysyy että "what do you want?". Minä siihen että "Export plates please, I bought car and wish to drive it through Europa". Tädin kasvoilla vilahtaa ilme jonka käyttäytymispsykologit tulkitsisivat vahingoniloista nautintoa odottavaksi. Täti selaa papereita tovin ja minua silloin tällöin vilkaisten sanoo muutamaan kertaan, että kaikki näyttäisi olevan kunnossa, täyttele tämä paperi... eteen ilmestyy moniaita kymmeniä sarakkeita sisältävä saksankielinen ilmoituslomake jonne rupean tuhertamaan nimeäni ja siviilisäätyäni niille varattuihin lokeroihin.
Päästyäni paperin täyttelyssä jo hyvään alkuun kuuluu tiskin takaa yhtäkkiä: "Wait a minute. It seems I cannot make the plates. This car is out of technical inspection period!". Ennen kuin ehdin sanoa juuta tai jaata, täti nappaa auton rekisteriotteen ja hakkaa siihen leiman "mitätön" ja päälle päätteeksi laittaa sen jonkinlaiseen rei'ityskoneeseen jolla "mitätön"-sana niittautuu koko paperin läpi! Mitä helvettiä!
- IMG_0198.JPG (37.27 KiB) Katsottu 21360 kertaa
Meinaan jo ruveta korottamaan ääntäni, täti on juuri pilannut arvopaperin jota ilman tätä vehjettä ei Euroopan kilpiin saa koskaan, mutta hymyillen täti ehättää ensin. "Look - look: the technical inspection was last done 28.1.2016! Now is february, and because your car is now more than 10 years old, technical inspection is only valid for a year! We cannot give you transfer plates before the car has had an technical inspection.".
Minä kysyn jo vastauksen tietäen: "But the car is in another kanton, is it OK to do the inspection there?"
Täti: "No, you need to do it in this kanton. And you cannot drive the car, it needs to be trailered to the inspection office. If you drive it the inspection officials will notify the police."
Just. Kysäisen vielä miksi täti tuhosi rekisteriotteen, vastaus on lakoninen "because it is the law.". Keräilen passini, ajokorttini, tuhotun rekisteriotteen ja paperinivaskan tiskiltä ja tamustan ulos toimistosta melko ärtyneenä.
Lyhyt selvittely kaverin avustuksella paljastaa, että tässä varsin kalliissa ja hyvinvoivassa maassa auton trailerilla veto Zug-AR maksaisi noin 800 euroa ja siihen parisataa päälle katsastusrahaa. Ja aikaisintaan onnistuisi ensi viikolla...
Olen jo täysin ZEN koska tällaisia tapahtumia on autonostoreissu monasti täynnään. Olennaista ei ole miettiä miten tähän päädyttiin, vaan ruveta keskittymään siihen miten tästä eteenpäin. Oliko tämä tässä? Päästäänkö nyt naureskelemaan entistäkin kuuluvammin Jekkerin autonhakureissuille?
Jatkuu...
.
... ellei sitten löydä lisää yhtä tasokasta...
loistavaa jekkeri!
