Fiat 500
Lähetetty: 02.06.2017 19:27
Minusta on mukava lukea Sitruunapatongista muiden kirjoittamia mielipiteitä eri automalleista merkkiin katsomatta. Ajattelin kantaa omalta osaltani korteni kekoon kirjoittamalla mille reilun kahden vuoden ja 45 000 km yhteiselo Fiat 500 1.2 Color Therapyn (mallinimessä on mielestäni jotain kieroa huumoria) kanssa on tuntunut. Muutamat ovat kysyneet miten aikuinen mies kehtaa ajella tuollaisella pienellä keltaisella kyyhelöllä? Tähän en osaa vastata muuta kuin, että aikaisemminkaan minua ei ole muiden mielipiteet autoistani ”imagomielessä” kiinnostaneet, joten en osaa vastata ”miten kehtaan”. Asia on minulle yhdentekevä. ”Huumorimiehille” voi heittää kuluneen sitaatin siitä miten auton koko on kääntäen verrannollinen omistajansa.......ainakin citymaasturimiehet hiljenevät...
Marty McFlyn tavoin mennään ajassa hetkeksi taakse päin. Fiatini ”edeltäjä” vuosimallin 1997 Citroën Xantia V6 Berline tuli siihen pisteeseen (valmistajan varaosapolitiikan ansiosta), että sen pitäminen päivittäisessä käytössä kävi mahdottomaksi. Perusosia ei enää merkkiliikkeen kautta saanut, joten lähes kaikki nippelit täytyi metsästää netistä ja kylänmiesten avulla. Osametsästyksen ajan auto luonnollisesti seisoi tallissa. Halusin tilalle jonkun ”helpomman” ja ajattelin, että kun autoa vaihdetaan, niin vaihdetaan nyt kerralla täysin johonkin muuhun. Myös merkki vaihtui kokeilunhalusta, sillä olin tähän asti omistanut pelkkiä Citroën-autoja. Auton vaihtoa helpotti se, että kyseessä oli talouden ”kakkosauto”, joten pelkästään järkiperusteita ei tarvinnut noudattaa. Siispä esim. Dacia Sanderon ja Citroën C4:n sai unohtaa. Mikä olisi siis vastakohta mukavalle tehokkaalle bensasyöpölle epäsuositulle autolle? Pieni, epämukava, ”bensapihi” yli miljoona yksilöä valmistettu Viijatti tietenkin!
Hämeenlinnalaisesta autoliikkeestä löytyikin vuosimallin 2013 35000km ajettu auto, jossa oli tuolloin vielä tehdastakuuta jäljellä. Ensimmäinen omistaja oli vaihtanut auton jo ennen 1. määräaikaishuoltoa, joten otin ”riskin” ja ostin auton ”jota ei ollut koskaan huollettu”. Myyjä kertoili, että auto on ollut heidän mittapuun mukaan jo pitkään heillä myynnissä (kolme viikkoa). Tiedustelin syytä, myymättömyyteen johon myyjä vastasi, että tämä on vähän vaikeampi myydä ”kun se ei ole harmaa Corolla”. Nettiautosta ”viissatasten” hintoja selatessa ei oikein voi vetää johtopäätöstä mistä vuosimallista milläkin kilometreillä pyydetään mitäkin. Esim. tälläkin hetkellä on myynnissä samanikäisiä autoja, joiden pyyntihinnat ovat korkeampia kuin mitä minä maksoin omastani reilu pari vuotta sitten. Jotkut ovat myös naureskelleet, että mitä järkeä on maksaa Puolassa valmistetusta pikkuautosta noin paljon, kun samalla rahalla saa XXXXXXX:n? Minun mielestä jokainen käyttäköön rahansa miten haluaa. Jos joku ei halua maksaa ”Viijatista” näin paljon, niin jättää sitten ostamatta.
Auton mittarissa on tällä hetkellä n. 78000km. Viijatit ovat tunnettuja vioistaan, joita on ollut tässäkin yksilössä. Autosta on määräaikaishuollossa havaittu ja korjattu seuraavat viat:
-toinen rekisterikilven valo on vaihdettu.
Lisäksi itse olen joutunut vaihtamaan palaneen ajovalopolttimon uuteen.Kerrankin minulla on auto, johon polttimoiden vaihto on aidosti helppoa ja nopeaa. Nyt edestä jarrupalat ja -levyt alkavat olla vaihtokunnossa. Pitää koputtaa puuta, jottei auto rikkoudu itsestään tätä kirjoittaessa, mutta erittäin tyytyväinen olen ollut tähänastiseen. Mitä tuollaisen huollattaminen sitten maksaa? Ei kai paljoa kun se on noin pieni? Maksaa saman mitä muidenkin ”nykyautojen”. Laskut ovat olleet 330-350€ per huolto. ”Laatuvaikutelmasta” muuten sen verran, että mielestäni auto on kasattu aika siististi. Osien sovitukset ovat jämptit ja muutenkin hallintalaitteisiin uskaltaa koskea, eikä ne tunnu jäävän käteen kuten muutamissa muissa edullisissa uudehkoissa autoissa.
Seuraavaksi sitten havaintojani siitä millainen peli 500 on ajella ja käyttää. Eniten itseäni viehättää auton yksinkertaisuus. Kyseessä on erittäin ”perusauto” auton perimmäiseen tehtävään: paikasta toiseen siirtymiseen. Ensikseen moottori on Fiatin perinteinen 1.2 litrainen vapaastihengittävä 51 kilowattinen FIRE. Varaosia luulisi olevan saatavilla helpommin ja edullisemmin kuin Xantian kutosvinkkeliin. Moottorista muutamia havaintoja. Paitsi numeroilla, myös käytännössä auto on tehoton, mutta kuitenkin normaalivauhdeissa pärjää ja kaupungissa liikkeellelähdöt onnistuvat konetta huudattamatta. Polttoainetta kuluu 5,0-5,5 litraa sadalle kilometrille. Vertailukohtana käytän samanikäistä toista autoani Renault Clioa 0.9 litraisella turbokoneella. Yllättäen Fiat on yli 100km/h nopeuksissa Renaultia taloudellisempi. Kuopio-Helsinki-Kuopio reissulla yhden hengen kuormalla Fiat menee vähemmällä menovedellä kuin Clio. 35 litran polttoainesäiliön täyttäminen naurattaa Xantian jälkeen. Sama kuljettu kilometrimäärä täyttyy puolella polttoainemäärällä.
Samoin muukin tekniikka on perinteistä. Varusteina ovat ”normaalit” nykyauton varusteet, ilmastointi, ESP, mäkilähtöavustin, sähköikkunat, saattovalot, start&stop (jonka saa napista ”pysyvästi” pois päältä. Ei kytkeydy päälle, vaikka virrat käyttää poissa. Toiminto palautuu päälle vasta kun S&S-nappia painaa uudelleen. Itse pidän S&S:n koko talven pois päältä) ja kauko-ohjattu keskuslukitus. Puuttuvia varusteita, joita muissa moderneissa autoissa on, ovat istuinten lämmittimet, bluetooth ja vakionopeudensäädin. Kaksi viimeistä ovat ne, joita usein kaipaan. Joskus tarvetta olisi äänieristykselle, koska auto on erittäin meluisa maantievauhdissa. Jousitus on pikkuautomaisen pompottava, mutta muutamia kertoja autoja muillekin lainanneena lähes poikkeuksetta tulee kommentti ”yllättävän hyvä”. Luultavasti kohtelias ilmaisu, jolla tarkoitetaan oikeasti, että ”ei kovin huono”. Loskakelissä ja talvella auto on nastarenkailla ”ihan hyvä” eikä lainkaan pelottava ajella, vaikka ennakkoon luulisi, että se on jatkuvasti poikittain. ESP-auttaa. Realismia on, että auto on lyhyt ja kevyt, joten se ei voi tuntua isolta ja painavalta. Keveyden (alle 900 kg) tuntee autossa ja se tekeekin siitä hauskan. Keveyden ansiosta mutkiin voi ajaa tarpeettoman kovaa ja auton kapeuden ansiosta tulee usein lapsellisesti ajettua oman kaistan puitteissa ”rata-ajomaisella ajolinjalla”.Ajettavuuden voi mielestäni kiteyttää näin, epämukava, mutta hauska.
Päivittäin tulee ajettua moottoritien lisäksi kaupungin keskustassa ja parkkihalleissa ja siellä auto on yllätyksettömästi omillaan. Esim. parkkihallista poistuessa auton voi ajaa pysäköintimaksuautomaatin viereen ja hoitaa transaktion istualtaan auton ikkunasta, muun Avensis-kansan jonottaessa seisten (tällä manööverillä saa paheksuvia katseita jonoihmisiltä). Samoin parkkipaikka löytyy sieltä, minne C5 ei sovi (tai sitä ei uskalleta ajaa).
Entä ne tilat? Moni kysyy miten minä, 196 cm pitkä keppi mahdun sisään? Vastaan yleensä, että ovesta. Tilat ovat pienet, koska kyseessä on pieni auto. Tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Mahdun itseni taakse istumaan pää katossa, joten takaistuimella voi kulkea lyhyitä matkoja jopa aikuiset. Ala-asteikäisillä lapsilla ei ole tilojen puolesta moittimista edes takana. Tavaratila on erittäin pieni. Yllättyikö joku?
Muiden autoilijoiden reaktioista pari huomiota. Jos vastaan tulee toinen samanlainen, kuljettaja yleensä morjestaa ja hymyilee. Näin ei käynyt koskaan esim. Xantian ratissa. Maantiellä monella keski-ikäisellä miehellä tuntuu olevan pakottava tarve päästä ohi ja jäädä eteen ajamaan hiljempaa. Moni myös yrittää estää ohituksen kiihdyttämällä rinnalla vauhtia 20-30 km/h. Millään muulla ajamallani autolla en ole samaa kiusantekoa havainnut. Tai olen...Lada Nivalla. Edellä kuvatut korostavat automyyjän sanoja ”ei ole harmaa Corolla”.
Marty McFlyn tavoin mennään ajassa hetkeksi taakse päin. Fiatini ”edeltäjä” vuosimallin 1997 Citroën Xantia V6 Berline tuli siihen pisteeseen (valmistajan varaosapolitiikan ansiosta), että sen pitäminen päivittäisessä käytössä kävi mahdottomaksi. Perusosia ei enää merkkiliikkeen kautta saanut, joten lähes kaikki nippelit täytyi metsästää netistä ja kylänmiesten avulla. Osametsästyksen ajan auto luonnollisesti seisoi tallissa. Halusin tilalle jonkun ”helpomman” ja ajattelin, että kun autoa vaihdetaan, niin vaihdetaan nyt kerralla täysin johonkin muuhun. Myös merkki vaihtui kokeilunhalusta, sillä olin tähän asti omistanut pelkkiä Citroën-autoja. Auton vaihtoa helpotti se, että kyseessä oli talouden ”kakkosauto”, joten pelkästään järkiperusteita ei tarvinnut noudattaa. Siispä esim. Dacia Sanderon ja Citroën C4:n sai unohtaa. Mikä olisi siis vastakohta mukavalle tehokkaalle bensasyöpölle epäsuositulle autolle? Pieni, epämukava, ”bensapihi” yli miljoona yksilöä valmistettu Viijatti tietenkin!
Hämeenlinnalaisesta autoliikkeestä löytyikin vuosimallin 2013 35000km ajettu auto, jossa oli tuolloin vielä tehdastakuuta jäljellä. Ensimmäinen omistaja oli vaihtanut auton jo ennen 1. määräaikaishuoltoa, joten otin ”riskin” ja ostin auton ”jota ei ollut koskaan huollettu”. Myyjä kertoili, että auto on ollut heidän mittapuun mukaan jo pitkään heillä myynnissä (kolme viikkoa). Tiedustelin syytä, myymättömyyteen johon myyjä vastasi, että tämä on vähän vaikeampi myydä ”kun se ei ole harmaa Corolla”. Nettiautosta ”viissatasten” hintoja selatessa ei oikein voi vetää johtopäätöstä mistä vuosimallista milläkin kilometreillä pyydetään mitäkin. Esim. tälläkin hetkellä on myynnissä samanikäisiä autoja, joiden pyyntihinnat ovat korkeampia kuin mitä minä maksoin omastani reilu pari vuotta sitten. Jotkut ovat myös naureskelleet, että mitä järkeä on maksaa Puolassa valmistetusta pikkuautosta noin paljon, kun samalla rahalla saa XXXXXXX:n? Minun mielestä jokainen käyttäköön rahansa miten haluaa. Jos joku ei halua maksaa ”Viijatista” näin paljon, niin jättää sitten ostamatta.
Auton mittarissa on tällä hetkellä n. 78000km. Viijatit ovat tunnettuja vioistaan, joita on ollut tässäkin yksilössä. Autosta on määräaikaishuollossa havaittu ja korjattu seuraavat viat:
-toinen rekisterikilven valo on vaihdettu.
Lisäksi itse olen joutunut vaihtamaan palaneen ajovalopolttimon uuteen.Kerrankin minulla on auto, johon polttimoiden vaihto on aidosti helppoa ja nopeaa. Nyt edestä jarrupalat ja -levyt alkavat olla vaihtokunnossa. Pitää koputtaa puuta, jottei auto rikkoudu itsestään tätä kirjoittaessa, mutta erittäin tyytyväinen olen ollut tähänastiseen. Mitä tuollaisen huollattaminen sitten maksaa? Ei kai paljoa kun se on noin pieni? Maksaa saman mitä muidenkin ”nykyautojen”. Laskut ovat olleet 330-350€ per huolto. ”Laatuvaikutelmasta” muuten sen verran, että mielestäni auto on kasattu aika siististi. Osien sovitukset ovat jämptit ja muutenkin hallintalaitteisiin uskaltaa koskea, eikä ne tunnu jäävän käteen kuten muutamissa muissa edullisissa uudehkoissa autoissa.
Seuraavaksi sitten havaintojani siitä millainen peli 500 on ajella ja käyttää. Eniten itseäni viehättää auton yksinkertaisuus. Kyseessä on erittäin ”perusauto” auton perimmäiseen tehtävään: paikasta toiseen siirtymiseen. Ensikseen moottori on Fiatin perinteinen 1.2 litrainen vapaastihengittävä 51 kilowattinen FIRE. Varaosia luulisi olevan saatavilla helpommin ja edullisemmin kuin Xantian kutosvinkkeliin. Moottorista muutamia havaintoja. Paitsi numeroilla, myös käytännössä auto on tehoton, mutta kuitenkin normaalivauhdeissa pärjää ja kaupungissa liikkeellelähdöt onnistuvat konetta huudattamatta. Polttoainetta kuluu 5,0-5,5 litraa sadalle kilometrille. Vertailukohtana käytän samanikäistä toista autoani Renault Clioa 0.9 litraisella turbokoneella. Yllättäen Fiat on yli 100km/h nopeuksissa Renaultia taloudellisempi. Kuopio-Helsinki-Kuopio reissulla yhden hengen kuormalla Fiat menee vähemmällä menovedellä kuin Clio. 35 litran polttoainesäiliön täyttäminen naurattaa Xantian jälkeen. Sama kuljettu kilometrimäärä täyttyy puolella polttoainemäärällä.
Samoin muukin tekniikka on perinteistä. Varusteina ovat ”normaalit” nykyauton varusteet, ilmastointi, ESP, mäkilähtöavustin, sähköikkunat, saattovalot, start&stop (jonka saa napista ”pysyvästi” pois päältä. Ei kytkeydy päälle, vaikka virrat käyttää poissa. Toiminto palautuu päälle vasta kun S&S-nappia painaa uudelleen. Itse pidän S&S:n koko talven pois päältä) ja kauko-ohjattu keskuslukitus. Puuttuvia varusteita, joita muissa moderneissa autoissa on, ovat istuinten lämmittimet, bluetooth ja vakionopeudensäädin. Kaksi viimeistä ovat ne, joita usein kaipaan. Joskus tarvetta olisi äänieristykselle, koska auto on erittäin meluisa maantievauhdissa. Jousitus on pikkuautomaisen pompottava, mutta muutamia kertoja autoja muillekin lainanneena lähes poikkeuksetta tulee kommentti ”yllättävän hyvä”. Luultavasti kohtelias ilmaisu, jolla tarkoitetaan oikeasti, että ”ei kovin huono”. Loskakelissä ja talvella auto on nastarenkailla ”ihan hyvä” eikä lainkaan pelottava ajella, vaikka ennakkoon luulisi, että se on jatkuvasti poikittain. ESP-auttaa. Realismia on, että auto on lyhyt ja kevyt, joten se ei voi tuntua isolta ja painavalta. Keveyden (alle 900 kg) tuntee autossa ja se tekeekin siitä hauskan. Keveyden ansiosta mutkiin voi ajaa tarpeettoman kovaa ja auton kapeuden ansiosta tulee usein lapsellisesti ajettua oman kaistan puitteissa ”rata-ajomaisella ajolinjalla”.Ajettavuuden voi mielestäni kiteyttää näin, epämukava, mutta hauska.
Päivittäin tulee ajettua moottoritien lisäksi kaupungin keskustassa ja parkkihalleissa ja siellä auto on yllätyksettömästi omillaan. Esim. parkkihallista poistuessa auton voi ajaa pysäköintimaksuautomaatin viereen ja hoitaa transaktion istualtaan auton ikkunasta, muun Avensis-kansan jonottaessa seisten (tällä manööverillä saa paheksuvia katseita jonoihmisiltä). Samoin parkkipaikka löytyy sieltä, minne C5 ei sovi (tai sitä ei uskalleta ajaa).
Entä ne tilat? Moni kysyy miten minä, 196 cm pitkä keppi mahdun sisään? Vastaan yleensä, että ovesta. Tilat ovat pienet, koska kyseessä on pieni auto. Tuskin tulee yllätyksenä kenellekään. Mahdun itseni taakse istumaan pää katossa, joten takaistuimella voi kulkea lyhyitä matkoja jopa aikuiset. Ala-asteikäisillä lapsilla ei ole tilojen puolesta moittimista edes takana. Tavaratila on erittäin pieni. Yllättyikö joku?
Muiden autoilijoiden reaktioista pari huomiota. Jos vastaan tulee toinen samanlainen, kuljettaja yleensä morjestaa ja hymyilee. Näin ei käynyt koskaan esim. Xantian ratissa. Maantiellä monella keski-ikäisellä miehellä tuntuu olevan pakottava tarve päästä ohi ja jäädä eteen ajamaan hiljempaa. Moni myös yrittää estää ohituksen kiihdyttämällä rinnalla vauhtia 20-30 km/h. Millään muulla ajamallani autolla en ole samaa kiusantekoa havainnut. Tai olen...Lada Nivalla. Edellä kuvatut korostavat automyyjän sanoja ”ei ole harmaa Corolla”.
