Honda FR-V 2.2 i-cdti -07
Lähetetty: 02.10.2018 09:35
Ajattelin täällä Muut merkit -osiossa olevan luvallista kirjoittaa päiväkirjamuotoista tarinaa fr-v:stä. Sulassa sovussa kokemuksia ja mietteitä automallista kuin myös huolloista ja mahdollisista korjauksistakin. Meillähän 6-henkisen perheen se auto, johon kaikki mahtuu, on vaihtunut huomattavasti pidemmällä syklillä kuin kakkosauto. Evasion on eläköitymässä ja se oli meillä nelisen vuotta. Jospa tälläkin muutama vuosi ajettaisiin.
Ensin muutama sana itse automallista. Istuinjärjestys siis 3+3. Tavaratila on pienempi kuin farkussa. Testattu on, että sinne meidän viikonloppukamat mahtuu. Harmittaa, ettei Honda malttanut tehdä tuosta perästä edes 20 cm pidempää. Eturivin keskipaikka on hieman kapeampi kuin laitapaikat. Lisää jalkatilaa saa siirtämällä penkkiä taaksepäin (max. 30…40cm), jolloin hartiat ovat laitapenkkien selkänojien takapuolella. Tämä tietysti syö jalkatilaa takarivin keskipaikalta, joka onneksi liikkuu vastaavasti taaksepäin. Joka puolestaan syö tavaratilaa. Aina siis syödään jotain, mutta muunneltavuudesta iso plussa. Vaikka en itse erityisen leveäharteinen olekaan, niin keskipaikoilla hartiat ottaa laitapaikkojen selkänojiin kiinni, jos ei keskipaikkaa liu’uta täysin taakse. Esim. 140cm lapsi pystyy istumaan etukeskipaikalla niin, ettei penkkiä tarvitse siirtää taaksepäin. 3+3 -paikkaisuus tuntuu sopivan todella hyvin meille. Nyt ei kenenkään tarvitse matkustaa yksin takana tavaroiden seassa. Laitapaikat on selvästi lähempänä ikkunaa kuin autoissa yleensä. Eron siis huomaa, mutta ei häiritse. Sisätilat huomattavasti paremmat kuin mitä ulkomitat antaa ymmärtää. Avaruutta tuo sekin, että sivulinjat ovat melko pystyt.
Moottorina on 2.2 i-cdti – ilmeisesti Hondan ensimmäinen oma diesel. Teho 140 hv, vääntö 340 Nm. Ehdoton plussa se, että lähtee vetämään edes jollain tavalla 1000rpm tuntumasta ja varsinainen meno alkaa 1500rpm kieppeissä. Jos autolla matelee tyhjäkäynnillä 2. vaihteella esim. liikenneympyrään ja sitten tulee hetki, että "tuohon väliin kyllä ehdin" ja jos sitten kaasua painaessa ei tapahdukaan mitään, niin se on todella turhauttavaa. Hondan kone lähtee vetämään hienosti. Plussaa myös koneen hiljaisuudesta. Alkupään koneissa tyyppivikana on jakoketjun katkeaminen. Se on toistaiseksi ainoa ikävämpi tyyppivika, mihin olen foorumeilla törmännyt. Harmi ettei näihin saa automaattivaihteistoa dieselin jatkeeksi.
Ajettavuudesta sen verran, että jousitus on mukavan pintapehmeä. Täysin eri luokkaa kuin esim. Skoda Octaviassa (-14), jollaisella pikku lenkin ajoin. Tasaisella tiellä menee hienosti, mutta urat tuntuu selvästi. Ei hyvälläkään tiellä tietenkään Xantialle pärjää. Renkaina Marangonit (ei sano mitään…) kokoa 205/60/16. Ohjaus ihan ok (ei sähköistä tehostinta).
Autolla ajettu ostohetkellä (2 viikkoa sitten) 237 tkm. Näitähän ei ole dieselinä koskaan tuotu Suomeen ja tämäkin on tuotu Saksasta 2010. Saksan ajoilta löytyy kattava huoltohistoria, mutta tuonnin jälkeen ei muuta kuin öljynvaihto alkukesältä 2018. Toivoa sopii, että edes öljyt on vaihdettu säännöllisesti. Heikon huoltohistorian takia ajattelin tehdä isomman huollon vaihtaen kaikki nesteet ja suodattimet. Niistä tarinaa myöhemmin.
Ensin muutama sana itse automallista. Istuinjärjestys siis 3+3. Tavaratila on pienempi kuin farkussa. Testattu on, että sinne meidän viikonloppukamat mahtuu. Harmittaa, ettei Honda malttanut tehdä tuosta perästä edes 20 cm pidempää. Eturivin keskipaikka on hieman kapeampi kuin laitapaikat. Lisää jalkatilaa saa siirtämällä penkkiä taaksepäin (max. 30…40cm), jolloin hartiat ovat laitapenkkien selkänojien takapuolella. Tämä tietysti syö jalkatilaa takarivin keskipaikalta, joka onneksi liikkuu vastaavasti taaksepäin. Joka puolestaan syö tavaratilaa. Aina siis syödään jotain, mutta muunneltavuudesta iso plussa. Vaikka en itse erityisen leveäharteinen olekaan, niin keskipaikoilla hartiat ottaa laitapaikkojen selkänojiin kiinni, jos ei keskipaikkaa liu’uta täysin taakse. Esim. 140cm lapsi pystyy istumaan etukeskipaikalla niin, ettei penkkiä tarvitse siirtää taaksepäin. 3+3 -paikkaisuus tuntuu sopivan todella hyvin meille. Nyt ei kenenkään tarvitse matkustaa yksin takana tavaroiden seassa. Laitapaikat on selvästi lähempänä ikkunaa kuin autoissa yleensä. Eron siis huomaa, mutta ei häiritse. Sisätilat huomattavasti paremmat kuin mitä ulkomitat antaa ymmärtää. Avaruutta tuo sekin, että sivulinjat ovat melko pystyt.
Moottorina on 2.2 i-cdti – ilmeisesti Hondan ensimmäinen oma diesel. Teho 140 hv, vääntö 340 Nm. Ehdoton plussa se, että lähtee vetämään edes jollain tavalla 1000rpm tuntumasta ja varsinainen meno alkaa 1500rpm kieppeissä. Jos autolla matelee tyhjäkäynnillä 2. vaihteella esim. liikenneympyrään ja sitten tulee hetki, että "tuohon väliin kyllä ehdin" ja jos sitten kaasua painaessa ei tapahdukaan mitään, niin se on todella turhauttavaa. Hondan kone lähtee vetämään hienosti. Plussaa myös koneen hiljaisuudesta. Alkupään koneissa tyyppivikana on jakoketjun katkeaminen. Se on toistaiseksi ainoa ikävämpi tyyppivika, mihin olen foorumeilla törmännyt. Harmi ettei näihin saa automaattivaihteistoa dieselin jatkeeksi.
Ajettavuudesta sen verran, että jousitus on mukavan pintapehmeä. Täysin eri luokkaa kuin esim. Skoda Octaviassa (-14), jollaisella pikku lenkin ajoin. Tasaisella tiellä menee hienosti, mutta urat tuntuu selvästi. Ei hyvälläkään tiellä tietenkään Xantialle pärjää. Renkaina Marangonit (ei sano mitään…) kokoa 205/60/16. Ohjaus ihan ok (ei sähköistä tehostinta).
Autolla ajettu ostohetkellä (2 viikkoa sitten) 237 tkm. Näitähän ei ole dieselinä koskaan tuotu Suomeen ja tämäkin on tuotu Saksasta 2010. Saksan ajoilta löytyy kattava huoltohistoria, mutta tuonnin jälkeen ei muuta kuin öljynvaihto alkukesältä 2018. Toivoa sopii, että edes öljyt on vaihdettu säännöllisesti. Heikon huoltohistorian takia ajattelin tehdä isomman huollon vaihtaen kaikki nesteet ja suodattimet. Niistä tarinaa myöhemmin.
