Sitruunapatonki.fi

Pohdin pitäisikö laittaa Mi16 kiertoon. Kyseessä on 1992-mallinen 1.9-litrainen yksilö, eli viimeisiä phase ykkösiä ennen rautalohkoiseen kaksilitraiseen koneeseen ja uuteen kojelautaan siirtymistä. Kattikone eli 147hp, väri viininpunainen. Ei ABSeja, ei ilmastointia, ei kattoluukkua, ei nelivetoa.

Hommasin auton muutama vuosi sitten Jyväskylästä karvan alle 270tkm ajettuna. Ajatuksena oli "pelastaa" vähän huonolle huollolle jäänyt auto, mutta tekemistä on riittänyt aika lailla ja olen ajellut mittariin ehkä viitisen tonnia koko tänä aikana.

Listaa vaihdetuista osista:

Jakohihna ja hilppeet
Venttiilikopan tiiviste
Tulpat, johdot ja pyörijä
Lämpöanturi
Jäähdytin ja vesiletkuja
Kytkinpaketti
Koko pakoputkisto pakosarjasta taaksepäin
Takajarrut kokonaan, palat ja satulat ja levyt sekä käsijarrukamat, toinen takanapa
Etuiskarit ja niiden tukilaakerit (OEM), takaiskarit OEM löytyy hyllystä
Ohjaustehostimen pumpun huolto ja hihna
Kesärenkaat ja talvirenkaat, jäljemmät 205 GTI pepperpot-vanteilla (kuvassa)
Etusumuvalot, samassa yhteydessä etupuskurin maalaus
Ovien alaosat maalattu uusiksi
Ratin vaihto parempikuntoiseen alkuperäiseen (kuvassa entinen)
Helmojen/pyöräkoteloiden hitsaus takapyörien edestä (pomppasi viimeksi leimalla vain tästä, jarrut, päästöt ym OK)

Varmaan kaikkea muutakin on tullut hoidettua, mutta nämä oleellisimpina. Maalipinta ei ole mitenkään erinomainen, siinä on pesunaarmua ja terävämpää ja loivempaa lommoa. Auto ei ole varmaan huonoin kilvissä oleva Mi16, mutta... jotenkin tässä aikana on suurin innostus haihtunut vaikka jokainen korjaus on parantanut kokonaispakettia. Pitäisi käydä hakemassa autoon tuore leima ja ajella vähän, mutta myyminen ja muihin proggiksiin keskittyminen kiinnostaisi yhtä lailla. Asentamattomia osia on vielä aika paljon, mukaanlukien Englannista tilattu öljypohjan loiskelevysarja, uudet Valeon ajovaloumpiot ja niiden korkeussäädön letkut, ovisaranat, etujarrulevyt ja palat, parempikuntoinen venttilikopan kansi ja niin päin pois.

Inhoan epämääräisiä "Auto ei ole uusi eikä pakkomyynnissä" -tyyppisiä myynti-ilmoituksia joissa ei ole kunnon hintaa. En silti tiedä mitä tästä saisi leimalla tai ilman, alkaisiko järkevä pyynti kakkosella vai kolmosella?

Periaatteessa tapauskohtaiset vaihdotkin kiinnostavat, mutta peräkärryyn tai mönkijään Mi:tä ei tarvitse vaihtaa. Vastaavankuntoiset BX:t ja XM:t ovat kuitenkin kauppatavaraa, ja olen aina unelmoinut CX:stä.

Hienoa et joku on jaksanut vääntään moisen klassikon hyvään kuntoon. Harmi että motivaatio loppunut. Toivottavasti arvostus alkaa kasvamaan aihioiden kadotessa Kuusakosken sulattamoon ja moottorit jokkikseen...

Itsellä tallessa tuo suunnilleen ensimmäinen oma "kunnon" auto, eli Mimmi kanssa. Onneksi itsellä on talli, missä säilyttää tuota, muuten täysin orkkikseksi tehty kaikki, jarrut, alusta päivitetty, lisäksi remmiahdin eksynyt kylkeen. Viimeksi katsastettu melkein 10-vuotta sitten, yhteistä eloa yli 20-vuotta kuitenkin. Puuhakilvillä ajeltu tarvittavat "nautinnot". Kaikki vakio osat tallella, että voi tarvittaessa kohta laittaa museorekkariin.
Itse en ainakaan ihan helpolla tule tästä ruosteettomasta ja täysin vuosien varrella uusiksi rakennetusta helmestä luopumaan. Yli maalaus täytyy kohta tehdä, muuten koko auto on kuin suoraan tehtaan hihnalta.

Mahtuu perhe kyytiin ja kulkuja löytyy... Kiva aina välillä ajella, vaikka perheessä onkin mikroautomainen Xsara VTS, nyttemmin emännän kulkineena toimiva, itsellä täysin vastakohta noille, eli 4-veto Dacia Duster pikku bensaturbolla mökkikulkineena.

Eli pidä tallessa, jos pystyt hilloamaan jonnekin suojaan. Veikkaan et joku joskus maksa hyvin, tai sitten voi elvistellä mallilla miiteissä...