Elokuva-arvostelu: Tarantinon uusin...
Lähetetty: 22.08.2019 12:03
...eli Once upon a time in Hollywood, joka tuli ensi-iltaansa jokunen hetki sitten. Käväisin punaisella matolla kuvauttamassa itseni virallisesti vieras nainen kainalossa ja katselin elokuvan pienissä sievissä siitä enemmän jalkatilaa tarjoavalta VIP-riviltä. Ei ollut muita suomalaisia samassa rivissä.
Mutta mennäänpäs elokuvaan. Itse olen Tarantinon kuvista nauttinut lähes aina, Kill Billit nyt olivat tarpeetonta venytystä mutta uudemmat kuvat ovat aina olleet laatutavaraa. Esim. Jackie Brownin katsoo lähes vuosittain uudestaan. Eikä se viimeisin ennen tätä, olikos se nyt "Hateful Eight", huono ollut!
Tarantinon kunniaksi on sanottava, että entiseen hyvään aikaan yksi hänen tuottajistaan oli tämä "casting couch"-weinstein, jota mm. Uma Thurman on viitsinyt nalkuttaa ikäväksi ihmiseksi. Umallahan oli vartalo kunnossa nuorempana, jota nykytähdistä ei voi sanoa. Quentinia ei kuitenkaan kukaan ole syyttänyt mistään vielä, olisko paremmat nimet vaitiolopapereissa? Joka tapauksessa tämän uutukaisen naiskaarti on mielenkiintoinen, mutta pettymyksen tuottava. Margot Robbie on nykymaailman leffatähtitapaus "ilman meikkiä karmeen näköinen kotka" tyyliin Mila Kunis. Tissejä tai persettä ei Margotilta löydy ja vyötärökin puuttuu. Miten lie roolinsa saanut, ei ainakaan näyttelijätaitojen tai ulkonäön takia. No naama nyt jotenkin menee jos on täysi sotamaalaus päällä, pehmennetään sen verran. Jonkin "sohvan" kautta roolinsa sai mutta kenen, en lähde arvailemaan. Margotin lisäksi Tarantino tässä rainassa leikittelee alaikäisten naikkosten eroottisuudella, jota pidän erikoisena viestinä äijältä. Varmaankin asiaan liittyvät näyttelijät ovat täysi-ikäisiä (en tarkistanut), mutta leffassa heidät kuvataan selkeän alaikäisiksi. En spoilaa enempää mutta pisti minut rapsimaan takaraivoani - minkä viestin Quentin tässä halusi antaa ja mihin meitä valmistellaan? Aikookoo illuminati laillistaa pedofilian, tästähän on jo merkkejä mediassa ja kirjallisuudessa ollut jonkin aikaa?
DiCabrio (heh heh) ja jokaisen keski-ikäisen vaimon pitkäaikainen unelmapetipartneri läsönaama-Pitt (Brat) vetävät leffan mieskaartia, ja erittäin hienostuneesti ja nyanssirikkaasti näytellen. Ei siitä sen enempää, miehethän suoriutuvat aina. Di Avoauto on vuosien vieriessä kehittynyt aivan maailmanluokan näyttelijäksi, sanoisinpa että naamanilmeiltään, eleiltään ja "katsottavuudeltaan" parhaaksi Ruonansuun Jopen jälkeen.
Leffan juoni on Tarantinolle erikoinen. Sitä ei nimittäin ole. Minkäänlaista punaista lankaa tai seurattavaa tapahtumaketjua ei ole, koko pätkä on kuin sketsikokoelma synkässä sävyssä. Hyvin yllättävästi tämä ei tunnu nerokkaampaakaan katsojaa häiritsevän vaan saagan jaksaa katsoa loppuun asti. Noin puolessa välissä katsoja lopettaa puuttuvan juonen hakemisen/miettimisen ja keskittyy hienoon kuvauskulmistoon ja erinomaiseen näyttelijätyöhön.
Loppuhuipennus on yllättävä ja tarpeeksi verinen etteivät fanit pety. Jo sen vuoksi leffa kannattaa käydä katsomassa.
Että näin! Kun katsoin elokuvan, piti oikein jonkin aikaa miettiä oliko tämä huono vai hyvä. Enpä oikein vieläkään osaa siihen vastata, mutta siihen osaan onko leffa kiinnostava katsoa: on.
Mutta mennäänpäs elokuvaan. Itse olen Tarantinon kuvista nauttinut lähes aina, Kill Billit nyt olivat tarpeetonta venytystä mutta uudemmat kuvat ovat aina olleet laatutavaraa. Esim. Jackie Brownin katsoo lähes vuosittain uudestaan. Eikä se viimeisin ennen tätä, olikos se nyt "Hateful Eight", huono ollut!
Tarantinon kunniaksi on sanottava, että entiseen hyvään aikaan yksi hänen tuottajistaan oli tämä "casting couch"-weinstein, jota mm. Uma Thurman on viitsinyt nalkuttaa ikäväksi ihmiseksi. Umallahan oli vartalo kunnossa nuorempana, jota nykytähdistä ei voi sanoa. Quentinia ei kuitenkaan kukaan ole syyttänyt mistään vielä, olisko paremmat nimet vaitiolopapereissa? Joka tapauksessa tämän uutukaisen naiskaarti on mielenkiintoinen, mutta pettymyksen tuottava. Margot Robbie on nykymaailman leffatähtitapaus "ilman meikkiä karmeen näköinen kotka" tyyliin Mila Kunis. Tissejä tai persettä ei Margotilta löydy ja vyötärökin puuttuu. Miten lie roolinsa saanut, ei ainakaan näyttelijätaitojen tai ulkonäön takia. No naama nyt jotenkin menee jos on täysi sotamaalaus päällä, pehmennetään sen verran. Jonkin "sohvan" kautta roolinsa sai mutta kenen, en lähde arvailemaan. Margotin lisäksi Tarantino tässä rainassa leikittelee alaikäisten naikkosten eroottisuudella, jota pidän erikoisena viestinä äijältä. Varmaankin asiaan liittyvät näyttelijät ovat täysi-ikäisiä (en tarkistanut), mutta leffassa heidät kuvataan selkeän alaikäisiksi. En spoilaa enempää mutta pisti minut rapsimaan takaraivoani - minkä viestin Quentin tässä halusi antaa ja mihin meitä valmistellaan? Aikookoo illuminati laillistaa pedofilian, tästähän on jo merkkejä mediassa ja kirjallisuudessa ollut jonkin aikaa?
DiCabrio (heh heh) ja jokaisen keski-ikäisen vaimon pitkäaikainen unelmapetipartneri läsönaama-Pitt (Brat) vetävät leffan mieskaartia, ja erittäin hienostuneesti ja nyanssirikkaasti näytellen. Ei siitä sen enempää, miehethän suoriutuvat aina. Di Avoauto on vuosien vieriessä kehittynyt aivan maailmanluokan näyttelijäksi, sanoisinpa että naamanilmeiltään, eleiltään ja "katsottavuudeltaan" parhaaksi Ruonansuun Jopen jälkeen.
Leffan juoni on Tarantinolle erikoinen. Sitä ei nimittäin ole. Minkäänlaista punaista lankaa tai seurattavaa tapahtumaketjua ei ole, koko pätkä on kuin sketsikokoelma synkässä sävyssä. Hyvin yllättävästi tämä ei tunnu nerokkaampaakaan katsojaa häiritsevän vaan saagan jaksaa katsoa loppuun asti. Noin puolessa välissä katsoja lopettaa puuttuvan juonen hakemisen/miettimisen ja keskittyy hienoon kuvauskulmistoon ja erinomaiseen näyttelijätyöhön.
Loppuhuipennus on yllättävä ja tarpeeksi verinen etteivät fanit pety. Jo sen vuoksi leffa kannattaa käydä katsomassa.
Että näin! Kun katsoin elokuvan, piti oikein jonkin aikaa miettiä oliko tämä huono vai hyvä. Enpä oikein vieläkään osaa siihen vastata, mutta siihen osaan onko leffa kiinnostava katsoa: on.