Sitruunapatonki.fi

Kaikkihan tietävät millaista on tämänpäivän parturissa käynti. Automaattinen oletus alle 40-vuotiaiden hiusraakkaajien piirissä on että nykypäivän mies tietää tarkkaan mitä haluaa, ja osaa millin tarkkuudella kertoa mitä mistäkin leikataan, ja mitä ei leikata. Pitäisi ilmeisesti myös tietää, mihin tehdään jotain mystisiä "rajoja" ja mihin ei. Yksi isotissinenkin parturi kysyi kerran, laitetaanko "hailaitteja", tummanruskealla värillä! Minä että mitä helvetin hailaitteja, tulehan tolkkuihisi tyttö.

Homojen hommia, minä sanon!

Minä en tiedä - enkä halua tietää - mitä päälleni tehdään parturissa. Haluan mennä sisään turrina ja tulla ulos Ritari Rys...Ässän näköisenä. Tai vähintään ihmemiehenä. Ja siinä välissä en halua puhua mitään, sen sijaan tahdon lukea Vauhdin Maailmasta viimeisimmän tehositikan koeajon ettei tarvi vahingossakaan nähdä kun sakset heiluvat.

No siinä kävelet sitten nyreksien parturiin, kun vaimo on aamulla todennut että "naamaasi ei erota loppuun käytetystä pullasudista, paitsi suti on puhtaampi.". Totta, tukka leijaili kutkuttavasti korvien päällä ja kaulalla jo mennäviikolla, joten aika on kypsä. Elonkorjuun aika!

Miten ollakaan, niskassa juuri pitkän leikkaamattoman hiusrajan alla piilossa jumottaa valkopäinen finni. Tietoisuus siitäkin aiheuttaa kiusaantuneisuutta ja askelten ilottomuutta matkalla hiusteurastamoon.

Parturissa vai mitä hiusmuotoilemioita ne nykyään ovat on ensimmäinen haaste vastassa. Pitäisi päästä heti istumaan pallille tai ainakin lyhyen odotuksen jälkeen. Nyt kun siellä on yleensä kolme tai neljäkin tyttöä niittämässä tukkaa, tyypillisesti vapaa tai seuraavaksi vapaa on juuri se parturi jolle kukaan muu ei halua mennä (eli jolle ei ole etukäteisajanvarauksia). Siihen on yleensä joku syy. No, sinne sitten!

Kun neito on pujotellut kaavun päällesi alkaa kyselytunti. Minkälaista laitetaan? Niskasta ja korvilta lyhyttä? Rajoitetaanko rajalla vai rajatta? Mitä tehdään tuolle miestyyppiselle kaljuuntumiselle, jota olet yrittänyt peitellä ylipitkillä otsahiuksillasi?

Miestyyppistä kaljuuntumistapa hyvinkin. Puoli keskipäätä on kaljua muutaman häyhtyvän törröttäessä siellä täällä, juuri siellä kohtaa johon juutalainen laittaisi kibboninsa. Vaikka tiedetään että klassinen miestyyppinen kaljuuntuminen tarkoittaa testesteronitasojen olevan kohdallaan ja kepin kiiltävän vireessä, se ei ole muotia nykyään. Jotkut menevät jopa kolmenkymmenentuhannen euron hiussiirtoihin hävittääkseen luonnon ja genetiikan aiheuttaman naturaalikalotin päälaella. Minä en, siellä se paistaa. Mutta häveliääni koitan sitä peitellä pitkillä päällyhiuksilla ja eihän se sitten niin herkästi auringossakaan pala. Sinnepä pitkän tukan alle parturineito sitten kurkistaa ja inhoten asettaa korkin takaisin kiinni. Sanonta "kaikki parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat eivät ole partureita" ei selvästi stemmaa tässä interaktiossa.

Leikkaus alkaa ja pää ruiskutellaan märäksi kaikenlaisilla suihkepulloilla. Koko ajan saa pelätä että herkkiä korvanipukoita verestetään niillä sähköniittokoneilla. Erikseen peilistä näkyy kuinka parturi paheksuu että et ole itse ajellut korva- ja nenäkarvojasi pois. Jonkinlainen perverssi kai täytyy miehen olla että omista korvistaan rupeaa karvoja repimään. Mutta näitä on ilmeisesti paljon, eikai parturi muuten paheksuisi ja nyrpistelisi nenäänsä!

Sanot siinä siten leikillään, tunnelmaa keventääksesi, että otetaan kulmakarvatkin pois niin ollaan lähempänä nykymuodin ydintä. Parturi ei ymmärrä vitsiä ja rupeaa kamman kanssa etsimään sieltä pidempiä ja paksumpia kulmakarvoja. Löytyyhän niitä kiitettävästi ja nokkasiltakin on karvojen peitossa. Sekös hävettää.

Parturin tullessa niskaan, sen finnin kohdalle, kone selvästi tekee empivän liikkeen ja hiusmuotoilijan naama vääristyy inhosta. Ilmoille helähtää kysymys: "Eihän satu, leikkaan tästä näin?". No tietysti vastaa että ei mitään, leikkaa vaan, mikä lie hyönteinen puraissut, siitä se patti siellä... Siitä leikkaajatyttö innostuu ja kailottaa kovaan ääneen: "ei kun ihan selvä finni täällä on, kohta puhkeamassa. No minä leikkaan varovasti". Kaikki muut asiakkaat ja parturitkin kääntävät katseensa sinua kohden ja taas saa hävetä. Tämmöistä se on, maamiehellä parturissa käynti, juolahtaa mieleesi.

Kun lopuksi raakkaaminen on valmis, tulisi itse osata arvostella päänsä. Peiliä pyöritellään erikseen korostaen sitä jo aikaisemmin mainittua kaljua. Mitäpä siinä sanot. Ruma oli ennen, ruma se on nytkin. "Lyhythän tuo näyttää olevan, ehkei tuulessa heilu niin pahasti jos vielä tönkkäät sen lakalla kiinni." - tällaistäkaan huumoria ei kovin moni parturi ymmärrä vaan saattaa ottaa itseensä. Alkaa perustelu, ettei noin erikoiseen kallonmuotoon, mittasuhteiltaan liian isoon päähän sekä miestyyppiseen kaljuuntumisen pysty minkäänlaisen hiusmuotoilijan taikasaksi, tuommoiseksi puolikutoiseksi se jää.

Tottahan se onkin.

Maksat sitten 20, 30, jopa 40 (240 markkaa, miettikääpä sitä!) ecua tästä palvelusta, pistät lierihatun päähäsi ja marssit kotiin. Viimeinen koitos on vielä edessä.

Pirttiin astuessa S-marketista tullessa ostettu pottukappa kainalossa vaimo vilkaisee päätäsi ja toteaa:

"tuollainenko siitä nyt tuli."

Ei näistä paljon juttuja kannattaisi kirjoitella, maamiehen.

Noinhan se menee. Mieleenpainuvin parturikokemus on Etelä-Italiasta pikkukaupungista. Parturi piti puljuaan hiukan hämyisessä salongissa. Sisällä oli yksi työntekijä, ilmeisesti yrittäjä itse ja joku paikallinen eläkeläisukko. Siis sellainen vanha herra, joita on Etelä-Euroopassa kaikki rakennustyömaiden aidat täynnä töllistelemässä.
Parturi oli aseistautunut pelkillä saksilla ja kammalla. Sähkölaitteina huoneessa ei ollut kuin kattovalo ja vanha kuvaputki-tv, jossa pyöri jokin italialaisten vastine Emmerdalelle. Penkkiin siis istumaan ja ainut käyty keskustelu oli "tutto corto". Tämän jälkeen parturi alkoi liikkua kuin robotti. Kädet käsittelivät saksia kuin servojen ohjaamina. Saksien käytöstä näki, että hommaa on tehty vuosia ehkä jopa vuosikymmeniä. Lopuksi barbiere kaivoi pakasta partahöylän terän, jolla kevyesti ihoa vasten painaen leikkasi pulisongit. Pronto! Tuli hieno, eikä tarvinnut puuttua ammattilaisen työntekoon.
Palvelu maksoi seitsemän tai kahdeksan euroa. En muista tarkasti enää. Kuitinkin sai. Yrittäjälle jäi tehdystä työstä käteen luultavasti yhtä paljon kuin meillä täällä...

PK-seudulla on useitakin, yleensä hieman tummahipiäisempien kaverien pitämiä alan teurastamoita, jossa päälaen karvoistaan pääsee eroon 10...15e hinnalla. Ja työskentelyn tahtikin on sellainen että siinä on jo niskoillakin pitelemistä, puimurin suristessa pitkin päätä kuin formulakisoissa konsanaan. Mutta eipähän tartte tuotakaan vähää aikaa juuri turhia turista, kun jo kaveri patistaa sinua pois jotta seuraava jonossa pääsee samoille, vielä lämpösille lauteille. No juu, niitä isotissisiä nuoria tyttöjä noissa harvemmin on töissä silmän ruuaksi, joten ihan joutuu äijämäisen tehokkaaseen suoritukseen tyytymään, mutta eipä ole hintakaan paha = kaverin pitää ihan tosissaan olla tehokas päästäkseen noilla hinnoilla edes jonkinlaisille tuntipaloillekin. Sujahtaako se raha suoraan yrittäjän omaan taskuun vai maksellaanko siitä myös osansa verottajalle, sehän ei minulle kuulu. Ja kohtahan ne karvatkin kasvaa taas takaisin joka tapauksessa

ds-jekkeri kirjoitti:Kaikkihan tietävät millaista on tämänpäivän parturissa käynti. Automaattinen oletus alle 40-vuotiaiden hiusraakkaajien piirissä on että nykypäivän mies tietää tarkkaan mitä haluaa, ja osaa millin tarkkuudella kertoa mitä mistäkin leikataan, ja mitä ei leikata.

Tämän päivän parturissa käynti on semmoista, että alkupuheiden jälkeen istuutuu parturin tuoliin. Sanoo, että tämä on nyt muutaman kuukauden kasvanut, leikkaa suunnilleen siihen mittaan kuin olisi saattanut olla. Sitten yleensä kysytään, jätetäänkö pulisonkeja ja tehdäänkö konerajaus. Niihin voi sanoa "aivan sama" tai esittää jonkin tarkemman toivomuksen. Hyvin on toiminut täkäläisissä partureissa.

ds-jekkeri kirjoitti:Maksat sitten 20, 30, jopa 40 (240 markkaa, miettikääpä sitä!) ecua tästä palvelusta

Jep. Puolen tunnin työstä 20-40 euroa ei ole kyllä paha - esimerkiksi minulla omasta työstäni laskuttama summa kun on ihan eri luokkaa. Tuo 20-40 nykyistä euroa on muuten noin 90-185 markkaa, jos vuoden 2001 markkoihin verrataan. Jossain sodan loppuvaiheilla olisi voinut tuohon mainittuun 240 markkaan osua, kun siinä kohdilla osuvat sopivasti rahauudistuksen ja inflaation vaikutukset kumoamaan toisensa?

Kuitenkin, jos haluaa oikein halvalla päästä, niin voihan sitä itse vetää koneella siiliksi. Ei tule edes matkakuluja parturiin sitten.

Kotoa pieneltä paikkakunnalta 90-luvulla pois muutettuani totesin, että parturointi on oikeastaan aika kallis palvelu. Ajelin siis hiukset pois partakoneen trimmerillä. Siinä säästi samalla shampoossakin ja ikinä ei ole hiukset tuulessa sekaisin tai hiestä märkänä ja pääkin vilvoittuu mukavasti.

Päädyin kuitenkin parturiin, koska kyseinen partakonekin alkoi vedellä viimeisiään. Lähellä oli hauska keski-ikäinen muija, joka veloitti pelkästä pään ajelusta euroihin konvertoituna vitosen. Samalla sai mukavaa vitsinheittoa ja vähän flirttailuakin ja yhteensä tähän minuutin toimitukseen kului sellaiset viitisentoista minuuttia. Tämä oli oikeastaan aina mukava hetki kerran kuukaudessa.

Muutin myöhemmin muualle ja menin kysymään lähipartureilta, mitä pään ajelu maksaa. Hinnat olivat 20-25 eurosta ylöspäin. Ostin viidentoista euron trimmerin ja ajelin itse. Jätin partakoneenkin pois, koska samalla trimmerillä saa suoraan mukavan sängen, jota piti partakoneella ajelun jälkeen aina odotella. Kyseinen trimmeri kesti 15 vuotta. Nyt on toinen trimmeri menossa, ehkä kymmenen vuoden ikäinen. Pitää laittaa kolikoita talteen, että on viiden vuoden päästä varaa ostaa kolmas. Noh, elämä maksaa.

Varakkuutta uhkuvana keski-ikäisenä voisin kyllä palata tällaisen flirttailevan ja huumorintajuisen keski-ikäisen parturimuijan tuoliin, kerrasta voisin maksaa kympinkin. Mutta jos kertahinta on sitä enemmän, niin sillä alkaa jo saamaan sen uuden trimmerin...

Isoisä leikkasi aina sukulaismiehensä pään ja sitten toisinpäin, muuten eivät kylässä toisillaan käynneet, käsikäyttöisellä tukanleikkuukoneella, homman oliat aloittaneet talvisodassa.

Yksi nerokkaimmista konsepteista on vain miesten hiuksiin erikoistunut M-room. Parturiin voi mennä ilman ajanvarausta, odotustilan lehdet on miehiseen makuun (olikohan jopa playboy?) ja jääkaapista löytyy kaljaa janoisimmille.

Parturoitavaksi pääsee tulojärjestyksessä...yleensä. Voi nimittäin ostaa myös vuosijäsenyyden, jolloin pääsee jonon ohi! Lisäksi näitä jäsentasoja on useampi ja aina vahvin (ja kallein) ohittaa edellisen. Nerokasta!

Hiustenleikkaukseen sisältyi aina alkuun tehtävä hiusten pesu ja pään hieronta, mikä tuntui kyllä yllättävän mukavalta.

En raaskinut ostaa jäsenyyttä, kun ei edes kerran kuussa tullut käytyä parturissa. Sitten alkoivat vielä kaupitella aineita siihen luonnolliseen asiaan ja sen jälkeen on kotioloissa hoidettu parturoinnit.

Japa kirjoitti:Hiustenleikkaukseen sisältyi aina alkuun tehtävä hiusten pesu ja pään hieronta, mikä tuntui kyllä yllättävän mukavalta.

Samat palvelut saa useissa muissakin partureissa ja jäävät ainakin täällä tuota M Roomia halvemmiksi tavallisen tallaajan hiustenleikkautusahkeruudella. Kyllähän tuo silti kannattaisi, jos istuisi nykyistä enemmän palaveripöydissä ja olisi vähemmän suunnittelupöydän ääressä istumassa tai sähkötiloissa kypärä päässä - ja sen myötä siisteillä hiuksila olisi enemmän väliä ja tulisi noita palveluita käytettyä ahkerammin.

Mulla se parturointi on kyllä aina millin tarkkaa touhua. Kahteen milliin on säädetty kone. Viisi minuuttia kestää ja vitosen se maksaa kuitilla.

Aakku kirjoitti:Mulla se parturointi on kyllä aina millin tarkkaa touhua. Kahteen milliin on säädetty kone. Viisi minuuttia kestää ja vitosen se maksaa kuitilla.

Sama täällä, teen itse säästän. Viimeksi käynyt parturissa 90-luvulla. Kone maksaa 30e ja kestää käyttää kymmenen vuotta ainakin.

Ei silloin aikoinaan parturissa tarvinnut kauheasti keskustella tyylista ja leikkaustavasta, kun kävi aina samalla(tai samoilla) henkilöllä, joskus oli jotain erikoislyhyttä tai tyyli muuttui totaalisesti (eli todellisuudessa ihan minimaalinen muutos, kun maailma ja muoti muuttuu tai kesällä erikoislyhyenä). Parturi kannattaa valita myös sen mukaan että sopii omaan puheliaisuuteen tai keskusteluhaluun - joka sekin toki vaihtelee tilanteesta toiseen.

Melko turhaa kuitenkin karvankasvua ja niiden lyhentelyä tuskailla ja hävetä tai ainakin se kuuluu asioihin joihin saa sitten hajota usein. Kai Virossa saa vaikka juoda hyvää viskiä aina leikkuun lomassa, jos kauheasti ujostuttaa. Itseä ihmetytti aikoinaan ensimmäisen kerran kun tuttu parturi tarjosi kahvia, mutta se sopi vallan mainiosti, ei tuo niin hektistä ole etteikö muutakin ehtisi tehdä kuin lukea lehtiä. Suomessakin saa erilaisia lisäpalveluita jos haluaa katsella muutakin kuin Vauhdin Maailmaa:
https://ichef.bbci.co.uk/news/660/cpspr ... 965426.jpg" onclick="window.open(this.href);return false;

Tai sitten voi lohduttautua ettei sitä meitä vallan portailla korkeammalla olevilla tai rikkaammilla ole aina hyvä hiuspäivä ja silti he voivat olla kovin tyytyväisiä itseensä, vaikkapa useat isojen valtion johtajat (tai sitten voisi mieluummin ruveta vaikka muslimijohtajaksi tyyliin Jasser Arafat)


Ja kannattaa myös miettiä että olikos se leikkaus joskus oikeasti niin tyylikäs ja kaivaa vaikka vanha ajokortti tai passikuvat ja ihailla

Muutamia vakiintuneita tapoja minulla aiheeseen liittyen:
Käyn aina samassa parturiliikkeessä,tuttu parturi(Nainen,c-Kuppi)Ei turhia kyselyjä,"Miten leikataan"?
Käyn kaksi kertaa vuodessa,on taloudellista,(Sama hinta 5mm tai 4cm..)

Muutama kysymys? Miten parturissa käynnin väli voi olla niin pitkä, ettei parturi näe leikkausta? Ihan oikeesti ... kokonainen kuukausi ... kaksi? https://www.thetrendspotter.net/popular-mens-haircuts/" onclick="window.open(this.href);return false;

Käyn homolla parturilla. Tai kävin. Hän on hyvä leikkaaman ja saa tonsuurit tyylikkäiksi. sillä on hyvät jututkin, pääsee vään tirkistelemään toisenlaista todellisuuskuvaa ja tyydyttämään kyltymätöntä uteliaisuuttaan muiden asioihin.

Sitten ne nenä- ja korvakarvat. Kun ryömitte luolastanne auringonvaloon, vaikkapa tapaamaan asiakasta, sihteeri katsoo äijän habituksesta, onko pääjähtajalla sittenkään aikaa tapaamiseen. Tapaamiseen, mihin lensit kaksi päivää ja istuit aamuruuhkassa kolme tuntia luteettomasta luksushotellista (harvinaisuus...) liikekeskustaan.

Muuten hyvä aamu, uusi puku ja tonnin stiblat, mutta nenäkarvat suhisivat hetken glamourin sammuksiin. Sama juttu varaosamyymälässä, kun olit jättänyt ostoslistan nimesi ja puhelinnumerosi kanssa ... "ei me tilattu niitä, kun ne oli niin kalliita".

Nenäkarvoista ja kengistä suomipojan tunnistaa yhä. Siksikö maahanmuutajapojat ärsyttää kassan jonossa, kun ne saa häpeämään rälläkän rei'ittämiä verkkareita ja ennen niin siistiä, ennen niin mustaa "motorcycle" -paitaasi? Siihen kuvaan sopii tuo pullasuti-look, se on jotenkin niin herttaista, kun "äidin oma pikku mussukka, mörrimöykky, on niin itsensä näköinen".

Kaikkihan johtuu yleensä nuoruusajasta, kotikasvatuksesta ja muusta, vaikea isasuhde ja koulukiusaminen, jatkuva mollaaminen sun muut vie helposti itsetunnon mut kyllä sitä nyt sen verran tarvisi silti olla ettei koko ajan tarvisi kaikkea hävetä

Kävin pikkupojasta lähtien 20 vuotta samalla parturilla vaikka välillä muutin toiselle paikkakunnalle. Oli niin helppoa aina pyytää sama kuin ennenkin. Nyt hän on jo eläkkeellä. Sitten kävin eri parturilla ja päädyin vuosiksi käymään yhdellä jolle sai varattua ajan netissä. Kun koneajon hinta alkoi nousta jyrkästi, ostin oman leikkuukoneen. Se säästi hintansa jo toisella ajolla ja säästää pari sataa vuodessa vaikkapa harrasteautoihin käytettäväksi. Eikä tule miinusta työaikaan kun ei tarvitse kesken päivää lähteä leikkuuseen. Jotenkin noin perustelen sen itselle kun ei millään viitsisi aloittaa.

Parikymmentä vuotta kävin Kännikukon parturissa (ABC vitosessa), vajaat kymmenen vuotta olen nyt käyttänyt Magistralin palveluita. Mutta ikuna en ole kahtakymppiä joutunut Suomenlahden eteläpuolella parturista maksamaan.

Tuo 30.000 on vain aivan karsea hinta! Tuloskaan ei taida kovin kestävä olla?

Ja tiedän, ettei Kännu tarkoita känniä vaan kantoa...

pvalila kirjoitti:Parikymmentä vuotta kävin Kännikukon parturissa (ABC vitosessa), vajaat kymmenen vuotta olen nyt käyttänyt Magistralin palveluita. Mutta ikuna en ole kahtakymppiä joutunut Suomenlahden eteläpuolella parturista maksamaan...

Mie kävin viimeksi parturissa 1982. Ilmankos ei homot ja tummahipiäiset juurikaan hetkauta.

Valitsen seuraavaksi hiustenteurastajaksi metroseksuaalin, ehkä sitten ei tarvi selitellä.

ds-jekkeri kirjoitti:Valitsen seuraavaksi hiustenteurastajaksi metroseksuaalin, ehkä sitten ei tarvi selitellä.

Jos teikäläisen tähänaikaiset selittelyt on johtuneet tarpeesta, niin se ei välttämättä ole ollut selittelyn tarve. Välillä on tuntunut olevan aikalailla runsaastikin ihan toisenlaista tarvetta ilmassa.


Poikarakkaus
Esa Saarinen

Katedraali oli hiljainen ja viilentynyt
Katedraalin holvikaarten alla, nurkkauksessa
Kaksi poikaa, huppupaita, puuvillainen vyö
Lattialla vyö
Kevyesti pukeutuneet
He koskettivat toisiaan
He hyväilivät toisiaan
He etsiytyivät toisiinsa kiinni
Katedraalin holvikaarten alla, nurkkauksessa

Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus
Poikarakkaus
Yhteyteensä kietoutuneet