Sitruunapatonki.fi

Tulipa mieleeni, näinä ilmastotukiais- ja autotekniikan murrosaikoina, vanhat ajat, jolloin hevonen oli merkittävin kulkupeli kaupungeissakin. Esimerkiksi sodan jälkeen v. 1945, jolloin jäljellä oleva ehjä autokanta laskettiin kenties vain tuhansia. Hevosia oli luultavasti yli 500 000, ja lähes kaikki raskaammat kuljetukset hoidettiin hevoskärryillä. Myös metsätöissä käytettiin paljon hevosia. Harrastuskäyttö, kuten nykyisin, taisi olla lähes tuntematon käsite tuohon aikaan. Milloinkahan raviradat alkoivat yleistyä? Kouluratsastus lienee kehittynyt vallanpitäjien aseman pönkityksen vaatimien paraatien tarpeista.

Vaan mikä lienee ollut noihin aikoihin ollut hevosen hinta? Markoista lienee turha puhua sodanjälkeisen ajan rajun inflaation takia. Mutta verrattuna johonkin muuhun. Oliko vaikka hevonen viiden polkupyörän arvoinen? Entä hevosen hinta verrattuna pientilaan Iisalmella? (juuri tuli TV:stä Juhani ahon Rautatie) Kuinka monta "karvaooppelia" olisi saanut sodanjälkeisen OPELin hinnalla? Entä Kuinka monta tukkikuutiota piti hevosella vetää metsästä joenvarteen, että hevosen osto kannatti? Tai montako kuutiota tukkeja isännän piti myydä ostaakseen hevosen?

Varmaan vanhemmat hevosmiehet vastustivat autoistumista vähintään yhtä paljon, kuin minä nyt sähköautoihin siirtymiseen tukemista... ihan niin kuin Don Quijote aikoinaan.

XM-Hannu kirjoitti: Varmaan vanhemmat hevosmiehet vastustivat autoistumista vähintään yhtä paljon, kuin minä nyt sähköautoihin siirtymiseen tukemista... ihan niin kuin Don Quijote aikoinaan.

Perustelut autoistumiseen oli samantapaiset kuin nykyisin sähköautojen perustelut.

"Erityisen paha ongelma oli suurissa, nopeasti kasvavissa kaupungeissa kuten Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa. Eikä ihme, sillä kaupungeissa liikkui kymmeniä tuhansia hevosia päivittäin. Oli pika-ajureita, kuorma-ajureita, sotaväkeä ratsain, yksityiset valjakot, aivan kaikki liikkui hevosella, myös hevosten rehut sekä lanta. On arvioitu, että Euroopan suurimassa kaupungissa, eli Lontoossa, 1800-luvun lopulla, liikkui päivittäin noin 50 000 hevosta. Jos jokainen näistä hevosista päivän aikana kakki kaupungille vaikka 10 kg sitä itseään, teki sen päivässä 500 000kg lantaa! Ja tämä määrä olisi logistisesti pitänyt kyetä käsittelemään päivittäin, pitkälti käsipelillä."

XM-Hannu kirjoitti:Milloinkahan raviradat alkoivat yleistyä?

Aikoinaanhan, siis 1800-luvulla, ajettiin ravikilpailuja jäällä. Valtionajoja ajettiin vuodesta 1865 lähtien. Suurta orikilpailua ajettiin vuodesta 1884 alkaen ja myös ensimmäiset kesäravit järjestettiin 1884 Suomen ensimmäisellä raviradalla Helsingin Oulunkylässä. Seuraavana kesänä otettiin Viipurissa käyttöön Kelkkalan uusi ravirata. Siitä ne sitten lähtivät leviämään.

XM-Hannu kirjoitti:Kouluratsastus lienee kehittynyt vallanpitäjien aseman pönkityksen vaatimien paraatien tarpeista.

Klassisen kouluratsastuksen juuret ulottuvat Kreikkaan 400 eaa tienoille yhden Sokrateen tunnetuimman oppilaan, Ksenofonin kirjoituksiin, kts. https://en.wikipedia.org/wiki/On_Horsemanship.

XM-Hannu kirjoitti:Vaan mikä lienee ollut noihin aikoihin ollut hevosen hinta?

Varmasti se on vaihdellut kovasti, kuten nykyäänkin vaihtelee. Sen verran hintatietoa onnistuin kaivalemaan suuresta suomalaisesta ravikirjasta, että Eri-Aaronista olevasta Eri-Vilistä (s. 1938) oli lupailtu 15000 markkaa, mutta ei ollut omistaja lämmennyt niin pienelle summalle. Nykyrahassa se olisi reilut 5600 €. Toinen jonkinlainen rahallinen vertailukohde ravureiden puolelta on Reipas, joka on ensimmäinen yli miljoonan (vanhaa markkaa) palkintorajan yhtenä vuonna (1958) juossut hevonen. Nykyrahassa tuo olisi reilut 25000 €. Vertailukohtana esimerkiksi Evarttin voittosumma 2020 oli 220800 €. Ratsu- tai työhevosista ei oikein ole tietoa, kun meidän hyllyssä on kirjallisuus keskittynyt enimmäkseen ravipuolelle, vaikka itse on tullutkin lähinnä satulassa oltua. Vain pari kertaa on tullut ajettua hevosta. No, onhan tuossa jotain yleisempääkin kirjallisuutta, eikä ihan pelkkää ravia.

Onkos patonkilaisissa kovasti hevostelevaa väkeä? Itseä vähän nolottaa sanoa tuo, että tosiaan vain pari kertaa on tullut kokeiltua hevosen ajamista. Hevosella ratsastaminen on toki tutumpaa, mutta sehän nyt joka miehen on toki osattava edes jotenkin.

Lähinnä mietin työhevosta auton edeltäjänä. Esim. jos osti työhevosen ja reen tukinajoon, niin ehtikö se hevonen hankkia hintansa yhden talvikauden aikana? Oliko oriit (vai orit) yleensä kalliinpia kuin tammat, tai päin vastoin? Oliko suomenhevosen ori kookkaampi kuin tamma, oliko voimissa olennaista eroa? Oliko vaikka 8v. hyväkäytöksinen, työhön tottunut heppa halutumpi, kuin vaikka 1v. varsa?

Aakku kirjoitti:

XM-Hannu kirjoitti: Varmaan vanhemmat hevosmiehet vastustivat autoistumista vähintään yhtä paljon, kuin minä nyt sähköautoihin siirtymiseen tukemista... ihan niin kuin Don Quijote aikoinaan.

Perustelut autoistumiseen oli samantapaiset kuin nykyisin sähköautojen perustelut.

Ei vaan tunnu pienhiukkaset ja typen oksidit jne. olevan riittävän konkreettisia haittoja kaikille, pitäisikö nekin konkretisoida levittämällä tonneittain paskaa kaduille?

Olihan ennen vanhaan hienoimmissa hevosajopeleissä myös partikkeliloukku, viritetty säkki johon suurimpien partikkeleiden oli tarkoitus kerääntyä. Ja sikäli hevospelit muistuttivat sähköautoja että latausjaksot olivat suht pitkiä verrattuna ajosuoritteeseen. Jossain määrin olivat myös itseohjautuvia, varsinkin kotiinpäin ajaessa.

IJN kirjoitti:Ja sikäli hevospelit muistuttivat sähköautoja että latausjaksot olivat suht pitkiä verrattuna ajosuoritteeseen. Jossain määrin olivat myös itseohjautuvia, varsinkin kotiinpäin ajaessa.

Sukupostista ja Hepasta katselemalla näkyykin jonkin verran olevan tai olleen karvaooppeleita, joilla on nimessä mukana Tesla

Vanhoista lehtiartikkeleista selviää ainakin markkahintatietoa, ainakin Laatokkalehti on säännöllisesti julkaissut koosteita markkinoiden hinnoista ja arvioinut kehitystä:
Etelä-Pohjanmaan myyntipäivillä alkukeväästä (uutinen 17.3.1945) nuorista työhevosista 40000...50000 mk (nykyrahassa 5000...6000 €) ja joistakin kantakirjatammoista jopa 80000 mk.
Haulla:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/searc ... =RELEVANCE" onclick="window.open(this.href);return false;

Mutta vaikka tuo olisi inflaatiokorjattu oikeinkin (http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN" onclick="window.open(this.href);return false;), niin todellisuus lienee ihan toinen, tuskin metsätyö oli kullanvuolemista edes kovakuntoisille nuorille, eikä kai hevosia ollut yhtä montaa kuin metsureita ja hevosia oli ruokittavakin ja tallikin piti olla, eli en osaa sanoa montako vuotta hevosta piti maksaa jos sen osti velkarahalla (tai mikä oli lainan korko tuohon aikaan) maatiloilla varmaan työhevosia saatiin omasta takaa/vaihdantataloudella, mutta enemmänkin hommia niille riitti varnaan kesäkaudella. Vertailuna (mutta huonona) Kemiön kunnan ulosottomiehen palkka oli 12000 mk vuodessa + 10 % mitä sai perittyä, kai noista lehdistä voi yrittää bongata jotain muitakin hintoja joihin verrata.

Ja kaikenlaista epävirallista harrastus- ja kilpailutoimintaa on maaseudulla harrastettu työhevosillakin, esimerkiksi hevonen veti talvella suksilla perässä ohjastajaa rataa ympäri (muistan tätini (kertomusten mukaan) olleen nuori hurjapää poikien joukossa ehkä noihin aikoihin)

Kaikenlaisista elukoista ja käyttötavaroista on hyviä hinta-arvioita vanhoissa perukirjoissa. Niitä on kansallisarkiston sivuilla digitaalisina 1800-luvulta vaikka kuinka paljon, mutta ainakaan sataa vuotta tuoreempia ei ole tietosuojan takia julkisina näkyvissä. 1800-luvun perukirjoissa on sellainen jännä piirre että vaikka kaikki on kirjattu suunnilleen nenäliinaa myöten, lista on usein surkean lyhyt. Tavallisilla ihmisillä ei todellakaan ollut paljoa omaisuutta.

Kohta tulee 25 vuotta täyteen erilaista hevostelua, niin ajaen kuin ratsain. Hyvä kirja on myös Ravikuninkaiden käskynhaltija, pääosassa Kaarlo Partanen.

retrotuner kirjoitti:Kohta tulee 25 vuotta täyteen erilaista hevostelua, niin ajaen kuin ratsain.

Minulle opettettiin pienenä, että ruuan kanssa ei saa leikkiä

XM-Hannu kirjoitti:Lähinnä mietin työhevosta auton edeltäjänä. Esim. jos osti työhevosen ja reen tukinajoon, niin ehtikö se hevonen hankkia hintansa yhden talvikauden aikana? Oliko oriit (vai orit) yleensä kalliinpia kuin tammat, tai päin vastoin? Oliko suomenhevosen ori kookkaampi kuin tamma, oliko voimissa olennaista eroa? Oliko vaikka 8v. hyväkäytöksinen, työhön tottunut heppa halutumpi, kuin vaikka 1v. varsa?

Varmaksi en sano, mitä tuohon aikaan on hevosista ajateltu, mutta pari-kolmekymmentä vuotta on eletty ajassa, että ravisukuiset oriit tuppaa maksamaan valitettavasti enemmän ja ovat halutumpia kuin tammat. Suomenhevosta ei haluta ruunata kovin helpoin perusteluin ainakaan ravipuolella, johtuen ihan Kuninkuusraveista, joita on ajettu vuodesta 1924. Nykymuotoisena tammoille ja oriille omana kilpailunaan 1948. Tähän kilpaan pääse vain kantakirjatut hevoset ja tarkoitus oli etsiä parhaat jalostushevoset kiven kovalla kolmen lähdön ajona kahden päivän aikana (2100 m, 1609 m ja 3100 m).

Oriit ja tammat eivät kooltaan merkittävästi eroa toisistaan, voimissakaan ei tamma välttämättä suoraan huonompi ole, vetotekniikka ratkaisee paljon. Työhevosta etsiessä on varmasti ollut mielessä osaava ja terve hevonen, ei siis nuori eikä kovin vanha. Suomenhevonen on parhaassa iässä siinä kymmen vuoden kahta puolta nykyäänkin, vaikka elinikä on huomattavasti pidentynyt. Työhevosella tehtiin kaikki maatilan työt, kesällä peltotyöt ja talvella metsätyöt, kun oli aikaa. Metsätyöt olivat rankkoja niin hevoselle kuin ihmiselle, molemmat saattoivat laihtua kilotolkulla talven aikana. Pelkkää metsätyöhevosta tuskin kukaan osti, vaikka hyvä hevonen veti uskomattomia kuormia. Suomenhevonen vetää suhteessa omaan painoonsa paljon enemmän kuin eurooppalaiset, esimerkiksi Shire ja Clydesdale, mitkä on jalostettu vain vetohevosisksi.

Alkuun Suomenhevosta jalostettiin (kantakirja avattu 1907) työhevosen tarpeita ajatellen, mutta kun ajat muuttuivat ja hevosesta tuli harraste-eläin, muuttuivat myös kantakirjausvaatimukset. Nykyään Suomenhevosta kirjataan työhevos- (T), juoksija- (J), ratsu- (R) ja pienhevossuunnille (P). Suomenhevosia oli parhaimmillaan yli 400 000, mutta traktoreiden yleistyessä kanta romahti hyvin nopeasti jopa alle 20 000 yksilöön. Ravit ja se, että Kekkosen Neuvostiliitosta saamat Orlovilaiset avasivat ravit Suomessa myö lämminverisille, pelastivat Suomenhevosen hyvin todennäköiseltä sukupuutolta. Suomen lisäksi Suomenhevosia on merkittävästi myös Saksassa.

Suomessa ratsastus oli alkuun upseerien ja herrasväen laji. Armeijalla oli paljon hevosia käytössään, kaikki eivät suinkaan olleet vetohevosia, vaan joukossa oli kevyempiä ja heinostuneempia ratsuja aika paljon. Sodan syttyessä piti yksityisten henkilöiden antaa vetohevonen varusteineen ja tietyn määrän heinien kera valtiolle käyttöön. Hevoset pyrittiin palauttamaan, mutta paljon kuoli ja katosi, osaa ei tunnistettu enää sodan jälkeen ja myytiin uusiin koteihin. Talon viimeistä hevosta, hyvää siitostammaa tai oritta ei tarvinnut antaa.

Itse olen lähes koko ikäni peuhannut hevosten kanssa, ensin ratsupuolella, mutta sitten päädyin ravipuolelle. Nykyään harrastelen ajamalla ja hoitamalla tutun ravureita, kun hän tarvitsee apua. Välillä tuuletan päätäni eläkkeellä olevan lämppäriruunan kanssa selästä kaahaten tukka putkella pitkin metsäautoteitä. Kolme starttia olen ajanut kärrylähdöissä, kortti on voimassa.

Suomalainen työhevonen on valittu tämän vuoden maatiaiseläimeksi - kertoo Maaseudun tulevaisuus 23.1.2021
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/hev ... -1.1298634

Miksi hevosia saa kiusata?

akticx kirjoitti:Miksi hevosia saa kiusata?

Koska orjuuden kieltävät lait eivät koske eläimiä