Sitruunapatonki.fi

Lauantai aamu.
Tänään ei ole kiire.
On isiviikonloppu, kun vaimolla on huonekalujen entisöintikurssi taas tässä viikonvaihteessa.

Kello on puoli yhdeksän, vaavi tuhisee vieressä, peiton alla on lämmin.
Alakerrasta, ulkoa kuuluu ovien ääntä. Autoa pakataan.
Vaimo tulee vielä ovelta kuiskaamaan heiheit.
Hieno hetki. Tyytyväinen olo. Jos vielä vähän urvahtaisi...

Ulko-ovi käy taas. No, unohtuikos siltä jotain? Ei, vaan ovelta kuuluu:

SE SUN PASKA EI TAASKAAN LÄHDE KÄYNTIIN!!!



Tämmöistähän se elämä TV-ruudun tällä puolen tuppaa olemaan, Lotossa ei satu ruksit kohdilleen, ja hienot hetket haihtuu äkkiä.

Pistetään tähän perään kumminkin iloinenkin hymiö, kun se tämäkin aamu varmaan vielä joskus tulevaisuudessa kovin meitä naurattaa.

Mahtava tarina. Ja niin totta.

ei tuolle voi kuin nauraa, citroenistin arkea
Itse olen vain pari kertaa tien päältä soittanut isännän hätiin, tosin omin voimin on silti kotiin päästy joka kerta.

"SE SUN PASKA EI TAASKAAN LÄHDE KÄYNTIIN!!!"

Tulipa tuttu tunne plus että tähän perään manataan vielä kaikki muutkin viat joita minä en itseasiassa pidä vikoina tai en muuten vaan näe

Hyvä juttu on, että olit paikalla. Mun "paska" hajoo aina tasan silloin,¨
kun itse olen jossain muualla, yleensä eri aikavyöhykkeellä.

Todellakin tuttu tunne!

Lienee kauneimpia sanoja: "ota sitikka". Millaisen tunnekuohun valtaan sitä joutuisikaan, JOS joku näin sanoisi!

Se on kuitenkin parempi kuin, jos vaimo tulisi ovesta sisään huutaen "SE SUN PASKA LÄHTIKIN KÄYNTIIN".

olen tottunut että tohon kommenttiin kuuluu jatkolause että:vi-un jätkä kun ei saa autoa pelaamaan.
Sanathan vaan on pieni osa informaatiosta, ilmeet kertoo enemmin

älä sano pahasti vaan HYVÄSTI

Avioliiton pyhä määritelmä: kaksi ihmistä sitoutuu yhdessä kestämään ne vaikeudet joita ei ilman liittoa olisi tullutkaan

Paska lähtee kyllä käyntiin hiivalla ja sokerilla, perheen kakkoscitroen ei silläkään.

Auto pakattu ja henkisesti valmistauduttu 5-tien ruuhkaan. Vaimo ja lapset verho- tms. ostoksilla, jotta varmaan päästään lusimaan Lusin suoran jälkeen.

Puhelimessa tuntia ennen pääsiäisen mökkireissua: Autosta valuu jotain nestettä tänne Prisman parkkipaikalle solkenaan!

Avasin keravalaisen tölkin.

Lisää tekniikka -foorumilla.

Tane N. kirjoitti:Auto
Autosta valuu jotain nestettä tänne Prisman parkkipaikalle solkenaan!

Eeeeeeiiiiiiiiiiiiii!!!

Ja mietin vaan, että minkälainen turvaverkko pitää rakentaa, kun kesällä pitäisi mennä ihan kahdestaan sivuvaunumoottoripyörällä 80 km päähän, ja jatkaa matkaa veneellä etiäppäin Vääksyn kanavan läpi. Onneks paatissa On Wikströmmi, mutta pyörä on Ural.

Tosi tarina ja mukavasti muistoja herättävä...ei niin pitkä aika, kun kävi just samalla lailla...ilman niitä muksuja ja lämpösiä tunteita....soitti tytär ja sanoi, että tää sitikka ei toimi, tärisee ja kulkee huonosti, sanoin, että aja kotiin, jos vain kestää tänne asti, vaikka väkisin. Minä ajattelin, että saat...paska mikä sua ny vaivaa. Tytär sai sen kinkkaamalla kotio ja eikun korjaamaan, tuli kuntoon ja likka painelee sillä taas kovasti tyytyväisenä......nämä me vielä saadaa, nää paskat kuntoon, vähän voimistelemalla, mutta kuitenkin, mutta korjaapas nää nykypaskat, joille ei voi tehdä mitään ite, hinurin kyytiä tarttee ne ja kalliita laitteita tutkimuksiin ja kalliita osia tullakseen kuntoon......olen ihan onnellinen näiden paskojen kans...vaikka välillä potuttaakin, siks niitä on monta tuossa pihassa...harrastusta.....

Nykyinen hankintani kuulemma ei ole tarpeeksi ruma?!

Cx on kyllä aika ajattoman hieno mutta XM kuulemma vaan ei sovi mulle, liian normaalin näköinen ja jopa "hieno"

Voiko naisia koskaan oppia ymmärtämään?

Tane N. kirjoitti:Onneks paatissa On Wikströmmi, mutta pyörä on Ural.

Huh. En tiedä kumpi on luotettavampi, Uralia en ole koskaan omistanut, mutta kaverin uralia olen kyllä joutunut taluttamaan. Omasta Wikströmistä, sinä aikana kun fiskarin omistin, poksahti ensin pakosarja, sitten toinen kansi ja lopuksi toinen sylinteri. Kulutustavaraahan ne on, varsinkin merivesikäytössä, ja ajeleehan sitä hissukseen yhdelläkin sylinterillä. Mutta joka kerta kun joku paikka repesi, ei välttämättä tullut sitä kaikkein kauneinta sanaa.