Alunperin ajattelin, että täytyy tehdä tästä aiheesta threadi kun olen jonkin verran omaa kokemusta ehtinyt saada ja voi myös omasta kokemuksesta kertoa toimivuudesta. Nyt kuitenkin tosiaan Bexesteri on koneen osalta edesmennyt, joten kokeilut ovat tältä erää ohi. Syy ei kuitenkaan liity E85:een. Toisaalta joku olikin jo huomannut, että E85:ta saa nyt Suomestakin.
Väitän, että nyt kuollut BX:ni oli ensimmäinen Suomen sekakäyttäjäauto.
Heti kun 1.4. St1:n E85-jakelu (se mitä myyvät markkinointinimellä RE85) alkoi, tiesin, että nyt alkaa sitten sekakäytön aikakausi minun osalta. Eli Bexi siirtyi kulkemaan sekatankatulla seoksella, jossa osa on E85:ta ja osa on perinteistä 95:ta. Ajatus voi kuulostaa mielenvikaiselta, mutta kuten tässäkin threadissä on todettu, niin polttoaine-etanolia voi hyvin käyttää muissakin autoissa kuin flexifuel-autoissa, joissa erona on ymmärtääkseni vain ruiskutietokoneen ohjelmointi ja pa-järjestelmän komponenttien valmistajatakuu. Lisäksi lohkolämmitin on vakiovaruste, koska kylmässä etanolikäytössä voi tulla käynnistysongelmia. Tähän kuitenkin voi myös kehitellä esim. lämpövastuksen polttoainetankin yhteyteen.
Sekakäyttö ei ole mikään uusi ilmiö, puhumattakaan auton konvertoinnista etanolikäyttöön. Tätä on tehty esim. Ruotsissa jo yli 10 vuotta. Konvertointi ja sekatankkaus eivät koskaan ole saaneet minkään autonvalmistajan virallista siunausta monesta eri syystä. Ensinnäkin on selvää, että olisihan se huonoa bisnestä autonvalmistajalle, jos ei voisi esim. E85-yhteensopivuuden vuoksi saada uutta autoa myytyä, kun oikeasti vanhallakin autolla tämä olisi saavutettavissa helposti. Siksi toiseksi ainakin polttoainelaadun huomattavaan muutokseen liittyy aina omat pienet riskinsä, kun kyseessä on käytetty auto. Valmistajan kannalta tässä tullaan takuu- ja vastuukysymyksiin, jotka voivat olla hyvin epämiellyttäviä. Riski liittyy siihen, että vanhaa sakkaa liukenee mm. tankista ja toisaalta vanhentuneet polttoaineletkut saattavat alkaa vuotamaan kun töhnä irtoaa niistä. Itse letkujen materiaali ei ole ongelma, sillä tavallinen nitriilikumi kestää kyllä oikeasti etanolia.
Itse lähdin projektissani liikkelle siitä, että jos jokin pettää etanolin vuoksi, niin minulla ei ole autossa kiinni juuri mitään mammonaa, joten mitään todellista hävittävää ei ole, ainoastaan voitettavaa käytännöntiedon ja ajanmittaan mahdollisesti polttoainetalouden muodossa. Siksi toiseksi taustalla oli tuntikausia aiheesta lukemista netistä niin Ruotsista, kuin muualta maailmasta. Asetin tavoitteekseni ensin 25% E85 ja 75% 95, jonka jälkeen ajan 2-3 tankillista ja seuraan mitä tapahtuu. Sen jälkeen sitten tujumpaa liuosta ja tavoitteena ainakin fifty-fifty, eli 50% E85 ja 50% 95.
Tässä vaiheessa olisi sitten ollut polttoainesuodattimen vaihto, koska jokusen tankin jälkeen on syytä vaihtaa se. Käytetyn polttoaineseoksen koostumuksen muutos kun pistää karstan ja muun sakan liikkelle, niin se voi tukkia suodattimen ja aihettaa käyntihäiriöitä. Ei kuitenkaan mitään kriittistä, mutta silti aiheellista. Hyvin pieni operaatio ainakin Bexissäni. Sen jälkeen sitten hakisin kokeilemalla missä kipuraja kulkee, eli koska käynti rupeaa ontumaan tai ei tahdo käynnistyä kunnolla. Siinäkin kohtaa on vielä autettavissa lisäämällä tavallisen bensiinin osuutta tankissa tai starttipilottia pienen suihkauksen antamalla. Etanolin käyttöä polttoaineessa voisi aasinsillalla verrata Masinolin kaatamiseen tankkiin, eli sekin toimii liuottimena ja nuohoaa moottorista vanhat karstat. Ainoana sivuvaikutuksena on ollut, että E85:ssä käytetty punertava lisäaine jättää värjääntymiä esim. venttiilikuppeihin. Tämä ei kuitenkaan haittaa toimivuutta ja ajamalla aina silloin tällöin tankillisen normaalia polttoainetta saa nuo värjääntymät liukenemaan pois.
Ruotsissa etanolipiireissä yleisenä ohjeena on pidetty, että kaasuttimella ja vanhalla ruiskutekniikalla (ilman lambdaa) on 20-40% E85-osuus ja lambdalla varustetuilla ruiskukoneilla 20-100% E85-osuus saavutettavissa, jos ei tee mitään konvertointia. Jos aikoo tehdä konvertoinnin, niin esim. Traction Avantillekin löytyy valmis kitti, jolla onnistuu 100% E85.
A-sarjan malleista ja Geesusta puhumattakaan. 100% E85-osuus on saavutettu joissakin Xsaroissa ja C5:ssa ilman mitään konvertointia, koska tietokoneohjattu ruiskutekniikka on osannut kompensoida automaattisesti alhaisemman tehon. Mitään kiveenhakattua ohjetta ei voi tähän antaa, eikä pidäkään vastuukysymysten vuoksi antaa, vaan ainoastaan kokeilemalla löytyy sopiva seos omaan autoon. Toki muiden kokemuksia kartoittamalla voi hieman ennakoida mihin oma auto kykenee. Siihen tuo oma fifty-fifty-tavoitteeni perustui. Valitettavasti en päässyt sitä tällä Bexillä kokeilemaan.
E85:n käyttöhän ei suoranaisesti tee kustannusten osalta autuaaksi, vaan 100% E85:lla ajaessa tuo alhaisempi energiamäärä tulee vastaan aavistuksen verran isompana kulutuksena. Ainakin ruotsaliset etanoliharrastajat (ei pidä käsittää sisäisesti nautitun aineen käyttäjinä
) ovat laajasti sitä mieltä, että sekakäytössä tuo energiahukka kompensoituu parhaiten ja silti samalla hieman säästää polttoainekuluissa. Tässäkin kohtaa on kuitenkin syytä kokeilla ja tehdä omat laskelmat. Omalla kohdallani käyttö jäi liian lyhyeksi, jotta voisin ottaa kantaa.
Selvää on, että hinnan on pysyttävä nykyisellä tasolla ja 95:n hinnan on noustava, jotta konvertoinnin houkuttelevuus kasvaisi. Tai sitten vaihtoehtoisesti E85:n verotuksen tulisi keventyä, jotta sen tuottama taloudellinen etu olisi niin merkittävä, että vaihto kannattaisi. Toinen olennainen seikka on, että jos haluaa ryhtyä etanolipatongin safööriksi, on todella aiheellista ensin perehtyä aiheeseen. En suosittele sitä, mutta en myöskään tyrmää sitä - kunkin omalla vastuulla tehtävä valinta. Seuraamuksena voi olla rahallisia säästöjä, jos kokeilee huolellisesti.
Lisää tietoa löytyy englanniksi vaikkapa Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/E85_in_standard_engines
kestää etanolia paikkojen syöpymättä, vaikka autovalmistajat väittävätkin, että ainoa vaihtoehto on uusi auto. Onpa yllättävää... 
Tuo sarja on tilattu Brasiliasta, mutta kirjoittaja on haluton kertomaan julkisesti valmistajaa.
