Sitruunapatonki.fi

Kerran vuosia sitten unohdin silloisen vaimoni töihin, aloin sitten kotona ihmettelemään kun eukkoa ei näkynyt missään Sitten soi puhelin ja sieltä kysytiin, Jokos olet uuden löutänyt? Kun minut tänne jätit. Silloin pikkasen otti päähän. Se oli aikaa ennen kännyköitä.

Miuta ei niinkään huoleta huono muisti, mutta se kylläkin, että asiat muistuvat näköjään mieleen omituiseen aikaan. Tuossa päivänä eräänä nimittäin tein päivitystä vanhaan taajuusmuuttajaan erään tehtaan viikon kestävässä kunnossapitoseisokissa. Seuraavana yönä kahdelta heräsin ja muistin, että voe mahoton - korttikehikon miinuspotentiaalijohtohan jäi irti.

En aio edes kertoa, miten olen unohtanut lastenvaunut kaupan eteen, lapsen kerhon eteiseen ja miehen työpaikalleen... ei kai sitä ny kaikkea voi muistaa

laakeri kirjoitti:Miuta ei niinkään huoleta huono muisti, mutta se kylläkin, että asiat muistuvat näköjään mieleen omituiseen aikaan. Tuossa päivänä eräänä nimittäin tein päivitystä vanhaan taajuusmuuttajaan erään tehtaan viikon kestävässä kunnossapitoseisokissa. Seuraavana yönä kahdelta heräsin ja muistin, että voe mahoton - korttikehikon miinuspotentiaalijohtohan jäi irti.

Näitä on sattunut, vastaavia. Alitajunta työskentelee ongelman parissa, vaikka sälli, ainakin näennäisesti, lepää. Joskus työ tapahtui rutiininomaisesti, automaattisesti, paluumatkalla sitten tuli mieleen, tuliko kohde käyttöön laitettua....on käännytty takaisin..kaikki ok! Ja vaikka oli parityöskentely, toisen olisi pitänyt huomata, myös valvoa.......

ealab kirjoitti:Joskus työ tapahtui rutiininomaisesti, automaattisesti, paluumatkalla sitten tuli mieleen, tuliko kohde käyttöön laitettua....on käännytty takaisin..kaikki ok!

Tätä käy kyllä aika usein, kun homma alkaa olla rutiininomaista. Tällä kertaa se miinuspotentiaalijohto oli tosiaan jäänyt irti... muistin vielä, mihin kohtaan parin kondensaattorin väliin olin sen työntänyt, ettei nirhaannu korttikehikkoa paikoilleen nostaessa.