Nyt seurattavalla Xantialla mittarissa 210tkm, kun sen ostin tämän vuoden elokuussa. Eka "kovakattoinen" siis kyseessä ja tarkoitus käyttää tätä lähinnä talviajossa. Miksi Xantia? Hyvin varusteltu, lämmin, mukava, hiljainen, suht. taloudellinen (1.8 16v) ja halpa saatavilla olevaan kuntotasoon nähden. Suurelta osin myös ylläpidettävissä järkihinnoin ja tekemisin. Kokemusten mukaan luotettava.
Kyseinen yksilö hyvällä huoltohistorialla, joskin laajalla omistajakaartilla. Kaikki tärkeimmät juuri huollettu ennen ostoa.
Tähän mennessä teetettyä:
- tuulilasi
- jousipallot
- nesteet
- öljyt
- takahelat
- ilmastoinnin huolto
- vetarin suojakumi
- uudet talvikumit
Tähän mennessä tehtyä:
- takaluukun pumppujen vaihto
- soittimen vaihto
- etukajareiden vaihto
- pelkääjän etuikkunan elottomuuden korjaus (maavika)
- peräkontin matto
- takahattuhyllyn hankinta ja sen muovisten "ankkuritappien" korjaus metallisiksi.
Huonoa, eli tulevaa:
- kytkin
- kammen takastefa
- puskurit kolhittu
- jarrut parin-kolmen kympin jälkeen
- hydenesteiden vaihto (pesunesteet sisässä)
- pakoputki
- ovilistat
Ja sitten viimeisimpään missä tuli edes hieman seppäiltyä muoviauton iloksi... Eli konetilan alle tulevan pohjalevyn valmistus. Alkuperäinen malli oli saanut öljyä, hiekkaa, suolaa ja elämää parin kilon verran päällensä. Haperoa ja öljyistä, ei jaksa korjata. Uusi taisi olla 60e. Tapana on ollut valmistaa ilmajäähdytteisten öljypohjia suojaamaan alumiinilevy, joka auttaa varsinkin talvella koneen ja vaihteiston öljynlämpöjen kanssa. Ei se tässäkään mallissa pahitteeksi ole, varsinkin jos ajaa pätkäajoa täällä pääkaupunkiseudun loskapaskassa.
Ilmastointiliikkeeseen ostamaan pintavaurioista (eli pieniä naarmuja, joitakin lommoja) alumiinia, 0.5mm paksua. Kolmen neliön palasta joutui pulittamaan hurjat 5e ja tämän tekemiseen kului alta metri x 1.5... Sitten ei muuta kuin hieromaan.
Pohjamuovista piirsin pahviin kopion ja lähdin sovittelemaan koneen alle. "juu tuota muutan, tuosta pois, tuohon kiinnitykset". Kiinnityksiä tein neljä lisää, eli M6 happomutterit 1.5mm peltilipareisiin kiinni ja rungon valmiisiin reikiin. Kaksi runkoon, kaksi sisälokareihin. Kolme etupuskurin pulttia kannattelemaan etupäätä. Voila. Sitten jäykistys. 0.5 pelti on aika lerppua ken sen tietää. Mutta siihen on onneksi pitkät perinteet. Sinne tänne jäykisteet, joista kuvat kertokoon. Kaikki tämä siis kotioloissa, ilman paineilmavasaraa tahi kanttikonetta. (Jälki on sen mukaista, mutta eipä se minnekään näy käytössä)
Koneen kohdalle tein ison reiän, johon vielä palaan seuraavana urakkakertana, eli lisään siihen pyöristetyn levyn suojaksi. Ilman aukkoa kone olisi voinut kolista peltiin. Pyöreä reikä on vaihteistoöljyn vaihtoa varten.
Alkup. ja uusi

Tasapainossa kangen nokassa, ei juuri taipuile. Painoa arviolta 250g