Etteivät sydän ja verisuonisairaudet iske.Nätti ilmakin on ulkona.

http://video.foxnews.com/v/457546024100 ... show-clips

Älä unta nää

ihan kuin minä

Jos et liiku riittävästi niin terkut sinne helvettiin vaan. Liikunta on parasta huumetta kun endorfiini alkaa virrata noin 35 min kuluttua rääkin aloituksesta.
Tyhmintä mitä voi sanoa ja myös se että ei ole aikaa.

Selkävikaisena on aika vaikeaa, Pisin kävelylenkki oli viime vuonna noin pari kilometriä.
sitten lähti jalat alta. Ambulanssilla sairaalan kautta kotiin.

Mistä mä sen olisin voinut tietää jos en unta nää.

Pahoittelut sitten.

Älä välitä pärjään kyllä, kun vaan ottaa tosi rauhallisesti

123kg(minä) poikanen on vielä kevyt ruipelo noissa kisoissa.Osa on ehkä mallaskaloreita.

https://www.youtube.com/watch?v=gRM6t7faRDw

foortti oli hyvän videon tehnyt, mutta kohtuu kaikessa sano vanhakansakin sillä ei yleensäkään ole tiedotuksia liika kuntoilun vaaroista, sillä ystäväni naapuri harrasti vuosia aktiivisesti hölkkäilyä ja lopulta löytyi vainajana hölkkäpolulta, ruumiinavauksessa todettiin sydämen olleen aivan loppu!

Turha tässä on enää kuntoilulla itseään yrittää pelastaa kun makkaransyöntikin jo tappaa...

Jess! Kyl mää ainakin haluun lisätä eli aloittaa edes kävellä joskus sen reilun puoli tuntia. Olis talvikenkiä ja jotain kuoritakkikamppeitakin kokeilematta. Kannatetaan!

Keväällä aloitin vanhan harrastuksen, pyöräilyn, henkiin herättämisen. Ihan sillai rauhallisesti, puolen tunnin tai tunnin lenkkejä omaan tahtiin. Innostus oli tietysti mahdoton, mutta huonon kunnon kanssa lopputuloksena oli vain lihaskrampit pohkeissa liiallisen yrittämisen seurauksena. (On muuten kiva tunne kun ylämäessä molempien jalkojen pohkeet pamahtavat kramppiin ). No, koko kesän ajelin, harvemmin tai muutaman kerran viikossa. Nyt lokakuun lopulla voin vaan todeta, että kannatti. Vaikka pyöräily ei ole ollut säännöllistä, olo on piristynyt kummasti. Ja ne ylämäetkin pääsee jo hieman helpommin ylös.

Istumatyöläisenä (suunnittelijana) kun ei liiku muu kuin hiirikäsi niin kaikki omin lihaksin liikkuminen on positiivista. Sohvan ja kaukosäätimen väliin on niin helppo unohtua...Mutta se on vaan pakotettava itsensä ulos. Kannattaa.

Toi on yksi laji (rullikset sauvojen kanssa) viimeisen 3 kk aikana

Kyl maar sitä tarttis jottai tehrä ku ei se pelkkä ruuan kattelu ol kiloi viäny...

Eix! Ja ku määki luulin et kun kattelee paljon vihreet ni painoki putoo! Turkulainen kun asustelee täällä pohjois-savolaisten joukos niin kyl nämä välil ihmettelee murret vaik se on varsinaist suomee?

Muutama vuosi sitten hyvä ystävä, kollega, kitui ja menehtyi syöpään. Oli muuten Saab-harrastaja, jotka ovat yhtä mainiota porukkaa kuin me! Jokunen Saab tuli kaverin kanssa haettua parempaan talliin.

Ajattelinpahan vaan, että JOS saisi valita, niin ottaisin sen lenkkipolun mieluummin kuin ne sytostaattihoidot. Viimeiseksi matkaksi.

No tänään pääsin lenkiltä kotisaunan lauteille, mutta etulinja lähestyy koko ajan...

Nyt kun jälleen olen vapailla markkinoilla aloitan itseni liikuttamisen. Parhaana liikehtimisen
muotona pidän ehdottomasti juoksua. Juosta voi monella tavalla ja monessa paikassa.
Ehdoton ykkönen on yöjuoksu. Siinä kunto kohenee jos vähänkään onnistaa, osoitteet
löytyvät E-kontaktista ja muilta treffipalstoilta. Kakkosena tulee vieraissa juoksu. Tuppaa
lähiseudun rouvat jo olemaan läpituttuja, reviiriä pitää laajentaa. Sen verran kunto on jo
kohentunut että Cooperin testi menee 12 minuutissa, eikä tule edes hiki.

Olisiko nyt hyvä keli lähteä ulos? Kyllä, heti töiden jälkeen Nishiki tulille Ja ajelemaan sepelillä hiekotetulle pyörätielle. Kyllä, JKL:ssä ehtivät jo hiekat levittää viime torstaina. Kapea rengas, 4,5 barin paine -ei kovin mukava hiekoituksen jälkeen.

No sulla ei sitten enää ole osallistumisoikeutta lajiin nimeltä syrjähyppy. Tuli tosta yöjuoksusta mieleen..

Edellispäivänä kävelty Iisalmessa 10 km seurahuoneelle ja taas eilen 5 km.Eikä paino tippunut yhtään,vaan nousi.