En poista nikkiä, mutta naapurintäti aiheutti citroenin poistumisen autuaammille hydraulilaitumille. Seuraava ajokki ei tule olemaan citroen vaan löytyy joko kiina/ruotsalaisesta tai japanilaisesta (entisestä PSA kumppanista) halutaan näet neliveto ja vähintään 2000kg vetokykyä. C-Crosser on koettu (Outlanderina) ja viimeisin versio mitsusta kiinnostaa, mutta kestävyys on askarruttavaa (vag tekniikalla mitsu jätti alle 70tkm ajettuna kahdesti tielle, kun citikoillaon matkattu 1,6milj km ja ovat jättäneet kolmesti matkalle. Aika näyttää tuleeko yhden talven ajetut X7 17" talvirenkaat orkkis aluilla sekä kattoteline myyntiin (vanteet sopii volvoon).
Ei tule perheeseen siis vielä säköautoa (likviditeetti vajauksen vuoksi) 75k€ on nykyisellään liikaa (tessu model X ainoa jonka vetokyky on riittävä)

Edesmennyt ystäväni ei kehuskellut volvoa, mutta tiesi 2.3 litrasen kestävän useamman miljoonakilometriä ettei tarvitse motorille tehdä muuta kuin vaihtaa öljyjä.
Castrol-öljy sivuilta löytyy -60 luvun pyhimysvolvosta kuva ja väite useammasta miljoona kilometristä ettei moottorille ole tarvinut tehdä myöskään muuta kuin vaihdella öljyjä.

Puolisolla samanlaiset tarpeet. Hevoskärryä veteli VAG-Outlanderilla kunnes lyhyen ajan sisällä meni turbo, kytkin ja kaksoismassavauhtipyörä. Jotain 350 tkm paikkeilla. Korjattiin, mutta vaihtoajatus jäi päälle. Samankorinen piti saada, koska meidän käyttöön ylivoimaisesti paras peräkontti. Löydettiin Mitsun omalla moottorilla varustettu 58 tkm ajettu -11 mallinen. Hinta oli korkeahko, mutta koska mieleinen, niin kaupat syntyi.

Sähköauto kiinnosti, mutta vetokyvyttömyyden takia hylättiin. Volvon V60 hybridissä olisi ollut 1800 kg vetokyky.

Vähän vanha ketju, mutta kun törmäsin, niin...

https://www.castrol.com/en_us/united-st ... ordon.html
Tuossa artikkeli, ei ainakaan enää ole väitettä ettei muuta olisi tehty kuin öljynvaihtohuoltoja, eikä se pitäisi paikkaansakaan, moottori on ehkä alkuperäinen, mutta kaksi "moottorin huoltoa" 680000 ja vähän vaille 2 miljoonaa mailia:

https://archive.nytimes.com/wheels.blog ... lvo-1800s/
Todennäköisesti Gordonilla oli tarkemminkin mapeissa mitä silloin tehtiin, ekasta totesi ettei olisi ollut niin tarpeenkaan, toinen tehtiin ehkä sen takia että puristukset alkoi katoamaan, tosin suomeksi väitetään että olisi sen takia vaihdettu moottori:

https://tekniikanmaailma.fi/maailman-tu ... -rikotaan/
Mutta tuossa voisi olla myös kyse toisesta remontista, tosin matkamittarin lukemissa toisessa ennen 2 miljoonaa mailia ja toisessa vasta sen jälkeen, mutta lehtijuttuihin ei aina voi luottaa... Mutta ei kyllä firman mainostiedotteissakaan korosteta mitä öljyä käytti ennen kuin GTX julkaistiin tai olisko mennyt saman matkan eri valmistajan öljyillä...

Olisi kyllä mielenkiintoista saada selville totuus tuosta alkuperäinen moottori/vaihdettiin uusi moottori (suomenkielisessä wikissä on tuo sama maininta, viittaus lienee hesariin maksumuurin taakse, mutta onkohan sieltä se kohta peräisin), jotenkin epäilevästi suhtaudun siihen että moottori olisi ollut "uusi" vuonna 2009? New York Timesissä oli enemmän tietoja, myös siitä miten Gordon sai parikin uutta Volvoa ja ajoi niilläkin aika reilusti.

Mutta maailmalla ennätykset on isompia, Suomessa taidettiin jäädä reilu puoleen ja koneitakin meni kolme, autonvalmistajan voitelukin oli vaatimattomampaa, 2 miljoonan tienoilla kun vaihteisto hajosi, niin velmu kyseli meneekö tämä takuuseen kun hajosi niin äkkiä - menihän se:
https://www.se-makinen.fi/node/index/de ... nan-volvo/

Sekä moottoreiden elinkaari että polttoaineenkulutus ovat puolittuneet. Joku voisi tosin sanoa, että elinkaari on viidesosa entisestä eikä polttoaineenkulutus todellakaan ole ihan samassa tahdissa parantunut.

Keskimääräinen elinkaari on edelleen monelle ihan riittävä; isompi ongelma on se, että liian moni kone hajoaa jo elämänsä keväässä. Ei se kauheasti lohduta, että merkin xx kone tyypillisesti on ongelmaton 250 tkm, jos oma ja vaimon auto hajoavat alle satkun.

Jos näitä ennenaikaisia hajoamisia olisi oikeasti vähän, valmistajat ratkaisisivat ongelman yksinkertaisesti ottamalla aniharvat tapaukset omaan piikkiinsä.

Rippuu kyllä paljon mihin aikaan vertaa, omien muistikuvien mukaan esimerkiksi vielä 80-luvulla ja 60-70 luvun autojen moottoreita korjattiin tiheästi ja joka kaupungissa oli moottorihiomoja tms. pilvin pimein, kunnostettuja vaihtomoottoreita myytiin melkein maitokaupassa, sitten niistä tehtiin melko ikuisia hyvin huollettuna mekaanisesti ja nyt on optimoitu kulutuslukemia ja sisäistä kitkaa, välillä hieman liikaa, männänrenkaiden puristusvoima ei riitä ja laakeripinnat liian kapeat tai osista tehty liian kevyitä ja kesto kärsii...

Osin kyllä työn kallistuminenkin on tehnyt moottoreiden täyskorjaamisesta harvinaisempaa, vähänkään vanhempaan perusautoon ei enää kannata investoida moottoria/täysremonttia, kun ehjän käytetyn samanlaisen saa halvalla, joskus halvemmalla kuin moottorin irroitus ja paikoilleen laitto ulkopuolisella. Sen sijaan jossain Intiassa kadunvarren paja korjaa vaikka katkenneen kampiakselin ja työtunteja kuluu, eikä oletettu kestoikäkään ole ehkä valtava, mutta työvoima on halpaa...

Ja kyllä 90-luvulla tehtiin paljon erilaisia ongelmallisia moottoreita ja montakohan konetta mennyt palasiksi kun hihna katkennut, kun ei ole raaskittu vaihtaa niin tiheään kuin välillä oli vaatimus, muutaman vuoden tai muutaman kymmenen tuhannen kilometrin välein...

Toisaalta oli jo 90-luvun lopussa ja 2000 luvun alussakin moottoreita, jotka kuluttivat kampiakselin laakereita tai kampiakseleita ja jotkut katkoivatkin kampiakseleita/kiertokankia (Tuossa on mielessä Alfan bensakoneita ja Subarun dieseleitä, mutta eivät läheskään ainoat esimerkit, mutta muistan myös työkaverin ilmeen kun sai korjaamolaskun muutaman (volkkariperheen) dieselin pumppusuuttimen vaihdosta, pitkä päivittäinen työmatka ja aika pienillä kilometreillä dieselissä "pikku remontti", mutta olikin yllättävän hintava (muistelen että osat olivat silloin noin 2500 €), no on tuostakin ainakin yli 15 vuotta) Bensasuorasuihkujakin yritettiin useamman kerran ennenkin saada toimimaan, vaikka Citikan HPI vuosituhannen alussa, ei ollut tarjolla kovin pitkään ja ilmeisesti korkeapainepumppu ei ollut pitkäikainen ja varsin kallis korjata ja muillakin merkeillä samanlaisia lastentauteja.

Tuossa kävi ehkä niin, että polttomoottori saatiin jossain vaiheessa "valmiiksi" eli hyvinkin moni valmistaja tuotti ongelmattomia moottoreita. Sitten kiristettiin tehokkuusvaatimuksia (sekä ekovaatimukset että hevosvoimat lisääntyivät) ja taas alkoivat pannut poksua.

Eikä sovi unohtaa tuotannon tehokkuusvaatimuksia. Siinä se juurisyy niihin moottorivikoihin taitaa yleensä olla...

Hei!
Kyllä 60-luvulla oli paljon moottoreita kestävyysrajan ala- ja yläpäästä. Kaksi kampiakselia olen katkonut henkilöautoista itse. Ensimmäinen oli kaksitahtinen Saab, vm -61. Kuulin jälkeenpäin , että olin onnistunut ostamaan ST- ajoissa hyvin menestyneen auton. Myöhemmin siitä katkesi kyllä koko etuosan lattiakin etulokasuojien takareunan kohdalta. Seurausta kilpailu-uran rasituksista.

Toinen akselin katkoja tuli Mersusta. Kyse oli 190 dieselistä. Siinä oli vain kolme runkolaakeria. Lähdin keväiseltä puolisulalta tieltä liikkeelle reippaasti, ja kun pyörät tavoittivat sulaa, kului selvä naksahdus koneesta. Ajoin sillä kotiin noin parikymmentä kilometriä ja työpaikalle aamulla samoin. Perillä oli meno jo melkoista hierontaa, kun kytkin ravisti tuntuvasti.
Vaihdoin koneeseen samankokoisen bensakoneen kampiakselin. Mitoitus oli ihan sama. Kun kysyin Vehosta mitä eroja akseleissa on, käykö vaihto, vastaus oli että voi omalla vastuulla. Hyvin toimi kuitenkin.
Brittiläiset pieni tilavuuksiset moottorit kaipasivat käsittelyä melko varmasti, jos 100tkm pääsi.

Pieni ihme on sitten Citroen 2CV:n kone. Olin töissä silloisen Farming oy:n pajalla. Ferguson traktoreiden huoltomiehillä oli ajokkina näitä 2cv.n pakettiversioita. Autot oli lastattu pääasiassa rauta tavaralla, kun oli varaosista kyse. Koneet ja jousitus kestivät älyttömän kuorman hyvin. Huoltomiehet kertoivat sen sijaan hermojensa olevan koetuksella maantiellä, kun autoa piti saada muun liikenteen mukaan. Eräs sanoi että "tämä auto on tarkempi kuin vatupassi haistamaan jos on mäki tulossa"!
Tämä ei taida olla ollenkaan aiheesta, mutta sinnepäin
Hakapajamies

Mulla on kampiakselinkatkonnassa sellainen sarjaprojekti; ruohonleikkuri (Stiga), auto (Subaru), moottoripyörä (Dnepr)

Yhdestä Corsasta tuli kiertokanki lohkon läpi tielle, mutta se ei menoa pysäyttänyt kuin vasta vajaan kymmenen kilometrin päässä

Hei!

Toi Teuskin viimeinen, kävisi kalajutusta, mutta taitaa olla tosi?
Hakapajamies

Kuinkahan hemmetin kauhea oli alkuvauhti, jos meno pysähtyi vasta kymmenen kilsan päässä?

Stigassa oli arvaten se kiinanmoottori, ei RiksRättön?

Kyllä nuo alle satkun hajoamiset ainakin ensimmäisen omistajan tapauksessa yleensä menevät valmistajan piikkiin, virhevastuusäädökset purevat niihin. Jos olisi jo puolitoista satkua takana, niin sitten voi varautua maksamaan ehkä puolet. Tietysti jos ei halua pitää oikeuksistaan kiinni, niin sitten maksaa aina kaikki 100 %.

Pienempää sai pistää silmään että päädi sen mäen ylös jossa kilahti pamahti ja pohjassa kilisi. Kerran matkalla sammui ja kurkkasin pellin alle, öljyä kaikkialla. Käyntiin ja meno päättyi vähän ajan päästä pamaukseen savupilven keskellä

Stiga oli kiinankoneella, kyllä