Aika tympeetä. Ulkoilman lämpötila ja se kuollut DW8 diiseli. Se, joka kävi nätisti Tampereelta kotiin ja siihen jäi. Ei edes potki eetterillä. Tuo nyt viittaisi sekä hehkujen pimeyteen että imuventtiilien kantamiseen. Ostin hehkutulpat ja hammashihnan. Kaikki englannin youtubeihmeet neuvoo vaihtamaan kaikki tulpat, vaikka muutaman vanhoista saisi mittaamalla osoitetuksi ehjiksi. Sitten on se hehkurele, minulla neljä johtoa tulee ohjaukseen ja netistä löytyi kaavio niistä, mihin johdoista voi laittaa painonapin kojelautaan manuaalisesti käsin hehkuttamiseen.

Netissä aika fiksun tuntuinen brittiasentaja haukkui systeemiä; hehkuvalo palaa, kun rele saa käskyä "hehkuta". Se ei vikatilanteessa tarkoita, että hehkuille menisi virtaa, se ilmaisee vain aikomusta. (Kuten vilkkurele, se ei käännä autoa, ootte varmaan päinvastoin huomanneet, ettei pimeänä olevat vilkut tarkoita, ettei auto yht'äkkiä kääntyisi ... no, vähän lipsahti pseudon puolelle ... )

Tiekartta onneen, ensimmäinen sivu olisi tällainen;

Hehkureleen navat (4kpl) on plus ja miinus, "hehkuta", moottorin lämpöanturi "älä hehkuta, olen lämmin", näiden toiminta pitää katsoa
Hehkureleen isot navat (20A) jännite ja virta pihtivirtamittarilla, hehkun merkkivalon toiminta vs. todellinen hehkuttaminen
Hehkutusjohtojen kunto ja vastus (vanhojen hehkutulppien vastus (1-2 ohmia) ihan vaan mielenkiinnosta)
Hehkureleen virta ja jännite tulppien vaihdon jälkeen, hehkutuksen merkkivalon toiminta
Venttiilien välykset tai välyksettömyys.

Hitaasti, hitaasti projekti etenee. On kuulemma aika laitella kukkapenkkiä ja keittiötä.

Kakkelis. Kakkelis grande. Se mun Flexifuelpeukotti. Tila-auto. Kytkin alkaa luistaa pitkän ajon jälkeen. Uusi paketti tilattu ja vaihtohintaa kyselty. Kauheeta, aivan kauheeta! Teen itse ja säästän. Niin mitä? Säästän .... jotain. Menee vetarin kumit, startti ja laturi samalla huoltoon/vaihtoon. Iskarien yläpäät ja muuta pikkuista. Jouluksi kotiin. Tai syyskuuksi.

No niin, rakkaat toverit ja muut arvon lukijat! Peukotissa on uusi kytkin. Loimaan Tietäjä kertoi asiasta kaksi tärkeintä. Apurunkoa ei tarvi irrottaa ja takaisin laatikko menee 8mm kierretangosta tehdyillä ohjureilla. Nätisti näin kävikin, muttei ihan heti.

Pikkasen liian rankka savotta, hiki valui ja pari kertaa meinasin soittaa paalikyytiä, meni kaksi päivää aamusta iltaan. Tein homman ns. alapäämenetelmällä, missä kytkinpaketti vaihdetaan nimensä mukaan pienestä raosta. Apurunkoa irrottamatta. Vaihteiston kiinnitysruuvit auki ja se mahtuu juuri sopivasti apurungon päälle reilun viisi senttiä poispäin moottorista. Startin kohdalta käsi mahtuu kytkinkoppaan, painelaakerin saa painetuksi kytkinhaarukkaan ongelmitta. Kytkinlevyasetelma onkin pikkasen vaativampi juttu ilman kohdistustappia. Tappia ei pääse käyttämään, kun kytkinakseli on ihan siinä hollilla. Asetelma on kiristettävä paikalleen miltei kiinni ja kytkinlevyä tunnustellaan kolmesta asetelman aukosta, tarpeen tullen se taputellaan tylpällä työkalulla mahdollisimman keskelle. On hyvä ensin mallata työpöydällä kytkintä asetelman päälle, millainen painelevyn ja kytkinlevyn reunan välinen pykälä on, kun levy on keskellä. Tätä samaa pykälää sitten jahdataan niistä kolmesta aukosta. Itse tein homman kahdesti, ensimäisellä kerralla olin pikkasen suurpiirteinen tai, kytkinakseli työnsi levyä, kun laatikko roikkui vinossa. Ei tiedä. Nyt osaisin homman ekalla.

Automaattinen kytkinvaijerin säätö selvisi vasta päivää myöhemmin netistä. UK:n foorumin kaverit sanoi, että vetää vaan kykinhaarukan vipua ulospäin, niin kuulee, kun kiristimen hampaat raksuttaa. Näin kävikin ja polkimen liike tuntuu nyt oikeanlaiselta. Samaisella foorumilla kirosivat "automaattisäädön vikaherkäksi ja syylliseksi kytkinasetelman sakaroiden kulumiseen", mikä on "sitikan kytkinten yleinen vika". Sanoivat, että pistää mieluummin tilalle vaijerin, missä on se kierre kytkimen päässä ja säätömutterit.
Aprikoin tätä asiaa, olisiko mulla se ajottainen luistaminen ollut tätä? Huoltokirjassa oli kytkimen vaihto 127 tkm. kohdalla ja nyt on taulussa 248. Eli sen 125 tkm. kytkin kestää tässä vehkeessä? Levy ei ollut loppuun kulunut, mutta paineasetelman pinta on käynyt kuumana, sinistyneitä läikkiä oli koko pinta täynnä. Täytyy seurata, muuttuuko kytkinpolkimen liike eri tuntuiseksi ja saako säädintä "nollatuksi" vetämällä kytkinhaarukan vipua. Voihan se olla, että pahoin kuluneen säätimen jousi pukkaa painelaakerin kiinni asetelmaan.

Ihailijakuvaa sadepäivän ratoksi. Jos Tanhupallon ohjelma on Hesarin mielestä kuin lobotomia, mitä vanhan Peukotin kytkinremppa sitten olisi, autotoimittajan silmin nähtynä?

Vaippaikä lähenee. Kone käy kolmella...kolmella ja puolella. Kun ei muista, miten autoja rassataan, niin ei. Oikeat sitikkamiehet irrottaa YKK-anturin ennen vaihteiston irrotusta. Eli sen vaihteiston kytkinkopan yläreunassa majailevan kelan. Kun se kuulemma ottaa kipeetä, jos sen tölväsee vauhtipyörään. Näin ei mulla käynyt, kai? Hyvä se on, kai? Saa sen helposti vaihdetuksi, kai? Kai mä löydän sen vara-anturin aarrekammiostani. Näkis vaan.

No, pahin ontuminen hävisi, kun nitkutin tulpanjohtoja virranjakajan pääsä. Siellähän ne mun räpylät oli tunkeneet itteensä koko lauantaiehtoon, kun nylkytin sen viimeisen kytkinkopan kiinnitysruuvin takaisin kiinni. Läytyi yksi tulpanhattu, venttiilihattu, pari prikkaa ja akunnavan korkki sieltä samasta onkalosta. Hyvä, että tyhjensin onkalon, nyt sinne mahtui putoamaan ihan näkymättömiin mun matala 16mm hylsy ja pieni niveljatke. Niitä sitten ongittiin liian vahvalla neodyymimagneetin murusella, joka iski kiinni kaikkialle muualle, paitsi niihin työkaluihin. Maalarinteippiä ympärille ja alkoi magneetille maistua kiinalainen halpismetalli, ranskalaisen jaloteräksen sijaan.

Vaihdoin tulpat. Sanovat viisaat, että kun tulppa kuluu kylliksi, kärkiväli kasvaa ja ECU yrittää pidentää konkan latausaikaa, nostaa jännitettä ja lopulta jossain palaa käämi. Aika kauheet ne mun vanhat halpistulpat. RE85 polttoaineko ne oli syönyt? Nyt ruuvasin kiinni uudet, sellaiset kalliit turbokoneen tulpat, missä on kaksi maaelektrodia. Torstaina voisi tehdä koeajon Lahden suuntaan. Kai.

Kakka. Olen näköjään tölvässyt nopeusmittarin anturin rikki kytkinremontissa. Kun lähdin ajamaan, nopeusmittari näytti vähän, hetken kuluttua oikein ja sitten meni nollille. Trippimittarikaan ei kerää lisää kilsoja, joten tuskin mittarineulan askelmoottori/vaihteisto olisi yht'äkkiä saanut sen tyyppivian. Jos anturi on muovisella hammaspyörällä, mekaaninen vaurioituminen on mahdollista. Vetari oli työn aikana kunnolla ulkona perästä, muttei kokonaan.
Johdot oli nätisti harmaissa silikonisukissa, homma jatkuu varaosaxantian anturin irrotuksella. Heinikossa, auto laskeutuneena viimeiseen lepoon.

Joutui antamaan periksi omassa elokapinassa. Tankkasin parikymmentä litraa 98 bensaa ja nyt auto toimii kuten polttomoottoriajoneuvo. Käynnistyy, käy ja kulkee. Jotain nypytystä moottorin vedossa vielä on, kiekkamittarin neula naputtelee alaspäin randomisti muutaman sekunnin välein silloin tällöin. Aiemmin, pelkällä RE85:llä kone ampui putkeen kylmänä, kun antoi reilusti kaasua. Mulla olisi varaosa-autossa virranjakaja. Kokeillaan sitä.

Kylläpä aika rientää! Kaverit naukuu, että ne on jo puolitoista vuotta kuunnelleet mun valitusta apurungosta, kun se pitäis vaihtaa ja ei saa hitsata ja kyllä te tiijätte. Puolitoista on hieman liiottelua. Vuosi korkeintaan ja jos tarkkoja ollaan, nii silloin se valitus alkoi, kun hommasin sen Peugeot Expertin. Raadon, pommin, Huutokaupat.com:in huippuvehkeen, Kamuxin kultajyvän. Oma vika, älä osta autoa sateessa, pimeellä ja varsinkaan näkemättä.

Sitten ne vasta nauroi. Mulle tuli nääs kato pajalle käymään samanlainen säätäjä kuin minä. Melkein samanikäinenkin ja jutteli autojuttuja. Yhtä paskoista vehkeistä, mutta eri merkistä. Oli kuulemma apurungossa siinä takana sellanen pehmee kohta, mistä katsuri oli vihjannut, ettei ensi vuonna enää mee läpi, paitti tämä hänen kuonahakku. Tätä se mun arvon vieraamme toimitti siinä kaffee-pahvimuki kädessä, kuunneltiin isossa ringissä tätä vallan raakista tarinaa. Länsi-Suomesta. Ne katto sitä ja sitten mua. Uudestaan. Oli hiljasta. "Kaksoset, saatana! Tootta kaksoset", sano mun kaverit.

Musta tuntuu, että ne sällit on kohta kypsiä vaihtaan mun apurungon. Ainakin neuvoon sivusta, kun mä olen ensimmäisen päivän temunnut tyhjää pyörivien muttereiden kanssa. Tai mikä siinä nyt ei olis niin valitettavan työlästä.

Onpas mielenkiintoinen ketju, ja karua kertomaa!

Sitruunaseppä ja sanaseppo samassa persoonassa.

Eikö tuo E85-sarja ollut nk. itse aiheutettu ongelma, kuten alkoholiongelmia yleensäkin tavataan kutsua?

Ei ole luonnollista, jos sekä auto että kuljettaja käyvät samalla polttoaineella.

Nii, nii on, luonnollista käydä tupakalla tai... Ei oo paljoo kerrottavaa, kevättä varrotessa, ajelen kyllä mieluusti tolla Peukotilla talvella, se menee vakaasti ja vasta kerran on joutunu soittaan naapurin vetämään traktorilla irti leveäksi auratun tien penkasta.

Kattelin taas autokuumeessa olisko peukotinraatoja. Jotenkin klikkauduin Copartin Saksan sivuille. Kattokaa, on ollu kyberneetikolla hauskaa kun käännösautomaatille on annettu lisää piuhaa...

Entisenä käännösalan yrittäjänä muistan yhden viisauden tuoltakin saralta: kääntäminen on teoriassa mahdotonta ja käytännössä vaikeaa.

Ainoa rokotus autokuumetta vastaan on tehdä kerran matkan varrella niin kallis virhehankinta, että sapen maku pysyy suussa hautaan asti.

Rakkaat toverit ja sankarit! Jupakauta jees ja päivää! Aurinkoista ja keväistä! No, asiaan. Kaadoin "Injector Cleaneria" Peukotin nykimisen hoitoon. Kilometrejä kertyy aika vaisusti, mutta kuitenkin. Nyt, noin viidensadan kilometrin jälkeen, nypyttäminen on vähentynyt, eikä kone ole sammunut liikennevaloihin. Eipä silti, ei täällä maalla ole liikennevaloja, mutta Isolla Kirkolla ja Pirkanmaan Pääkaupungissa niitä on. Joka tapauksessa, tässä 2,0i 8-venttiilisessä XU-moottorissa on kaiken asiasta lukemani perusteella ollut suutinvikoja. Suutin jää auki? Nyt ei. Lopullinen niitti on mopopopoikien housunreisien tummennin. Pieni tujaus, inasen pieni liraus, kaksitahtiöljyä ja kuulemma, siis kuulemma, näin siis täällä raktorien ja lehmien, korppien ja supikoirien luvatussa maassa, eikä suuttimet enää tahmaa. Saas nähä, kuinka käy? Nätisti neljällä vai nypyttäen kolmella.

No, kuinkas kävi? Käyko kolmella vai eikö käy enää ollenkaan? Meillä kävi kaksi supikoiraa takapihalla. Ovat kauniita mutta jotenkin surumielisiä otuksia: heikot luut, heikot leuat, osaavat puolustautua oikeastaan vain esittämällä kuollutta. Noita saa tappaa vapaasti, niiden lahtaamista ei luokitella edes metsästämiseksi. Kasviksia syövät, nukkuvat talviunta. Voisivat elää koiran ikäisiksi, mutta kuolevat luonnossa nuorena. Parit pysyvät yhdessä ja isät vahtivat pentuja: naaraan täytyy maidossa pysyäkseen kiertää ruokaa etsimässä. Tauteja levittävät, kuulemma, mutta silti mulla on surullinen olo aina kun raahaan maantielle kuolleen supikoiran pois ajoradalta.

Kyllä toi nyt taisi auttaa. Yksi satsi ainetta vasta käytetty, kaksitahtiöljyt kokeilematta.

Kevät saa. Niinpä. Jaa, että mitä? Oon tässä piehtaroinut kaikkien isojen ajatusten kanssa. Auton kokoisten. Asiallahan ei ole kiire, paitsi pihalla seissoo kohta kaksi punaista SevelNord - peukottia ilman leimaa. Pistäisikö vaivihkaa kiertotalouden jauhettavaksi vai päinvastoin, HIENONTAISKO ITSE? Todella hienoksi? Kahdesta saa yhden. Hyvän?

Oli kaunis ja lämmin päivä, piha kuivunut. Otin reilun pahvinpalan alleni ja kurkkasin sen kauhean ruosteisien Expertin apurungon kuntoa. Ei ristus! Siinä on ne paperitarratkin paikallaan! Luumäen Kunnan työjuhta. Mikä lienee selitys, muuten niin helmoistaan mädässä autossa on etu- ja taka-apurungossa, iskareissa ja jousissa enemmän maalipintaista kuin ruostunutta! Ei tässä näin pitänyt käydä!

Kuulkas nyt, rakkaat kanssakärsijät ja kärsimättömät! Mitäpä, entäpä, jospa, mää sittenkin raapaisisin ne rullavat autonosta irti tuosta puhkihelmaisesta pakusta ja ajan kanssa ensisöisin ne laitettavaksi sen mun rakkan peukotti-806:n alle? Olisko se lopullinen ratkaisu vai pelkkä uusi polkua helvettiin kiveävä hyvä aie?

Jos nut kuitenkin, niin kertokaa, viisaammat ja kenties tuon nakin hanskanneet, mikä SevelNord-PSA-auton (Evasion, Scudo, Jumpy, 806 ...) apurungon irrotuksessa ja kiinnityspulttien kanssa voi tulla eteen?

Moro! Vedettiin etelään hakemaan ranskalaista pihavarjoa. Tai, se sen auton merkitys omistajalle oli ollut viime viikkoina. Turvakenkä ei oo lainkaan raskas kun tarttee työntää lakua taivaalle torvi punasena. Vain Liettuan pojat pääsi ohi. Pidettiin taukoa, lyötiin lavetti seis isojen poikien riviin. Kainalokarvat jäässä kahville ja höyrymakkaralle. Ristus, kun teki hyvää! Antoivat suklaapatukat, "kun te pojat niin paljon ostitte tiiseliä".

Näin mää olen aina halunnu tehdä. Ottaa kylän pojilta lavetti lainaan ja heittää mälli päälle. Saatana, siinä enää naukumaan naama valkeena vaimolle, lähtisikö hinaamaan, ei kestä kauaa, pari tuntia, kai sää vielä mua rakastat...? Että taasko? Että mikä auto? Eikö sulla ole niitä jo tarpeeksi? Etkösä jo kerran puhunut...?

Mies vastaa teoistaan ja varsinkin kaikista rakkaistaan. Autonraadoista. Niitä on taas neljä pihalla ja viides vartoo jo koska pääsee meille. Notta tällasta, tällä kertaa.

Kiitos Sitruunapatongin markkinavoimalle! Sain Berlingon laittoon oivan paketin PSA:ta. Koneenluovuttaja luopui 1,4 TU3JP -moottorista pikku värkkäyksen jälkeen. Koukku keulan alle ja kohti loppusijoituspaikkaa.

Tällasta mää oon aina halunnu! Että olis kohtuuhyvä kori ja sisustus, kenties vähän leimaa ja kone ihan pikkasen rikki. Jotta hinta olis kohdallaan ja sitten saisi kaikessa rauhassa miettiä, miten hyvän koneen keulille tekee tai ostaa. Tässä rupesin pesemään ja huoltamaan koneenluovuttajaksi ostamani Saxon konetta. Stefat ja nokkahihnasarja, öljyn vaihto ja se olis siinä.

Sellasta tässä oppi, että pikkasen uudemmissa, n. 2003 TU3JP moottoreissa on eri pituinen (104) hammashihna ja automaattinen kiristinrulla. Tässä mun padassani on se vanhempi, 108 -hampainen hihna ja kiinteä epäkeskosta työkaluilla säädettävä kiristinrulla. Stefat ja venttilikopan tiivisteet on samat. Ventiilikopan tiiviste on näköjään kulutustavaraa ja sillä on parasta ennen - päivä siellä konehuoneessa.

"Maailmassa ei ole mitään sellaista, mistä pitäisi tulla pakkomielle..." (Isä Mateo, TV-sarjassa Isä Mateon tutkimuksia, tänään 31.5.). Ou häpii deiiii! Ostaja on antanut myyjälle 100% tyytyväisyystakuun. Kuinka ollakaan, tänään, maailman tupakoinnin lopettamisen päivänä. Aika kosmopoliittisen hieno yhteensattuma. Peukotti lähti, sanoi Annikki Tähti. Lähti kuin Peukotti Töölöstä. Nuha lähtee naimalla ja Peukotti railerilla. Parempi Peukotti lavetilla, kuin kaksi puun oksan alla. Sellattis täälä Turu suunnas Tamperetta.

Ai kauheeta. Taas. Ostin auton. Näkemättä. Ei ristus! Kun kaverit lainailee mun ainoota omalla koneella kulkevaa autoa ja etsii netistä hyvää viidensadan Octaviaa. "Farkkua, siistiä, jolla vois ajaa edes pari-kolme vuotta huoletta". Myynnisä jossain haupitsinkantaman päässä Paltamosta. Lähetkö hakeen? En. Onko olemassa palavaa vettä? Onko Marsissa elämää? Onko huomenna pouta? Yhtä varmasti, kuin hyviä viidensadan farkkuoctavioita. Kai niitä on? Tai sitten ei, mutta mä en rupee niitä korjaamaan vesisateessa ja marraskuun räntäkeleillä peltoaukeen laidalla, kun en mä tiedä niistä kuin valmistusmaan parhaan alkuruoan; se vastapaistettu vehnäleipä valkosipulilaardilla ja kolpakolla kellarikylmää, vaaleeta olutta.

No, näin pääs käymään. Seuraan itekin jännityksellä, kui äijän käy. Meinaan pyyhkästä onnikalla kohti Turkua ja ajaa Saaran kotio. Jos kesäisemmäksi luvatun taivaan merkit ja Traficomin paikallinen etäpesäke suo. Tiistai olis tätä päivää viisaampi, pysykää kuulolla...

Ai kauhia! Nyt tars tuotanoin olla sellattis heijä pääkaupunkis tollattiis tiistaina valla Ajovarma kontoris. Kui mää selattis löyrä? Kyl' maar mää Valkiakoskis aja suora alamäkke pihha, mut kui tollattiis valla Turuus ko heil liikenevaloki vilkkaa?

Hihnanvaihtoa pukkaa. 16v mutta 1,6. Jännitys kohoaa, unet lyhenee...

On hieno. On laittoo. Kyä oli taas reissu.

Meikäläinenkin näkisi ostoksensa livenä vasta joskus lopuillasta. Pyhkästiin Raision kautta Turkuun tekemään paperihommia Ajovarmaan. Ihan vanhan ajan meininkiä, jonotusnumeroita, ajanvarauksia, puoli tusinaa tiskejä ja kaikkea huolenaihetta maan ja taivaan väliltä, ajokorttien uusimisesta veneen rekisteröintiin. Joku meistä muistaa Sturenkadun konttorin? Aamulla haki jononumeron ja meni lounaan jälkeen juuri parahultaisesti riviin. Kuin ennen vanhaan, tunteroinen siinä meni nytkin turistessa niitä näitä Saaran myyjän kanssa. Palveluvuoromme tultua saatiin lopultakin siirretyksi auton omistus minulle. Omistaja oli jo hyvän aikaa sitten liittynyt taivaan tractionavantisteihin eikä dokumentteja saanut näin ollen hoidetuksi lainkaan sähköisesti - saatikka etänä. Jos teille, arvon lukijoille sopii, kehuisin konttorin palvelualtista ja ystävällistä toimintaa, jäi hyvä maku aamupäivästä.

Iltauutisten aikaan päästiin autoa hakemaan. Tästä ne viisaammat on varottaneet. Näkemättä, ilman koeajoa. Oma vika. Vaikka olis kaikki helmat auki ruostuneet. Niinkuin mun Expertissä. Suomen Arvostetuimmasta Autoliikkeestä, Kamuxista. Saara, ei loppuviimeiksi tietokoneruudun vääristämä hopeinen, vaan jäänsininen pariisitar (?) tulille ja kokka kohti koillista, Pirkanmaata. Vakkarista kahdeksanviis ja rattiradion viiksestä NOVA. Voilá! Pientä kutkutusta teki himmeänä hehkuva latausvalo. Tätä mä en kerro kenellekään! Ettäkö millainen Xsara 1,6 2004 ostettiin näkemättä? Noo, suomalaisittain ihan tyydyttävä, ei siinä mitään, ihan toimiva. Keravalaisittain; (l)kato (l):n sairaan (l) siisti... (l)!

Muuten, tuli mieleen neuvostoliittolainen vitsi auton värin merkityksestä noina bilateraalikaupan ja suomettumisen kulta-ajoilta;

Kombinaatin johtaja, politbyroon jäsen, puhuu pojalleen;
"Igor, sinä lähdet syksyllä Moskovaan, sinulle on siellä odottamassa yliopistopaikka, jos luet ahkerasti ja läpäiset ensimmäisen vuoden tentit, saat harmaan Volgan. Sen pystyn myöskin järjestämään, ajat sitten paremman luokan ihmisten autolla! Jos luet oikein ahkerasti, läpäiset kiittävin arvosanoin ja saat kenties Punaisen Lokakuun mitalin, saat mustan Volgan. Mustan, sitten et enää jäkitä ruuhkassa vaan painelet kuin johtaja oikeaa kaistaa suoraan kouluun! Mutta, poikani, kuuntele minua, kuuntele; jos käytät aikasi vain turhaan vetelehtimiseen ja ravintoloissa istumiseen ja pääset läpi tenteistä vain kotiväen avulla, saat tyytyä siniseen Volgaan. Vaaleansinisen, sellaisen millä siellä Moskovassa ei aja kuin homot ja huorat!

Istu ja pala! Opetuspoljin ostettu ja opetuslupahakemus jätetty Ajovarman katsastusasemalla. Viikon päästä pitäisi luvan tulla. Hain kahdelle lapselleni. Autoja ei tarvinnut merkitä hakemukseen, riittää, kun ne on asianmukaisesti varusteltu, kun opetus alkaa. Ei tiennyt Berlingo, mikä sitä odottaa! Yhtä ulalla on se mun uusin kultapuppeli-Saara. Vielä on puskurit paikallaan, ohjauskulmat ojennuksessa, kytkinlevyissä kaikki niitit piilossa.
Nyt eiku sitte hei aikuisten oikeesti baanalle. Vuelä on kesää jäljellä. Ja muutama viikko leimaa.

Ranskalaiset on opetusautojen kunkkuja, meilläkin meni B-kortti kerralla läpi, toisenmaalaisella sotaväkikään ei saanut sille kuin C1E:n